Lähikirjastossani oli pari viikkoa takaperin poistokirjapäivät ja siellä jaettiin valikoimasta poistunutta aineistoa ilmaiseksi. Ryntäsin paikalle innoissani ja löysin sieltä kahdeksan romaania. Enempää en kehdannut ottaa enkä olisi jaksanut kantaa. Joukossa oli enimmäkseen nuorille suunnattuja kirjoja ja sotakirjallisuutta sekä fantasiaa, mutta olen tyytyväinen saaliiseeni. Aloitin tästä nuorille suunnatusta ruotsalaiskirjailija Henrika Anderssonin Sirpale sielua -romaanista, jossa on muuten todella kaunis kansi! Haastekohdat alkavat olla todella vähissä Helmet-lukuhaasteessa 2020, mutta tämä sujahtaa onneksi kohtaan 13: Kirjassa eksytään.

 

Sirpale sielua / En skärva av själen

Schildts & Söderströms

2014

250 sivua

 

Viisitoistavuotias Muriel joutuu muuttamaan Ranskaan, kun hänen vakavasti sairas pikkuveljensä Ben saa hoitoa erikoisklinikalla. Kukaan ei tiedä syytä, mutta Murielilla on parantavia voimia, joilla hän pystyy helpottamaan pikkuveljensä oloa. Vanhemmat luottavat kuitenkin vain lääkäreihin eivätkä päästä Murielia lähellekään Beniä.

Kylällä Muriel kohtaa resuisen ja arvoituksellisen Lucin, jonka tumma katse vetää puoleensa. Palaneessa talossa yksinään asuvasta pojasta tulee Murielin sielunveli. Rakkaus on kutkuttavan ihanaa mutta myös pelottavaa. Luc johdattaa Murielin syvälle pimeyteen. Onko siitä ulospääsyä? Kun pikkuveli Ben jälleen tarvitsee Murielin apua, Murielin pitää tehdä päätös. Onko pimeydessä voimia, joilla veljeä voisi auttaa? (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Alkuräjähdys sinussa, Ben. Taivaankappaleet tai solusi räjähtivät ja sinkoutuivat tahoilleen. Kipinöiden ja lieskojen leimahduksia, sähköisiä sinisiä salamoita ja sitten pilvi myrkynkeltaista ainetta, joka levisi vereesi. Sinun teki kipeää, hirveän kipeää. Mutta minä pitelin sinua ja otin kipusi vastaan. Rauhoituit. Panit silmät kiinni, minä täytin meidät valolla ja voimalla. Kehosi hengitti omani kanssa, kunnes tunsin, että olit valmis palaamaan. Hetki kesti vain muutaman minuutin. – – 

Kun kehosi on myllerryksessä, otan sinut vastaan. Pitelen sinua, kunnes kipusi on muuttunut minun kivukseni. Ja kun se on ohi, täytän sinut uudella voimalla niin että jaksat taas. (Sirpale sielua, 17)

 

15-vuotias Muriel on omien sanojensa mukaan erilainen teini. Hänellä ei ole juurikaan ystäviä, hän on hieman rujo ja hänellä on erikoisia voimia. Taaperoikäinen pikkuveli-Ben on todella sairas, ja Ranskaan Ruotsista muuttanut perhe elää elämäänsä hänen ehdoillaan: jatkuvia sairaalakäyntejä ja unettomia öitä sekä huolta. Murielilla on taito rauhoittaa pikkuveljensä, jakaa kipu, jotta pikkuveli voisi edes hetken paremmin. Lukijan pääteltäväksi jää, onko tämä vain Murielin itse keksimä juttu vai pystyykö hän oikeasti johonkin näin yliluonnolliseen. Itse tulkitsin sen aluksi totena, mutta kirjan edetessä aloin miettiä, että ehkä hän vain kuvailee kauniisti tapahtumaa, jossa pitelee pikkuveljeään sylissä ja kuvittelee imevänsä tuon kivun itseensä.

Muriel on ihana henkilöhahmo, sillä hän välittää veljestään todella paljon ja toivoo tuon paranevan enemmän kuin mitään muuta. Isä ja äiti huomioivat häntä veljen takia vähemmän, mutta tyttö yrittää urheasti kestää ja ymmärtää, miksi näin on. Silti on kurjaa, että hän jää sairaan veljen varjoon. Muriel on kuitenkin myös ajoittain melko lapsellinen ja paljon viittätoista ikävuottaan nuoremman oloinen. Hän yrittää esittää pikkuvanhaa pukeutumalla aikuismaisesti ja meikkaamalla sekä keimailemalla, mutta sisimmässään hän tuntuu päinvastoin olevan henkisesti lapsen tasolla.

 

Minulla on ikävä Iirislaaksoon. Minulla on ikävä sitä aikaa, jolloin elämä oli tavallista. Aikaa ennen diagnooseja ja steriilejä sairaaloita, aikaa ennen kuolemanpelkoa.

Pahinta on pelko siitä, ettei tiedä mikä on vialla. Ja äidin katse silloin, kun se lasittuu ja äiti katoaa. Lohdutan itseäni ajattelemalla mummia. Hän on ainoa, joka ei ole unohtanut minua sen jälkeen, kun sinä sairastuit. (Sirpale sielua, 23)

 

Romaani yhdistelee realismia ja fantasiaa, ja sitä voisikin luonnehtia maagiseksi realismiksi. Tavallisen arjen ohessa ympäröivä maailma ranskalaisine maaseutuineen näyttäytyy todella viehättävänä ja mukaansatempaavana. Muriel aloittaa yksityisopinnot vanhan professori Duventin luona, jonka opissa hänen isänsäkin aikanaan oli. Duventin talo on kun suoraan lasten fantasiaelokuvasta, samoin Duvent itse. Ranskalainen maaseutu ja hurmaava villa, jossa Muriel perheineen asuu, sekä läheinen pikkukylä miellyttivät minua. Pidän juuri tämänkaltaisesta miljööstä kirjoissa kaikkein eniten! Fantasiaelementit liittyvät Murielin "kykyyn" ja erilaisuuteen sekä salaperäiseen Luc-poikaan, jonka Muriel tapaa kylällä. Luc asuu yksin palaneessa talossa, jonka palon mukana hän menetti koko perheensä. Hän on epäsiisti ja outo, mutta Muriel ystävystyy hänen kanssaan ja jopa ihastuu häneen. Luc on eräänlainen satanisti ja oman tiensä kulkija, joka uhraa eläimiä ja puuhailee omituisia rituaaleja vanhassa palaneessa kotitalossaan. Hän edustaa pimeyttä. Itsekin oudoksi itsensä tunteva Muriel löytää kuitenkin hänestä sukulaissielun ja vertaisen, joka ymmärtää. Lucilla on kyky auttaa Beniä nukkumaan yöt hyvin ilman kipuilua ja huutamista, mutta vastineeksi hän tahtoo Murielin seuraa.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Ruotsalaistausta on hauska yksityiskohta, ja hymähtelin kohdassa, jossa Muriel kertoo isän tuoneen Kallen mätitahnaa Ruotsista laatikoittain, ettei se ihan heti loppuisi kesken. Teos on helppolukuinen, muttei liian kliseinen nuortenromaani. Se on täynnä jännitystä ja yllätyksellisyyttä, ja tykkäsin realismin ja fantasian yhdistelmästä. Se on kuitenkin yleistunnelmaltaan melko synkkä ja käsittelee vaikeita aiheita, kuten kuolemaa, sairautta, yksinäisyyttä, erilaisuutta ja syrjintää. Se ei ehkä ole kaikkein nuorimmille lukijoille helpoimmasta päästä. Toisaalta orastava seksuaalisuus ja itsensä erilaiseksi tunteminen ovat juuri niitä teemoja, joita nuoret paljon pohtivat, ja tämä teos voi auttaa peilaamaan ja pohtimaan omia ajatuksia proosamuotoisen kerronnan kautta.

 

Lopuksi

 

Sirpale sielua on tämän postauksen kirjoittamisajankohtana vielä melko tuore nuortenromaani, joka kertoo paitsi ensi-ihastuksesta ja erilaisuuden tunteesta, myös elämästä sairaan pikkuveljen varjossa. Fantasiaa ja realismia yhdistellen kirjailija on luonut kauniin, helppolukuisen ja ajatuksia herättävän kirjan, joka jättää tilaa lukijan omalle pohdinnalle. Avoin loppu on ainoa harmituksen aihe, ja jään itse odottamaan kuumeisesti (vaikkakin epäillen), tuleeko tälle jatkoa. Suosittelen nuortenkirjallisuudesta ja fantasiasta kiinnostuneille. Tämä soveltuu mielestäni hyvin sekä nuorille, nuorille aikuisille että aikuisille. Se tarjoaa varttuneemmallekin lukijalle mielenkiintoisen ja ei-kliseisen nuortenkirjakokemuksen.