Olen blogissani tunnustautunut Stephen Kingin faniksi, ja olenkin kirjoittanut tänne ajatuksiani hänen muutamasta uusimmasta teoksestaan (Ruususen uni & Ulkopuolinen, Laitos). Olen tarttunut mielenkiinnolla jokaiseen Kingin uuteen romaaniin, mutta pohdiskellut niitä lukiessani myös sitä, miten niissä kierrätetään melko paljon samankaltaisia ideoita, tapahtumia ja henkilöhahmoja. Paljon Kingiä lukeneena tätä ei voi olla huomaamatta. Se ei kaikissa tapauksissa ole haitannut, esimekiksi Ruususen unesta ja Laitoksesta pidin todella paljon. Kingillä on todella hyviä kirjoja, mutta myös niitä, jotka eivät oikein iske. Jälkimmäistä kategoriaa edustaa uusimmista teoksista paitsi Ulkopuolinen, myös tässä käsittelemäni Keveys, joka on nimensä mukaisesti todella kevyttä Kingiä, alle 200 sivua! Sijoitan sen Helmet-lukuhaasteessa 2020 kohtaan 39: Kirjassa lennetään. Kyse ei ole lentokoneella lentämisestä, vaan kirjaimellisesta lentämisestä, leijumisesta, mutta se varmasti hyväksytään.

Keveys / Elevation

Tammi

2020

135 sivua

Scott Carey huomaa painavansa päivä päivältä vähemmän - laihtumatta grammaakaan. Scott ei haluaisi kertoa kellekään, sillä Castle Rock on pikkukaupunki, jossa mitään poikkeavaa ei katsota hyvällä. Ei siis ihme, että kaupunkiin juuri avattu hieno ravintola ei ota menestyäkseen, sen omistajat Missy ja Deirdre kun ovat… erilaisia. Pahaksi onneksi he ovat myös Scottin uusia, heti kättelyssä hankaliksi heittäytyviä naapureita. Tilanne vaikuttaa synkältä. Hiljalleen haihtuvan miehen arvoitus ei ratkea ennen kuin on riidelty vielä yksi riita, katsottu kohtalokas videotallenne ja todettu, että paha ei ole ihminen, vain toinen on kevyempi toista. (lieveteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Pettymys ja hämmennys. Näihin kahteen sanaan tiivistyy lukukokemukseni. Tiesin, että Kingiltä on ilmestynyt ennenkin muuta kuin kauhukirjallisuutta, esimerkiksi Tervetuloa Joylandiin (2013), joka kertoo kevyellä kauhulla kuorrutetun tarinan teinipojan kesästä huvipuistotyöntekijänä ja kasvukipuilusta. Odotin kuitenkin jotakin enemmän Keveys-romaanilta.

Kenkien ja takin painon huomioon ottaen Bob siirsi vastapainon 114 kilon kohdalle, ensin liu’utti punnusta ja sitten sysäsi sitä pikkuriikkisen kerrallaan. Vaa’an tangon osoitin ohitti 110, 105 ja 100 kilon kohdan, mitä tohtori Bob olisi pitänyt mahdottomana. Viis takista ja kengistä. Scott Carey näytti painavammalta. Bob ajatteli, että saattoi erehtyä arviossaan muutaman kilon, mutta hän oli punninnut niin monta ylipainoista miestä ja naista, ettei voinut erehtyä näin pahasti.

Vaaka asettui 96 kiloon. (Keveys, 14)

Päähenkilö  Scott Carey on neljänkymmenen ikävuoden ohittanut keski-ikäinen ylipainoinen mies, eronnut ja pikkukaupungissa yksinasuva. Hänen painonsa alkaa mystisesti pudota, mutta samalla kun vaaka näyttää yhä pienempää numeroa, Scottin ulkoinen olemus pysyy ennallaan pömppövatsoineen päivineen. Paino jatkaa putoamistaan, ja eläköitynyt lääkäriystäväkin on aivan neuvoton. Kyseistä ilmiötä ei pysty ihminen selittämään eikä ymmärtämään. Samaan aikaan Castle Rockissa kuohuu, kun meksikolaisen ravintolan avannut lesbopariskunta aiheuttaa närää vanhoillisissa piireissä. Scott päätyy hieromaan tuttavuutta naisten kanssa, ja alkaa pohtia omia arvojaan ja asenteitaan aivan uudessa valossa.

Minusta kirja oli suoraan sanottuna tylsä. Kingillä on siinä syvällinen ja tärkeä ajatus taustalla, sillä lopussa lesboihin torjuvasti suhtautuneet alkavat nähdä heidät aivan tavallisina ihmisinä, kaltaisinaan. Myös Scott itse haluaa väkisin ystävystyä heidän kanssaan vain tehdäkseen viimeisen hyvän teon elämässään ennen haihtumistaan pois. Minusta juoni oli kuitenkin ennalta-arvattava ja henkilöhahmot latteita. Tietysti vielä nykyäänkin seksuaalivähemmistöjä syrjitään, mutta minusta Kingin tyylille ei oikein sovi kirjoittaa lyhyttä romaania juuri tästä aiheesta. Mikä turhauttavinta, tästä olisi saanut mielenkiintoisemman, jos yksityiskohtiin olisi panostettu enemmän. Kirja on ensinnäkin hirveän lyhyt, alle 200 sivua, mikä ei ole yleensä Kingin tapaista. Hänen kirjansa ovat usein yksityiskohtaisia ja täynnä jännitteitä ja kauhua, mikä kiehtoo ainakin itseäni eniten hänen teoksissaan. Tässä ei ollut kauhua nimeksikään, ainoastaan ihmisyyden ja omien arvojen pohdintaa. Idea keventymisestä on kyllä hyvä, mutta kauhuelementtejä olisi voinut (ja saanut) tunkea tarinaan enemmän. Tästä puuttuivat ne Kingille ominaiset yliluonnolliset hirviöt ja/tai voimat, jotka riivaavat ihmisiä ja saavat heidät tekemään pahaa. Scottin keventymisen syy ei selviä missään vaiheessa, mutta siinä olisi voinut olla taustalla jotakin jännittävää.

Hauskinta ja samalla parasta koko teoksessa olivat kohdat, joissa Scott mässäilee kaikkea rasvaista ja epäterveellistä ja nauttii siitä, ettei se näy hänessä. Tunsin kateutta joka kerta lukiessani tällaista kohtaa! Myös viittaus Kingin Se-romaaniin oli hauska: "Lukiolaiset menivät naamiaisasuissa koulun halloweentansseihin, joita varten paikallinen autotallibändi Big Top oli vaihtanut nimekseen Pennywise and the Clowns." (Keveys, 62) Pennywisesta puheen ollen: hän on Hohdon kylpyammenaisen ohella parasta kauhua, mitä King on tarjoillut (ja samalla veretseisauttavinta ja traumaattisinta!)

Lopuksi

Harmikseni joudun toteamaan, että Keveys jäi omalta osaltani mitäänsanomattomaksi lukukokemukseksi. Se ei jatka Kingin kauhukirjojen linjaa, vaan keskittyy syvällisempiin aiheisiin, kuten ihmisyyteen ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Se on lyhyt ja helppo lukukokemus, mutta sisältö kärsiikin sitten lyhyydestä. Pidentämällä tarinaa ja lisäämällä siihen kauhuelementtejä King olisi tehnyt tästä omasta mielestäni paremman teoksen. Suosittelen kuitenkin niille, jotka kaipaavat kevyttä luettavaa, sekä niille, jotka tahtovat kokeilla vähän erilaista Kingiä. Kuulisin enemmän kuin mielelläni muiden mielipiteitä tästä romaanista!