Reilu vuosi sitten aloitin Netflixistä Outlander – Matkantekijä -sarjan. Jäin heti koukkuun. Katsottuani kaikki siihen mennessä ilmestyneet kaudet hankin omaan kirjahyllyyni kirjasarjan ensimmäisen osan. Ja toisen. Ja kolmannen. Viime kesään ei mahtunut 800-sivuista järkälettä, joten päätin suosiolla, että jättäisin avausosan tähän kesään. Jo viime syksynä minua poltteli aloittaa kirja. Haaveilin sen lukemisesta lähes viikoittain, mutta maltoin mieleni. Kesä on aina ollut minulle parasta aikaa lukea paksuja kirjoja, koska tykkään uppoutua niihin ajan kanssa ja viettää leijonanosan lomapäivistä lukemalla. Odotus palkittiin, ja nyt voin ilolla ilmoittaa lukeneeni Diana Gabaldonin Muukalaisen, ensimmäisen osan Matkantekijä-kirjasarjaa. Se täyttää vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa kohdan 23. Kirja on iso. Pakko muuten todeta, että tuo Mika Launiksen kuvitus kannessa on niin hieno! Launis on kuvittanut myös suomenkielisten Harry Pottereiden kannet.

Muukalainen / Outlander

Gummerus

suom. 2008

825 sivua

suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi

Toinen maailmansota on ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riivaamaa Skotlantia.

Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastaja toisella vuosisadalla. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Kuinka Herran nimessä tämä oli voinut tapahtua? kyselin itseltäni vähän myöhemmin. Kuusi viikkoa sitten olin keräillyt skotlantilaisella kukkulalla kaikessa rauhassa niittykukkia tarkoituksenani viedä ne kotiin miehelleni. Nyt olin suljettuna syrjäseudulla sijaitsevaan majataloon ja odotin huoneessani kokonaan toista puolisoa, jota tuskin tunsin. Meitä oli käsketty lunastamaan avioliittolupaus, jotta saisin pitää henkeni ja vapauteni. (s. 261)

On vuosi 1945. Liki kolmekymppinen Claire on saapunut miehensä Frankin kanssa lomalle Skotlannin Ylämaalle. Oxfordin professori Frank on kiinnostunut sukututkimuksesta ja skotlantilaisten 1700-luvulla eläneiden esi-isiensä kohtaloiden selvittämisestä. Sairaanhoitaja Claire tahtoo puolestaan viettää rauhallisen loman, ehkä tutustua jonkin verran alueen kasveihin. Pari on ollut naimisissa seitsemän vuotta ja viettänyt niistä valtaosan erillään toisen maailmansodan takia. Eräänä päivänä Claire vaeltaa metsään ja löytää sieltä salaperäisen kivikehän, jonka näyttää miehelleenkin. Kun Claire palaa kehälle yksin keräämään kukkia, hän astuu läpi kivien halkeamasta ja matkustaa ajassa 1700-luvun Skotlantiin, Frankin esi-isien keskelle. Heti aikamatkan alussa alkaa tapahtua, kun Claire tapaa aivan Frankia muistuttavan Jonathan "Musta Jaska" Randallin, Frankin esi-isän seitsemännessä polvessa – ja tapaaminen on kaikkea muuta kuin miellyttävä. Clairen pelastaa joukko hurjia skotteja kiltit ja hiukset liehuen, ja skotit vievät hänet mukanaan sukulinnaansa. Matkalla Claire tutustuu komeaan punatukkaiseen Jamieen, aitoon ylämaalaiseen, joka vie hänen sydämensä. Totutellessaan elämään menneisyydessä Claire kokee hurjia seikkailuja ja puntaroi, mikä on oikein: jäädäkö Jamien luo, jonka kanssa hän päätyy naimisiin pakon sanelemana, vai palatako kivikehälle ja omaan aikaan, Frankin luo.

Aikamatkustaminen leffoissa, sarjoissa ja kirjoissa on yleensä niin hauskasti kuvattu, että innostun jo pelkästä ideasta. 1700-luvun Skotlanti ei ole mitenkään erityisen tuttu historiallisine tapahtumineen, mutta sarjaa katsoneena tiesin jo etukäteen, että se kiinnostaa. Olin kuullut Matkantekijä-kirjoja lukeneelta ystävältäni etukäteen, että ensimmäiset kaudet noudattavat ensimmäisiä kirjoja melko tarkasti, joten tiesin mitä odottaa. En ole koskaan erityisemmin häiriintynyt siitä, että olen jo katsonut kirjasta tehdyn elokuvan ja/tai lukenut kirjan ennen elokuvan tai sarjan katsomista. Siispä se ei haitannut nytkään. Olin vain iloinen saadessani kokea kaiken uudelleen ja syventyä vieläkin tarkemmin Clairen ja Jamien elämään, kirjat kun ovat usein (onneksi) yksityiskohtaisempia kuin sarja- tai elokuvavastineensa.

Gabaldonin kirjoitustyyli on miellyttävä, varsinkin kun se on maustettu ripauksella huumoria. Huumori kukkii niin kerronnassa kuin dialogissakin, sillä päähenkilö Claire on varsinainen sisupussi. Hän heittelee sarkastisia kommentteja ja pohdintoja lähes joka väliin ja onnistuu järkyttämään 1700-luvun skotteja aika tavalla. Pidän pienistä huumorin kukkasista, joita ripottelen mielelläni itsekin ihan arkipäiväisen puheenkin lomaan, joten pidin alusta saakka Clairesta. Häneen on hyvin helppo samaistua.

Pidin siitä, että Clairen ja Jamien suhde on aluksi pelkkää ystävyyttä, joka syvenee ajan mittaan. He eivät säntää oitis sänkyyn, vaan tutustuvat toisiinsa ensin. Claire menee Jamien kanssa naimisiin, koska Frankin esi-isä Jonathan Randall vainoaa häntä (ja itse asiassa myös Jamieta). Ainoa keino pelastua englantilaisten käsistä on "muuttua skotiksi" eli naida skotti. Tarjolla on muutamakin ehdokas, mutta naimaton 23-vuotias Jamie on ehdottomasti vaihtoehdoista houkuttelevin. Jamie on lainsuojaton, jota syytetään murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Omaisuutta hänellä ei juurikaan ole. Henkipaton ja köyhän imago on ajanut naiset pois, joten Jamie on melko kokematon naisten saralla. Onneksi hän on kirveellä veistetyn komea ja lihaksikas ja kaiken lisäksi vielä oivallinen rakastaja, joten Clairea oikeastaan lykästää, kun hänet naitetaan Jamielle.

Jack Randall oli niin samanlainen ja niin kammottavan erilainen kuin Frank. Hänen kouriessaan rintaani olin yhtäkkiä kokenut yhteyden vanhan ja uuden elämäni välillä. Nämä kaksi toisistaan erillistä todellisuutta olivat yhdistyneet kuin salaman iskusta. – –

Jamie. Jamie oli toki todellinen, todellisempi kuin mikään koskaan oli minulle ollut. Edes elämäni Frankin kanssa vuonna 1945 ei ollut ollut yhtä todellista. Jamie, hellä rakastaja ja kavala konna.

Ehkä se olikin osa ongelmaa. Jamie täytti aistini niin täydellisesti että kaikki muu tuntui olevan minulle yhdentekevää. (s. 385)

Kuten arvata saattaa, 800-sivuisessa kirjassa on pitkäveteisiäkin kohtia. Claire ja Jamie keskustelevat monesta asiasta hyvin syvällisesti. Keskustelut on kirjattu auki kokonaisuudessaan, samoin ne päivät, jolloin ei tapahdu juuri mitään juonen kannalta merkittävää. Claire vain parantaa ihmisiä tai hoitaa puutarhaa. Jonkin verran onkin sellaista 1700-luvun arkielämän kuvausta, mikä käy toisteiseksi ajan mittaan. Ja se seksin määrä! Kirjagramissa olin etukäteen nähnyt vilaukselta yhden kirja-arvion, jossa joku ruotii kriitisesti sitä, miten Claire harrastaa seksiä aivan koko ajan. Se ei ollut vähättelyä. Sen jälkeen, kun Claire ja Jamie menevät naimisiin ja rakastelevat hääyönään, he harrastavat seksiä ihan joka välissä. Heidän välillään vallitseva seksuaalinen vetovoima ja jännite ei tosiaankaan jää kenellekään epäselväksi, vähiten lukijalle, joka ensimmäisten seksikohtausten kohdalla saattaa olla innoissaan, mutta kyllästyy niihin nopeasti. Seksin määrän suhteen kirja vetää vertoja Fifty Shades of Greylle. Ja mikä ehkä kaikkein pahinta niissä lukuisissa seksikohtauksissa, Claire ei aina edes tahdo rakastella Jamien kanssa. Jamie on kuitenkin kiimainen eikä tunnu saavan tarpeekseen tuoreesta vaimostaan. Pidin muutamiakin seksikohtauksia, joissa Claire yrittää vastustella, mutta joissa Jamie saa hänet "ylipuhuttua" aloittamalla aktin puoliväkisin, epäilyttävinä. Kun miettii nykymaailmaa, jossa raiskauksen määritelmä on tiukentunut, en tuntenut kaikissa kohdissa oloani mukavaksi. "Sää olet mun vaimoni ja jos mää haluan sua, nainen, niin sillon mää piru vieköön otan sun!" Niinpä niin.

Pitkä kirja ja pitkäksi venähtänyt juoni kärsii joistakin yksityiskohtien epäloogisuuksista sekä selvistä virheistä. Minua häiritsi esimerkiksi vuodenaikojen vaihtumisen kuvaaminen, joka tuntui sekoilevan jatkuvasti. On lokakuu ja Clairen syntymäpäivä, mutta samaan syssyyn puhutaan loppukesän luonnosta sekä elokuisesta tuulesta. Sitten on joulukuu, mutta luonnossa onkin näkyvillä jo kevään merkkejä. En toki tiedä Skotlannin vuodenajoista tuon taivaallista, mutta veikkaisin, ettei siellä sentään ole mitään Australian päinvastaisia vuodenaikoja. Yksityiskohdista häiritsi se, että koska kirja on niin väkivaltainen ja joku henkilöistä on jatkuvasti ottanut osumaa, kuvataan ruumiilliset vammat kyllä realistisesti, mutta ne unohtuvat nopeasti. Pian kolhuja, mustelmia tai ruhjeita saanut henkilöhahmo jo porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään. Siihen olisin kaivannut lisää kerronnallista huolellisuutta.

Ehdottomasti parhaat ja jännimmät kohdat polveilevassa ja pitkässä romaanissa ovat mielestäni Clairen siirtyminen menneisyyteen, Clairen ja Jamien häät, satunnaiset kidnappaukset, kohta jossa Claire miltei poltetaan noitaroviolla sekä lopun vankilapako. Teos on hyvin väkivaltainen ja seksiä on paljon, mutta vaikka seksin runsaus kyllästyttikin, ei väkivaltaisuus haitannut. Se loi omanlaistaan autenttista tunnelmaa (ja no joo, loihan se seksikin tietyssä mielessä). Loppu vastasi sarjan ensimmäisen kauden lopetusta, ja vaikka olenkin nyt valmis lukemaan vaihteeksi jotain muuta, on mukava ajatus, että pääsen taas jonakin päivänä sukeltamaan Clairen ja Jamien elämään, kun aloitan toisen kirjan.

Lopuksi: suosittelenko?

Matkantekijä-sarjan ensimmäinen osa Muukalainen on aloitus jännittävälle, mukaansatempaavalle kirjasarjalle, joka on lumonnut monta ennen minua ja tulee varmasti lumoamaan monta minun jälkeeni. Historiallinen romantiikka maustettuna ripauksella fantasiaa harvoin jättää kylmäksi. 800 sivuun mahtuu paljon, myös pitkäveteisiä kohtia, ja seksistä ja hitaasta dialogista karsimalla saisi lyhennettyä kirjaa parillasadalla sivulla. Viipyilevä kerronta luo kuitenkin tunnelmaa, ja koska kirjaan uppoutuu niin syvälle, suosittelen lukemaan sitä silloin, kun on oikeasti aikaa paneutua tarinaan ja antaa sen viedä mukanaan. Suosittelen historiallisen romantiikan ystäville sekä niille, jotka eivät kavahda tiiliskivimäisiä kirjoja.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.