Siitä on nyt kaksi vuotta, kun aloitin Outlander – Matkantekijä -TV-sarjan, ja vuosi siitä, kun luin sarjan ensimmäisen kirjan Muukalainen. Kirjat on kirjoittanut Diana Gabaldon. Toinen osa, Sudenkorento, odotteli lukuvuoroaan vuoden päivät, koska kesä on yksinkertaisesti parasta aikaa lukea paksuja kirjoja hitaasti ja nautiskellen. Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteessa se tulee kohtaan 21. Kirjasta on tehty TV-sarja. Vahvat naiset -lukuhaasteessa (8.3.-11.10.2024) puolestaan ruksaan sillä ruudun "noita".

Sudenkorento / Dragonfly in amber

Gummerus

suom. 2003

763 sivua

suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi

Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana Clairella on tyttärensä Brianna, hehkeä punatukka, joka saa miesten päät kääntymään. Claire aikoo kertoa tyttärelleen, kuka tämän oikea isä on. Hämmentynyt Brianna ei tiedä mitä ajattelisi, kun Claire kertoo kuinka hän ja Jamie pakenivat yhdessä Ranskaan keväällä 1744 välttääkseen Skotlantia uhkaavan verilöylyn.

Skotlannin prinssi Kaarle on tulossa tapaamaan Ranskan kuningasta. Pian kruunua tavoitteleva nuori prinssi haluaa Jamien avustajakseen. Jamie suostuu, ja Claire puolestaan hurmaa hetkessä Ranskan hovin. Jamien kauhuksi hän pestautuu nunnien ylläpitämään sairaalaan, vaikka odottaa lasta. Tulevaisuus näyttää entistä uhatummalta. Pystyykö Jamie estämään sekasorron rakkaassa Skotlannissaan? Voiko Claire syöstä Jack Randallin kuolemaan, vaikka tietää sen merkitsevän Frank Randallin tuhoa? Kestääkö Clairen ja Jamien rakkaus katkeran keskenmenon? (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

"Ne miehet, jotka olivat taistelleet Cullodenissa ja joiden nimet minulle annoit – tunsitko sinä heidät?"

Rentouduin hieman. "Kyllä minä tunsin." – –

"Sinä olit Ranskassa", Roger mutisi ja katseli minua tutkivasti. Hänen järkyttynyt ilmeensä oli muuttunut uteliaaksi ja kiihtyneeksi. "Et kai sentään tuntenut..."

"Kyllä minä tunsin", sanoin. "Siitä syystä me juuri menimme Pariisiin. Olin kertonut Jamielle Cullodenista – vuodesta 1745 ja siitä, mitä tapahtuisi. Me läksimme Pariisiin, koska halusimme pysäyttää Kaarle Stuartin." (s. 73)

Sudenkorento alkaa vuoden 1968 Invernessistä. Viisissäkymmenissä oleva Claire on matkustanut parikymppisen tyttärensä Briannan kanssa Invernessiin katsomaan Skotlannin maaseutua ja tapaamaan aikuistunutta kirkkoherran ottopoikaa Rogeria. Kirkkoherra on kuollut ja Roger käy läpi hänen jäämistöään. Claire tahtoo selvittää, kuinka moni vuoden 1745 jakobiittikapinassa ja Cullodenin taistelussa taistelleista miehistä selvisi hengissä. Siinä hän luottaa Rogerin apuun ja tietämykseen. Claire on elänyt siinä uskossa, että Jamie on kuollut Cullodenissa, mutta tahtoo tietää muiden miesten kohtalon. Roger löytää isänsä lehtileikkeistä tiedon, että Claire katosi vuonna 1945, mutta palasi 1948 sekavana, aliravittuna ja raskaana. St. Kildan hautuumaalta löytyneen Jamien haudan ääressä Claire kertoo totuuden sekä Briannalle että Rogerille: hän tosiaan matkusti ajassa parikymmentä vuotta sitten astuttuaan kivikehän halkeamasta, tupsahti 1700-luvun Skotlantiin, tapasi siellä Jamien ja rakastui. Jamie on Briannan oikea isä.

Sitten hypätään vuoden 1744 Ranskaan ja tarina jatkuu siitä, mihin se edellisessä kirjassa päättyi. Raskaana oleva Claire, joka on päättänyt jäädä menneisyyteen sen sijaan että palaisi nykyisyyteen oikean aviomiehensä Frankin luo, on kehittänyt suunnitelman Jamien kanssa. He aikovat pysäyttää Skotlannin kuningas Jaakon pojan Kaarle Stuartin, joka tavoittelee Skotlannin ja Englannin kruunua, ja siten estää Cullodenin taistelun. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Claire ja Jamie tempautuvat mukaan Ranskan hovielämän pyörteisiin, kun kuningas Jaakko maksaa heille siitä, että Jamie ryhtyy Kaarlen uskotuksi. He asettuvat asumaan Pariisiin ja pyörittämään Jamien serkun tuontiyritystä tuon matkustaessa toisaalle. Jamie tapaa Ranskan kuningas Ludvigin ja törmäävätpä he vanhaan tuttuunkin, nimittäin Sandringhamin herttuaan. Lisäksi tavataan uusia hahmoja, kuten herttuan kummityttö Mary Hawkins, Maryyn intohimoisesti rakastunut Jonathan Randallin veli Alexander Randall, salaperäinen rohdoskauppias mestari Raymond, tiukka mutta lempeä nunna sisar Hildegarde, ilotalossa kasvatettu ja Jamien siipiensä suojaan ottama orpopoika Fergus, Jamien isoisä, ja monia muita. Myös kuolleeksi luultu Frankin esi-isä Jonathan Randall astuu uudestaan näyttämölle.

Clairen ja Jamien elämä vuoden 1744 Ranskassa on hyvin tapahtumarikasta. He kohtaavat monia vastoinkäymisiä. Claire alkaa tehdä vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyyssairaalassa. Hänen raskautensa etenee hyvää vauhtia, mutta vaikka hän pyytää Jamieta säästämään Randallin Frankin tähden, Jamie haastaa vanhan vihollisensa silti kaksintaisteluun. Claire todistaa tapahtumaa ja järkyttyy niin, että saa keskenmenon. Se repii hetkellisesti kuilun Clairen ja Jamien välille. He joutuvat joksikin aikaa eroon toisistaan, kun Jamie passitetaan vankilaan. Claire pelastaa hänet pyytämällä armahdusta kuningas Ludvigilta, mutta hinta on kova. Hän joutuu paitsi tuomitsemaan harhaoppisia, myös makaamaan kuninkaan kanssa. Kun Claire ja Jamie tekevät sovinnon ja pääsevät yli rankasta keskenmenosta, armahdetun Jamien on palattava Skotlantiin. Kaksikko palaa Lallybrochiin, Jamien kotitilalle.

Elämä asettuu hetkeksi uomiinsa, mutta sitten saapuu kirje, jossa Kaarle Stuart ilmoittaa kannattajansa ja aikeensa. Jamie on kannattajien listalla, joten hänen ei auta muu kuin lähteä taistelemaan Kaarlen puolesta kapinaan. Claire lähtee tietenkin mukaan. Syyskuussa 1745 sota skottien ja englantilaisten välillä syttyy. Claire ja Jamie ovat etulinjassa, Claire hoivaamassa sairaita, Jamie taistelemassa. 

Kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Ne olivat vielä olleet kynnettömät, mutta pikkuruiset nivelet, polvilumpiot ja sormiluut olivat hehkuneet kuin opaalit, maan jalokivet. – – Muistin sairaalan käytävillä kajahtelevan vaimean kalinan ja hiljaisen keskustelun, jota sisar Hildegarde ja madame Bonheur olivat käyneet. He olivat puhuneet papista, joka pitäisi sisaren pyynnöstä pienen hautaustilaisuuden. – –

Minä olin kuitenkin palannut kuolleista. Vain Jamien ote oli ollut riittävän vahva vetämään minut takaisin viimeiseltä rajalta, ja mestari Raymond oli tiennyt sen. Minäkin tiesin, että ainoastaan Jamie kykenisi kiskomaan minut takaisin elävien pariin. (s. 411)

Ensimmäisessä kirjassa pidin siitä, miten Gabaldon maustaa kerrontaansa huumorilla. Tässä kirjassa huumori jää vähiin. Varmaankin siitä syystä, että tässä tapahtuu niin paljon rankkoja asioita. Nyt kun mietin lukukokemusta jälkeenpäin, suurin osa Clairen ja Jamien kokemuksista on tavalla tai toisella negatiivisia. Pienet ilon ja onnen hetken ovat harvinaisia. Mielestäni synkistelyä olisi saanut olla vähemmän, vaikka onhan se toki tällaisenaan varmasti hyvin todentuntuinen kuvaus siitä, miltä olot tuon ajan Skotlannissa ovat olleet. Kaikista kamalin tapahtuma on Clairen keskenmeno. Kovasti toivottu lapsi menetetään ja Claire syyttää siitä aluksi Jamieta. Jamiekin on syyllisyyden raivaama. Claire pyrkii välttelemään Jamieta, mutta kun he tapaavat toisensa, he onneksi puhuvat asiat halki. Tapahtuu kirjassa monia muitakin inhottavia ja/tai ällöttäviä asioita, kuten se, että Clairen pitää maata kuninkaan kanssa pelastaakseen Jamie, Jonathan Randall himoitsee pikkupoikia ja Mary Hawkinsin kummisedän miehet raiskaavat hänet kadulla keskellä yötä. Claire ja Jamie voivat ajoittain erittäin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Heidät kuvataan luurangonlaihoiksi nälänhädän keskellä. Jamie on välillä sairaalloisen mustasukkainen, välillä aiempien tapahtumien ja erityisesti Randallin riivaama. Claire ei meinaa toipua keskenmenostaan eikä todistamistaan asioista. Voin vain toivoa, että seuraavissa osissa heidän asettuessaan Skotlantiin meno vähän rauhoittuu. Tiedän toki TV-sarjasta, että lisää vastoinkäymisiä on luvassa, mutta elämän vakaantuminen ja rakkauden syveneminen toivottavasti antavat taas kannattelevat heitä.

Suurilta osin kirjan tapahtumat vastaavat TV-sarjan toisen kauden tapahtumia. Muistin joitain ulkoa, joten osasin odottaa niitä tapahtuvaksi myös kirjassa. Se ei lukukokemusta onneksi haitannut. Suurin eroavaisuus, jonka bongasin ja josta kävin lukemassa jopa nettikeskusteluja, liittyy siihen kuuluisaan "Your honeypot... it's bare!" -kohtaukseen. Kirjassa sitä ei kuvata samalla tavalla. Claire ei tee sitä mitä sarjassa tekee, vaan kertoo toisen naisen tehneen niin, ja he Jamien kanssa kauhistelevat sitä yhdessä. Pidin tässä asiassa kirjan versiosta enemmän.

Tässä osassa on sata sivua vähemmän kuin aiemmassa, mutta silti lukeminen oli ajoittain hyvin puuduttavaa. Teos jakaantuu karkeasti niin, että 400 ensimmäistä sivua (poislukien nykyisyydestä kertovat ensimmäiset luvut) kuvataan Ranskan hovielämää ja loput 300 sivua elämää Skotlannissa ja sodankäyntiä. Ranskasta kertovat luvut olivat kiinnostavia, mutta Skotlantiin ja "kotiin" paluusta oli siitäkin kiva lukea. Tuttuun tapaan kerronta on hyvin yksityiskohtaista ja monia kohtauksia olisi voitu hyvin jättää pois. Sillä saisi lyhennettyä kirjaa luettavampaan muotoon.

Parhaita kohtia kirjassa ovat tanssiaiset Versaillesissa, paluu Skotlantiin sekä tapaaminen Jamien äkäpussi-isoisän kanssa. Väkivaltaa ja seksiä piisaa jälleen. Romaani päättyy siihen, että aikeistaan huolimatta Claire ja Jamie eivät onnistu estämään Cullodenin taistelua. Claire ehdottaa Kaarlen murhaa, kun Dougal, Jamien setä ja kasvatti-isä, kuulee sen ja hyökkää heidän kimppuunsa. Jamie surmaa hänet puolustaessaan itseään ja Clairea ja lupaa vastata teoistaan, mutta vie ensin Clairen... minnekäs muuallekaan kuin kivikehälle. Hän pyytää Clairea palaamaan takaisin omaan aikaansa ja viemään turvaan uuden vauvan, joka kasvaa hänen vatsassaan. Jamie pyytää, että vauva nimetään Brianiksi hänen isänsä mukaan. Nykyhetkessä Brianna järkyttyy ja suuttuu kuulemastaan. Roger sen sijaan uskoo Clairea. He jäljittävät yllättäen Geillis Duncanin, joka on Rogerille sukua, ja yrittävät estää tämän lähdön kivikehällä, mutta epäonnistuvat. Sitten Roger löytää tiedon, joka vihjaa, että Jamie onkin elossa. Siihen kirja päättyy.

Lopuksi: suosittelenko?

Sudenkorento on toinen osa Matkantekijä-kirjasarjaa. Se on aiempaa osaa synkempi tapahtumiltaan ja siksi ajoittain puuduttavaa luettavaa sen lisäksi, että se on tosi pitkä ja tarinasta voisi hyvin karsia ylimääräisiä kohtauksia. Se on kuitenkin taattua Gabaldonia ja lukija pääsee jälleen kulkemaan Clairen ja Jamien rinnalla 1700-luvun Skotlannissa. Suosittelen Matkantekijän faneille sekä ensimmäisen kirjan lukeneille. Tästä osasta ei kannata aloittaa, niin vahvasti tässä viitataan edelliseen osaan.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.