Kirjahyllyssäni on ollut jo monta vuotta odottamassa Stephen Kingin Kuvun alla. Tästä yli tuhatsivuisesta suurromaanista on tehty samanniminen TV-sarja, jonka katsoin juuri ennen kirjan hankkimista joitakin vuosia sitten. Sopivaa ajankohtaa tällaisen jättimäisen tiiliskiven lukemiseen ei vain tuntunut löytyvän, ja kesälläkin, kun oli aikaa, halusin lukea jotakin helppoa ja kivaa. Tämän kesän alussa otin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi selättää kaksi kauan kirjahyllyssäni seissyttä paksua kirjaa: Margaret Mitchellin Tuulen viemää (selätetty, tässä linkki postaukseen) sekä Kuvun alla. Näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä virhe ottaa samalle kesälle kaksi tiiliskiveä, sillä Tuulen viemää -kirjan luettuani en olisi jaksanut aloittaa toista yhtä aikaavievää kirjaa heti perään. Luin sitten siinä välissä jotain muuta ennen kuin tartuin tähän. Kuvun alla lukemiseen meni minulta aika lailla tasan kaksi viikkoa, ja nyt sekin on selätetty! Ensi kesän lukusuunnitelmista en tiedä muuta kuin sen, etten aio enää valita kahta paksua kirjaa samalle kesälle...

Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteessa täytän tällä kirjalla parillisen haastekohdan 47-48: Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun. Pariksi luin Kingin pojan Joe Hillin teoksen Sarvet (linkki postaukseen), josta tykkäsin. Kuvassa isoin salaattikulhoni kirjan päällä demonstroimassa kupua :D

 

Kuvun alla / Under the Dome

Tammi

suom. 2011

1115 sivua

 

Pikkukaupungin ylle ilmestyy läpinäkyvä, kova kupu. Lentokone törmää siihen, autot räjähtävät ja ihmiset ruhjoutuvat. Kuvun murtamisyritykset epäonnistuvat ja pelko tulevasta kasvaa. Kun kaupat tyhjenevät, ilmanlaatu heikkenee ja synkät salaisuudet nousevat pintaan, kaupunkiin alkaa muodostua kaksi leiriä. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

[K]uvun alla asiat olivat toisin. Ulkopuoliset eivät ymmärtäneet sitä. Jopa aika eteni eri tahtia. Viisi päivää sitten kaikki oli ollut normaalia. Ja kuinka kävi! (s. 788)

 

Mainessa sijaitsevan pikkukaupungin Chester's Millin päälle laskeutuu eräänä lokakuisena päivänä kupu. Kokki ja entinen sotilas Barbara, lempinimeltään Barbie, on juuri lähdössä pois kaupungista, mutta jääkin kuvun vangiksi. Armeija tekee kaikkensa auttaakseen, mutta kupuun eivät tehoa ohjukset eikä edes syövyttävä happo. Chester's Millin kaupunginvaltuutettu Big Jim Rennie näkee tilaisuutensa tulleen. Hän alkaa lietsoa mellakoita ja eripuraa kaupunkilaisten välillä ja ottaa syntipukikseen Barbien, ulkopaikkakuntalaisen, jota vihaa. Kaupunki jakautuu pian kahtia Big Jimin kannattajiin ja Barbien ystäviin. Kuvun alla ihmiset ovat peloissaan ja käyttäytyvät siksi arvaamattomasti yrittäessään selviytyä.

Kun puhutaan suurromaanista, henkilöhahmoja on tietenkin aivan hurja määrä. Muutaman muun Kingin romaanin tavoin alusta löytyy kuitenkin luettelo keskeisimmistä hahmoista. En ihme kyllä palannut siihen kuin pari kertaa, sillä useimmiten henkilöhahmon nimen yhteydessä mainitaan joka kerta lyhyesti, kuka hän oli, vaikkapa poliisi tai kaupan pitäjä. Tämä hyvin lukijaystävällinen tapa piti minut kärryillä, vaikka kirja eteneekin melko lailla kohtauksittain, vaihtaen jatkuvasti näkökulmaa ja seurattavaa henkilöhahmoa.

 

Big Jim oikeastaan toivoi, että kupu pysyisi paikoillaan ainakin jonkin aikaa. Kupu tarjosi haasteita, joihin hän katsoi ehdottomasti pystyvänsä vastaamaan (tietysti yläkerran ukon avulla). Ensimmäiseksi hänen oli lujitettava otettaan kaupungista. Siihen hän tarvitsi enemmän kuin pelkän syntipukin, hän tarvitsi mörön. Ilmiselvä ehdokas oli Barbara, mies jonka demokraattisen puolueen ylikommari oli nimittänyt James Rennien tilalle. (s. 422)

 

Samannimisen TV-sarjan katsomisesta on jo niin monta vuotta, etten muista siitä enää juuri mitään. Tajusin kuitenkin jo kirjan alussa, että kirja ja sarja eroavat toisistaan melkoisesti. Yksi mieleenpainuvimmista yksityiskohdista sarjassa, Big Jimin pojan Juniorin katala temppu kidnapata tyttöystävänsä ja sulkea hänet maanalaiseen pommisuojaan, ei ollutkaan kirjassa, mikä yllätti. Sen sijaan kirja alkaa sillä, että Junior raiskaa ystävänsä tyttöystävän ja murhaa tämän. Olisin valinnut mieluummin sarjan vaihtoehdon. Kirjan Junior on muutenkin paljon väkivaltaisempi ja arvaamattomampi, koska hänellä on parantumaton aivokasvain. Kun alusta asti lähdettiin eri urille, kirja lopulta etenikin eri tavalla kuin sarja. Kupu paljastuu avaruusolentolasten kepposeksi ja saa voimansa pienestä laatikosta, jota ei voi nostaa tai rikkoa. Sarjassa oli muistaakseni jonkinlainen muna, jota ympäröi oma pieni kupunsa, ja siitä munasta kupu sai voimansa. Eroavaisuudet kirjan ja sarjan välillä häiritsivät, mutta onneksi eivät paljoa, sillä muistikuvani sarjasta ovat jo haalistuneet.

 

Me heitä vastaan, Barbie ajatteli. Se on nyt asetelma. (s. 249)

 

Kuvun alla ei edusta Kingin vertahyytävää kauhua, vaan enemmänkin sitä psykologista ihmisluonnon kuvausta, jota hän on aivan viime vuosina suosinut uusimmissa romaaneissaan. Itse suosin kauhua, ja olisin toivonut tähänkin kirjaan enemmän kauhuelementtejä. King on kuitenkin rakentanut taitavasti pikkukaupungin asukkaineen ja kuvaa hyvin ihmisluonnon pahuutta silloin, kun joudutaan eristyksiin muusta maailmasta. Vastenmielinen pahis Big Jim oli minusta tosi onnistunut, samoin sankari ja hyvis Barbie.

Psykologisen jännistyromaanin tavoin kirjassa on paljon väkivaltaa. Minusta sitä oli ehkä jopa tarpeettoman paljon, enemmän kuin sarjassa, vaikka ymmärrän, että se kuuluu tähän genreen. Eritteillä ja verellä mässäillään paljon, mutta siihen olen kingin fanina jo tottunut, vaikken siitä niin paljoa välitäkään. Kiinnitin huomiota siihen, että aivan jokainen Kingin henkilöhahmo on tässä kirjassa rääväsuinen näsäviisastelija, jolla on jokaiseen tilanteeseen kettuileva kommentti. Muutama tällainen hahmo on ihan uskottavaa, mutta jos aivan jokaisella aikuishenkilöhahmolla on sama piirre, uskottavuus kärsii. Kuvittelen Kingin itse tällaiseksi rääväsuuksi, joten ehkä hän ei kiinnitä huomiota siihen, että antaa jokaiselle hahmolleen saman luonteenpiirteen, jota tosielämässä ei ole läheskään jokaisella.

Se, että kupu on avaruusolentojen tekosia, oli ihan kelpo selitys. Viimeiset sata sivua olivat todella jännittäviä, sillä suuren räjähdyksen seurauksena kuvun ilma myrkyttyy ja paljon ihmisiä kuolee. Barbie ystävineen yrittää selvitä hengissä kuvun laidalla, ja tunnelma on käsinkosketeltavan epätoivoinen. Vaikutuin viimeisistä sivuista ja olin iloinen, kun kaikki päättyy lopulta hyvin. Tässä kirjassa loppu teki suurimman vaikutuksen.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Kuvun alla on yksi Kingin pisimmistä romaaneista. Se on taitavasti kirjoitettu ja vaatiikin aiheensa puolesta sen yli tuhat sivua. Suosittelen Kingin kirjoista pitäville sekä jännitys- ja psykologisen kirjallisuuden ystäville. Kannattaa kuitenkin varata tämän lukemiseen reilusti aikaa.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.