Nuorten fantasiaa luin viimeksi kesällä (Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, jonka jatko-osa on vielä lukematta). Sikäli osuvaa, että siinä oli noituutta, kuten myös juuri lukemassani Catherine Doylen ja Katherine Webberin nuortenromaanissa Kruunun tyttäret. Sijoitan sen vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen. Se tuo täytettä myös muihin haasteisiin, sillä Paha mieli, paras mieli -lukuhaasteessa (15.9.2023 - 15.3.2024) sovitan sen kohtaan "hyväksikäyttö" ja Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.10.2023 - 30.5.2024) kohtaan "maa". Bongasin kirjan kustantajan kevään uutuuskatalogista ja kiinnostuin siitä oitis.

Kruunun tyttäret / Twin Crowns

Kumma

suom. 2024

448 sivua

suomentanut Annukka Kolehmainen

17-vuotias Wren Greenrock on aina tiennyt, että jonakin päivänä hän tulisi viemään identtisen kaksossisarensa paikan kuninkaanlinnassa. Häntä on lapsesta saakka koulutettu kostamaan vanhempiensa murha, ja hän on valmis mihin tahansa noustakseen valtaan ja suojellakseen noitayhteisöään. Noitia vihaava prinsessa Rose Valhart taas tietää, että vallan mukana tulee suuri vastuu, joka sisältää myös järjestetyn avioliiton vieraan prinssin kanssa. Maailma palatsin ulkopuolella on kuitenkin vaarallinen ja arvaamaton ja paljon villimpi kuin Rose on ikinä voinut kuvitellakaan…

Rosen kruunajaisten lähestyessä siskokset sotkeutuvat petosten verkkoon, joka voi tuhota kaiken, mitä he rakastavat. Kummasta heistä tulee kuningatar, jolla on valta muuttaa kuningaskunnan tulevaisuus ikuisiksi ajoiksi? (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Wren oli koko ikänsä valmistautunut vaihtokauppaan. Mumminsa opastuksella hän oli hionut taikuuttaan Orthan rannoilla, kunnes liukkaat lumoukset olivat sinkoilleet hänen kieleltään kuin nuolet. – – Wren ei ollut prinsessa, mutta hän oli oppinut esittämään prinsessaa. Hillitsemään kielensä ja kahlitsemaan kirosanansa, hymyilemään kainosti ja hyppelemään iloisesti kuin vailla huolen häivää.

Ei voinut olla kovinkaan vaikeaa teeskennellä tyttöä, joka ei ollut koskaan elänyt palatsin muurien ulkopuolella. (s. 23)

Eanan saarivaltakunnan 17-vuotias prinsessa Rose Valhart odottaa kuumeisesti kruunajaisiaan ja avioliittoa toisen kuningaskunnan prinssin kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Rosen kaksoissisar Wren Greenrock, josta hän ei tiedä mitään, saapuu palatsiin yön turvin ottaakseen Rosen paikan ja noustakseen tuon sijasta Eanan kuningattareksi. Siskokset ovat joutuneet toisistaan eroon vastasyntyneinä, ja siinä missä Rose on saanut koko ikänsä elää prinsessana, Wren on asunut maanpaossa länsirannikolla Orthassa. Noitien kasvattama Wren on itsekin noita, lumooja, ja taikavoimiensa avulla ja vuosien valmistautumisen turvin hän huijaa kaikki palatsissa uskomaan, että hän on prinsessa Rose. Wrenin apuna on soturinoita Shen Lo, joka kaappaa Rosen ja lähtee kuljettamaan häntä halki polttavan aavikon kohti Orthaa, jotta Rose ei voisi estää sisarensa suunnitelmaa. Wrenillä on vaikeuksia sopeutua hovielämään ja asettua prinsessan rooliin, samoin kuin Rosella on hyväksyä kohtalonsa ja tyytyä siihen, että häneltä on juuri viety synnyinoikeus kruunuun. Kuten arvata saattaa, Rose pakenee lopulta noidilta ja palaa palatsiin. Kaksosten kohtaaminen on myrskyisä, mutta pian he yhdistävät voimansa voittaakseen Kuninkaanhengeksi kutsutun William Rathbornen, häikäilemättömän miehen, joka on kasvattanut Rosen ja jolla on oma lehmä ojassa Rosen naittamisessa.

Aluksi olin hieman varautunut tarinan suhteen, vaatiihan fantasia aina paneutumista ja ennakkoluulottomuutta. Tälle kirjalle kuitenkin kannatti antaa mahdollisuus, sillä alkukankeuden jälkeen huomasin tarinan yllättävän koukuttavaksi ja kerronnan soljuvaksi. Vaikka romaanin takana on kaksi kirjailijaa, he ovat saaneet kokonaisuudesta saumattoman ja ahmittavan. Kruunun tyttäriin rakennettu fantasiamaailma on hieno ja vaikuttava olematta liian monimutkainen. Kaikille kunnon fantasiaromaaneille tyypillisesti alussa on maailman kartta, jota vilkuilinkin aina välillä lukemisen ohessa. Kun paikannimet oppi muistamaan ja tunnistamaan, helpotti se tarinaan uppoutumista. Plussaa myös siitä, ettei henkilöhahmoilla ja paikoilla ollut mitään hirvittävän monimutkaisia tai suomalaiseen suuhun huonosti sopivia nimiä.

Eanassa tunnettiin vain se, joka oli jäänyt jäljelle.

Tarina orvosta prinsessa Rose-parasta ja tämän teurastetuista vanhemmista riitti Kuninkaanhengelle perusteeksi veriseen mutta hyödyttömään Lillithin sotaan, jonka oli määrä saattaa päätökseen se, minkä Suojelija oli aloittanut tuhat vuotta aiemmin. Tehdä viimein loppu Eanan noidista. Ja niin miltei kaikki valtakunnan noidat – lumoojat ja parantajat, myrskyntuojat ja soturit, jopa näkijät – tuhottiin vain muutaman viikon kuluessa Kuninkaanhengen määräyksestä. Harvat henkiinjääneet pakenivat salaiseen, tuulen tuivertamaan siirtokuntaan länsirannikolle ja nimesivät sen Orthaksi viimeisen noitakuningattaren mukaan.

Vuodet kuluivat, eikä kukaan – ei Willem Rathborne eikä edes Rose itse – tiennyt, että prinsessalla oli kaksoissisar. Tyttö, joka oli perinyt äitinsä lahjat. Ja joka kaikkien näiden vuosien jälkeen oli palannut nostaakseen noidat jälleen valtaan. (s. 58)

Itse tarinahan on nähty useaan kertaan eri versioina: vaihdetaan rooleja, mistä seuraa kommelluksia ja salailua. Jokin tässä kuitenkin toimi. Kliseitä mahtui mukaan, tietenkin, mutta ne eivät häirinneet lukukokemusta. Koin erityisen kiinnostavaksi noituuden ja sen, että myös Rose paljastuu noidaksi. Siinä missä Wren on lumooja, joka pystyy loitsimaan ihmisiä uneen ja muuttamaan ulkomuotoaan, Rose on parantajanoita, joka pystyy parantamaan loukkaantuneita. Taikuuden haaroja kerrotaan olevan yhteensä viisi: lumoojat, näkijät, soturit, parantajat ja myrskyntuojat. Tapahtumat myös taustoitetaan hyvin: noidat ovat ennen muinoin hallinneet Eanaa, mutta salaperäisen Suojelijan myötä Valhartin kuningassuku on syrjäyttänyt heidät ja ajanut heidät maanpakoon. Samalla noituus ja taikuus on kitketty pois suurimmasta osasta valtakuntaa, minkä Wren tahtoo muuttaa. Hän haluaa palauttaa noitien oikeudet ja taikuuden täyteen kukoistukseensa.

Pidin aluksi Rosesta enemmän, mutta opin pitämään myös Wrenistä. Vaikka Rose on elänyt kovin erilaista elämää, osoittaa hänkin ihailtavaa rohkeutta. Takakannessa mainitaan, että tarinaan mahtuu myös romantiikkaa. Kumpikin tytöistä ihastuu. Wren iskee silmänsä Rosen tulevan puolison prinssi Anselin henkivartijaan Toriin (jonka kuvittelin jostain syystä tummaihoiseksi, mutta hän onkin vaaleaihoinen), Rose puolestaan Wrenin parhaaseen ystävään ja kaappaajaansa Sheniin. Myös muut henkilöhahmot olivat kiinnostavia. Kuninkaanhenki oli aika tyypillinen pahis, hänessä ei ollut mitään erityistä, mutta Gevran jääkuningaskunta kiinnosti. Sieltä on kotoisin prinssi Ansel, Roselle luvattu unelmien puoliso, sekä tämän kuningasveli ja prinsessasisar. Prinssi Ansel on vain sivuhenkilö, mutta hän oli yksi suosikeistani. Rujo mutta lempeä ja jotenkin hellyyttävä. Rosen iskettyä silmänsä Sheniin hän tajuaa, ettei ole koskaan rakastanut Anselia, ja sitten Ansel vielä kokee karmean kohtalon aivan viimeisillä sivuilla. Hän olisi ansainnut paljon parempaa.

Lopussa kuullaan näkijän kohtalokkaat sanat: "Kun jää murtuu, kirous vapautuu. Kun sisar kuolee, toinen pelastuu." Se antaa ymmärtää, että toisen kaksosista on kuoltava. Jännittävää ja kamalaa! Loppua kohden jännitys vain tiivistyi. Pidin erityisen paljon dramaattisesta loppukohtauksesta, jossa Wren keskeyttää Rosen häät ja aiheuttaa sen, että tyttöjen noitaisoäiti Banba vangitaan ja viedään Gevraan lähtevään laivaan. Prinssi Ansel kuolee ja Gevra julistaa sodan Eanalle. Rose ja Wren nousevat lopulta yhdessä valtaistuimelle, mutta kaikki jää aivan kesken. Palan halusta tietää enemmän Gevrasta, joten toisen osan lukeminen kutkuttelee. Se ilmestyykin sopivasti suomeksi vielä tänä samana vuonna.

Lopuksi: suosittelenko?

Kruunun tyttäret on jännittävä ja kahden kirjailijan taitavasti yhteenkutoma nuorten fantasiakirja, joka sopii myös aikuiselle lukijalle. Kaikesta huomaa, että tarinalle on tarkoitus tulla jatkoa, ja jään itse todella odottamaan seuraavaa osaa. Suosittelen fantasiakirjallisuuden ystäville (ja myös niille, jotka eivät sitä juuri lue) sekä niille, jotka etsivät kirjoista seikkailua, jännitystä, romantiikkaa ja prinsessoja.

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.