Ajatus lähestyvästä joulusta piristää mieltä. Minulla ei ole minkäänlaista traditiota lukea joulun alla nimenomaan joulukirjoja, vaan yleensä olen lukenut vähän mitä sattuu. Vuonna 2019, blogini perustamisvuonna, olin joulun alla synkissä tunnelmissa ja luin Maria Jotunin Huojuvan talon, joka kertoo parisuhdeväkivallasta (linkki postaukseen). Kauhistelin silloin vähän itsekin valintaani. Nyt puolustaudun sillä, että olen niin fiilispohjainen lukija, etten mitenkään yhdistänyt mielessäni kyseistä teosta jouluun ja joulun aikaan. Minua vain kiinnosti lukea se silloin. Myös joulun 2020 alla luin melko synkkiä kirjoja: avioerosta kertovan Riikka Pulkkisen Lasten planeetan (linkki postaukseen) sekä mielenterveyden häiriöistä kertovan Ane Rielin Pihkan (linkki postaukseen). Vuonna 2021 lukemistoni oli hieman valoisampaa, sillä luin Nora Robertin rakkausromaanin Yhdellä ehdolla (linkki postaukseen). Jottei olisi mennyt liian hyväntuuliseksi, luin toki myös P.D. Jamesin novellikokoelman Kuolema joulupäivänä (linkki postaukseen).

Huvittaa, kun miettii, miten synkissä kirjallisissa tunnelmissa olen viime vuosina valmistautunut jouluun. Tämä joulunalusaika ei tee poikkeusta, sillä vaikka otinkin nyt lukuun romanttisen nuortenromaanin, Catherine Riderin Kiss me – Rakkautta New Yorkissa, on lukulistallani ennen joulua vielä yksi synkkä dekkari. Ehkä pitää vain hyväksyä, että makuni kirjojen suhteen ei salli minun lukea kuukautta putkeen pelkkää hyvänmielen hömppää, vaan tahdon vaihtelua. Ja ehkei siinä ole mitään pahaa, kun odotan kuitenkin muuten joulua aina innolla ja olen oikea hössöttäjä, mitä tulee lahjoihin, koristeisiin ja jouluruokaan. Ja puolustuksekseni sanottakoon, että tänä vuonna aion oikeasti fiilistellä joulua jouluisilla kirjoilla. Olen varannut kirjastosta tämän Riderin kirjan lisäksi peräti kaksi romanttista joulun aikaan sijoittuvaa kirjaa!

Kiss me – Rakkautta New Yorkissa / Kiss me in New York

Otava

suom. 2022

221 sivua

Charlotten unelmien vaihto-oppilaskausi New Yorkissa on päättynyt sydänsuruihin. Hän haluaisi jouluksi kotiin, mutta lumimyrskyn vuoksi lento ei pääse lähtemään. Anthonyn tilanne on, jos mahdollista, vielä surkeampi, sillä hänen järjestämänsä romanttinen yllätys on palkittu tylysti pakeilla.

Paetessaan lentokentän sekasortoa nuoret osuvat samaan taksiin ja päätyvät parantelemaan haavojaan yhdessä. Lohdullisesta päiväretkestä kehkeytyy jotakin paljon suurempaa. Iso omena on sittenkin rakkauden kaupunki! (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

17-vuotias Lontoosta kotoisin oleva Charlotte on viettänyt kolme kuukautta vaihto-oppilaana Sacred Heartin lukiossa Yhdysvalloissa. Hän on rakastunut New Yorkiin ja löytänyt lukiosta jopa poikaystävän. Kaksi viikkoa ennen kotiinlähtöä poika jättää hänet vedoten siihen, ettei tunne intohimoa häntä kohtaan. Sydänsuruinen Charlotte muuttaa mieltään New Yorkin suhteen ja tahtoo vain jouluksi kotiin. Jouluaaton lento on kuitenkin peruttu lumimyrskyn vuoksi. Lentokentällä Charlotte todistaa välikohtausta: eräs poika jätetään tylysti. Yksinäinen Charlotte tutustuu poikaan, Anthonyyn, ja päätyy kuluttamaan aikaa tämän kanssa kaupungilla odotellessaan lentonsa lähtöä. Yhdessä he toteuttavat Charlotten ostaman Kuinka päästä yli erosta -oppaan kohtia – ja tietenkin rakastuvat toisiinsa.

Kiss me – Rakkautta New Yorkissa -kirjan kirjailijanimen takana on itse asiassa kaksi kirjailijaa, mies ja nainen. Leikittelin idealla, että naispuolinen kirjailija olisi kirjoittanut Charlotten osuudet, miespuolinen Anthonyn osuudet, mutta tämä on pelkkää spekulointia. Romaanin idea on minusta aika herkullinen: jouluaattona jumissa lentokentällä. Olisin voinut lukea lentokenttäseikkailuista vaikka kokonaisen romaanin, mutta valitettavasti tässä kirjassa lentokentällä ei viihdytä kauaa, kun kuhiseva New York houkuttelee. Kirja etenee selkeästi vuorotellen minämuotoista kerrontaa Charlotten ja Anthonyn välillä, ja useat luvuista rakentuvat erostatoipumisoppaan kohtien varaan. Luvun alussa kerrotaan, mistä kohdasta on kyse, ja sitten selviää, miten Charlotte ja Anthony kohdan toteuttavat. Luvassa on esimerkiksi tehtävä, jossa eksän nimeä ei saa mainita vuorokauteen, sekä tehtävä, jossa pitää auttaa jotakuta, joka on surkeammassa tilanteessa kuin itse on. Se, että romaani rakentuu näiden askelten varaan, tuo rakenteeseen hauskuutta ja omaperäisyyttä.

En pääse kotiin perheeni luo jouluaamuksi. Sen sijaan olen täällä New Yorkissa – kaupungissa, jota rakastan, mutta jonka haluan vain jättää taakseni. (s. 17)

Nuortenromaanille tyypillisesti päähenkilöt ovat samaistuttavia teini-ikäisiä, jotka käyttäytyvät vielä melko naiivisti mutta näyttävät kuitenkin jo pilkahduksia siitä, millaisia heistä tulee aikuisina. Kumpikaan päähenkilö, Charlotte tai Anthony, ei ole erityisen omaperäinen, mutta se ei haittaa. Tarinan juonenkäänteet pitävät huolen siitä, että mielenkiinto säilyy. Joitakin kliseitäkin mahtuu mukaan, kuten teinien kotibileet ja niissä tapahtuva dramaattinen kohtaaminen. Bongasin myös muutamia epäloogisuuksia (ainakin omasta mielestäni). Tapahtuma-aika on jouluaatto, mutta nuoret järjestävät silti kotibileet. Lisäksi ihmetytti se, miten miltei 24 tuntia valvoneet Charlotte ja Anthony eivät ole lainkaan väsyneitä, vaikka ovat viilettäneet kaupungilla läpi päivän ja yön.

Kirjan loppu on ihana ja oikein rakkausromaanimainen. Jos luen esimerkiksi jännäriä tai historiallista romaania, pidän dramaattisista lopuista siinä missä helpoista onnellisista lopuista tai joskus surkeistakin lopuista. Rakkausromaaneissa vaaditaan kuitenkin mielestäni aina dramaattinen loppuhuipentuma, jossa rakastavaiset todella tajuavat rakastavansa toisiaan ja näyttävät sen. Tässä kirjassa sellainen oli. Anthony jättää Charlotten vahingossa kuin nallin kalliolle metroasemalle ja jatkaa itse matkaa metrolla, mistä seuraa pitkällinen etsintä ja murehtimista. Lopulta Anthony löytää Charlotten Empire State Buildingin huipulta, missä he tunnustavat tunteensa toisilleen. Yksi juttu vaan jäi todella häiritsemään. Aiemmin kirjassa Charlotte avautuu Anthonylle siitä, miten hänen eksänsä ei vastannut hänen "Rakastan sinua" -toteamukseensa muuta kuin sanomalla "Joo". Loppukohtauksessa, kun Charlotte sanoo Anthonylle rakastavansa häntä (yhdeksän tunnin tuntemisen jälkeen – voi noita nuorten hormoneja), Anthony vastaa kysymällä, antaako Charlotte hänelle anteeksi. Anthony ei vastaa rakastavansa Charlottea! Silti pari sivua myöhemmin mainitaan Charlotten näkökulmasta kerrotussa luvussa rakkaudentunnustukset. Selailin sivuja taaksepäin, mutta minusta Anthony ei vastaa Charlottelle samalla tavalla. Onko tämä kirjailijoiden lipsahdus vai kenties tarkoituksellinen vihje...?

Lopuksi: suosittelenko?

Kiss me – Rakkautta New Yorkissa on joulufiilistelyyn loistavasti sopiva nuortenkirja. Se on hauska, viihdyttävä ja romanttinen olematta kuitenkaan liian kliseinen. Suosittelen lämpimästi jouluiseksi luettavaksi niin nuorille kuin aikuisillekin. Kiss me -kirjasarjassa on myös ilmestymässä uusia osia ensi vuonna.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.