Joulu on ohi ja katse kääntyy jo kohti tulevaa vuotta. Erityisesti odotan ensi viikolla julkistettavaa vuoden 2022 Helmet-lukuhaastetta sekä sitä, että saan tehdä koosteen menneen vuoden lukemisista. Minun oli tarkoitus lukea P.D. Jamesin Kuolema joulupäivänä jo viime jouluna, mutta en ehtinyt saada sitä kirjastosta ajoissa. Tällä kertaa varasin sen jo hyvissä ajoin. Kiinnostuin siitä paitsi nimen, myös upean kannen takia. Syön jouluisin suklaata enemmän kuin laki sallii, joten pelkkä kannen katsominen saa veden kielelle. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2021-30.4.2022) sijoitan sen ruutuun "kirjassa kiivetään puuhun".

Kuolema joulupäivänä / Sleep no more: Six murderous tales

Otava

suom. 2019

185 sivua

Dekkarilegenda tarjoilee kuusi kutkuttavaa mysteeriä, joita yhdistää koston motiivi. Julma opettaja saa ansionsa mukaan, ja kahdeksankymppinen järjestää suloisen koston hoitokotinsa turvasta käsin. Myöhään joulupäivän iltana häijy kartanonisäntä joutuu murhaajan uhriksi. P.D. James ei tyydy vain syyllisen paljastamiseen, vaan avaa ihmismielen synkimpiä taipumuksia – niitä, jotka voivat pahimmillaan tehdä kenestä vain murhaajan. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

P.D. Jamesista olen kyllä kuullut, mutta Kuolema joulupäivänä oli ensimmäinen häneltä lukemani kirja. Se sisältää kuusi enemmän tai vähemmän jouluista novellia, joista jokaisessa tapahtuu murha. Novellit ovat hieman erimittaisia ja aiheiltaankin erilaisia. Silti suurin osa niistä tuntui minusta jokseenkin pitkäveteisiltä eikä takakannen lupaus mysteereistä, jotka "avaavat ihmismielen synkimpiä taipumuksia", oikein mielestäni pitänyt paikkaansa. Jokaisessa niistä tämä pohdinta ihmismielestä jää minusta kesken. Novellit ovat seuraavat: Jojo, Uhri, Joulupukkimurha, Tyttö joka rakasti hautausmaita, Aivan ihastuttava talo sekä Herra Millcroftin syntymäpäivä.

Sen jouluviikon aikana aloin kasvaa aikuiseksi. Ymmärsin ensimmäistä kertaa vallan kavalan viettelyksen: kuinka riemastuttavaa on hallita ihmisiä ja tapahtumia, miltä tuntuu, kun saa päättää muiden kohtalosta. (s. 16)

Suosikkini oli Tyttö joka rakasti hautausmaita. Se kertoo jo aikuiseksi varttuneesta naisesta, joka jäi pienenä orvoksi ja asuessaan sukulaisillaan ihastui läheiseen hautausmaahan niin paljon, että alkoi viettää siellä aikaansa. Novellin edetessä paljastuu, että tyttö on murhannut oman isoäitinsä. Minuun vetoavat kauhuleffoissa ja -kirjoissa aina tällaiset lapset, jotka ovat jollain tapaa yliluonnollisia, näkevät asioita joita aikuiset eivät tai ovat muuten vain todella pelottavia ja omituisia. Siksi ehkä pidin juuri tästä novellista eniten. Mutta se loppui liian pian, ja olisin toivonut sen vielä jatkuvan. Olisin voinut lukea kokonaisen kirjan aiheesta.

Muut novellit olivat mielestäni luettavia, ajoittain jännittäviäkin, mutta eivät mitenkään kovin erityisiä tai kutkuttavia. Lukuintoa laski jonkin verran sen tajuaminen, että miltei kaikissa novelleissa muistaakseni yhtä tai kahta lukuun ottamatta minäkertoja paljastuu murhaajaksi. Tämä kaava rikkoutuu tosiaan kerran tai pari, mutta joka tapauksessa ehdin sen oivaltaa, minkä jälkeen into murhaajan arvuuttelemisesta katosi. Pidän dekkareista, joissa joudun pähkäilemään murhaajan henkilöllisyyttä loppuun asti. Monissa näistä novelleista murhaaja paljastui melko suoraan joko heti novellin alussa tai hänen henkilöllisyytensä pystyi ainakin todella helposti päättelemään. Vastapainona oli sitä ihmismielen synkkyyden pohdintaa, mutta ei läheskään tarpeeksi. Pelkkää pintaraapaisua. Ei tämä novellikokoelma minusta kuitenkaan ihan sysihuono ollut. Se ei vain tällä hetkellä oikein iskenyt.

Lopuksi: suosittelenko?

P.D. Jamesin Kuolema joulupäivänä sisältää kuusi murhamysteerinovellia. Suosittelen luettavaksi joulun välipäivinä tai joulua odotellessa. Minulle tämä kokoelma tuotti pettymyksen, se ei ollut niin jännittävä kuin odotin. Uskon kuitenkin monen muun saattavan pitää siitä. Todellisen kauhun ja jännityksen ystävät älkööt vaivautuko.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.