Star Wars -jatko-osatrilogian toisen osan, Star Wars: Episodi VII - Viimeiset jedit, on kirjoittanut Jason Fry. Se perustuu samannimiseen vuoden 2017 elokuvaan ja on kahdeksas osa tässä nuorille suunnatussa kirjasarjassa. Aiempien osien tapaan se tarjoilee elokuvasta tuttuja kohtauksia kirjallisessa muodossa ja lisäksi muutaman ekstrakohtauksen, joita ei elokuvassa nähdä. Aluksi pidin kansikuvaa rumana, mutta tuijoteltuani sitä aikani tulin siihen tulokseen, että sehän on itse asiassa aika siisti.

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteessa se täyttää toisena kirjana kohdan 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä.

 

Star Wars: Episodi VIII - Viimeiset jedit /
Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi

Tammi

suom. 2022

361 sivua

suomentanut Jukka Heiskanen

 

Imperiumin tuhkasta on noussut uusi uhka, häikäilemätön Ensimmäinen ritarikunta, jonka tavoitteena on musertaa koko galaksi ikeensä alle ja tuhota Vastarinta lopullisesti. Kenraali Leia Organan joukot ajetaan pakosalle, ja tulevaisuus näyttää synkältä. Heidän ainoa toivonsa on saada avukseen kauan sitten kadonnut viimeinen jedimestari Luke Skywalker, jota nuori Rey on lähtenyt etsimään kaukaiselta Ahch-To-planeetalta. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Viimeiset jedit jatkuu siitä mihin Voima herää jäi. Vastarintaliike hautaa Han Solon D'Qarilla, minkä jälkeen heille tulee kiire paeta, kun Ensimmäinen ritarikunta yhyttää heidät. Hyppy hyperavaruuteen onnistuu, mutta yllättäen Ensimmäinen ritarikunta seuraa heitä sinne uudella jäljittimellään ja tuhoaa suuren osan heidän laivastostaan. Leia Organa miltei kuolee, mutta jää ihmeen kaupalla henkiin. Tappioita kärsinyt Vastarintaliike on alakynnessä ja vähällä tuhoutua kokonaan. Silloin uhkarohkea pilotti Poe Dameron keksii hullun suunnitelman ja esittelee sen Finnille ja tämän uudelle ystävälle, tuhoutuneesta Otomokin planeettakunnasta kotoisin olevalle ja sisarensa menettäneelle lentomekaanikko Rose Ticolle. Rose ja Finn lähtevät etsimään koodinmurtajamestaria, jonka avulla yrittävät päästä Ensimmäisen ritarikunnan komentoalukselle sammuttamaan jäljittimen.

Samaan aikaan Rey on yhyttänyt Luke Skywalkerin myrskyisältä Ahch-Ton planeetalta. Maanittelulla Rey onnistuu suostuttelemaan Luken opettamaan itselleen jedien oppeja, mutta Luke sulkee silti edelleen mielensä Voimalta ja kieltäytyy auttamasta. Rey alkaa nähdä näkyjä Kylo Renistä. Näkyjä, jotka ovat harvinaisen todellisia, sillä heidän välillään vallitsee "vahva ja raaka" yhteys Voimassa. He pystyvät näkemään toisensa, puhumaan toisilleen ja jopa koskettamaan toisiaan, vaikka ovat eri puolilla galaksia. Rey on vähällä antautua pimeydelle ja Kylo Renin houkutteluille ymmärrettyään yksinäisyytensä ja totuuden vanhemmistaan, mutta sitten Luke antautuu taas Voimalle ja suostuu auttamaan Reytä. Rey ehtii kuitenkin lähteä ja antautuu Ensimmäiselle ritarikunnalle. Kylo Ren vie hänet yksinvaltias Snoken luo. Snoke vaatii Kyloa tappamaan Reyn, mutta Kylo kääntääkin selkänsä mestarilleen ja murhaa tämän. Sitten hän pyytää vielä kerran Reytä mukaansa ehdottamalla, että he voivat hallita galaksia yhdessä. Rey kieltäytyy ja pakenee.

 

Heti ehdittyään majaansa Rey oli tuntenut hänet lähellään Voimassa. Yhteys heidän välillään oli niin raaka ja vahva, että hän muisti, miltä oli tuntunut koskettaa tähtialuksen hylyssä johtoa, jossa kulki sähkövirta. Hän oli sulkenut silmänsä, avannut ne, ja siinä Kylo Ren oli – aivan hänen lähellään kivipenkillä. Kuin Rey olisi oikeasti voinut ojentaa kätensä ja koskettaa hänen kättään, kasvojaan, hiuksiaan. – –

"Et sinä ole yksin", Kylo sanoi, ja Rey uskoi häntä.

"Et sinäkään. Vielä ei ole liian myöhäistä." (s. 210)

 

Luke oli sulkenut itsensä ulos hirvittävän pitkäksi aikaa, ja nyt Voima riehui hänen ympärillään. Rey oli oikeassa. Hän tarvitsi Lukea, samoin Leia ja Vastarinta ja kaikki, jotka kaipasivat toivoa niin kipeästi. Suru ja syyllisyys olivat estäneet Lukea näkemästä sitä, näkemästä mitään muuta kuin oman pimeytensä ja epätoivonsa. Yrittäessään suojella galaksia omalta epäonnistumiseltaan hän oli sulkenut pois kaiken – myös toivon mahdollisuuden. (s. 209)

 

Tässä osassa oli paljon hyvää. Tuttuun tapaan lukija pääsee mukaan lukuisiin avaruustaisteluihin ja saa tarkastella niitä niin hyvisten kuin pahistenkin alusten kannelta. Koetaan onnistumisia, epäonnistumisia, jälleennäkemisiä ja menetyksiä. Uusi trilogia on minusta hyvin tehty, mutta monen muun tavoin suhtaudun vähän nihkeästi esimerkiksi siihen, että Leia jää henkiin vaikka leijailee pienen hetken avaruudessa. Pakko myös todeta, että itsevaltias Snoke vaikuttaa aika turhalta ja huonolta pahikselta. Hänen tarinansa ja motiivinsa kuvataan kovin ohuenlaisesti sekä elokuvassa että kirjassa, ja tarvitseeko edes mainita hänen kokemaansa surkeaa loppua. Seuraavassa osassa onkin sitten astetta suurempi ja nihkeämpi plot twist, joka niin ikään on jakanut Star Wars -faneja, mutta palataan siihen sitten.

Romaanin mielenkiintoisin anti on ehdottomasti Reyn ja Kylo Renin suhde. Siinä missä trilogian ensimmäisessä osassa he tajuavat toistensa voimat, tässä osassa he todella huomaavat, kuinka samanlaisia ovat. Olen nähnyt Star Wars -fanisivuilla lukuisia kuvia ja tekstinpätkiä, joissa spekuloidaan, mitä olisi tapahtunut jos Rey olisikin vastannut myöntävästi Kylon lukuisiin pyyntöihin ja aneluihin lähteä mukaansa. Joo, myönnetään, itsekin pelästyisin, jos pahis ojentaisi kätensä ja puhuisi galaksin hallitsemisesta yhdessä. Aika kunnianhimoiset suunnitelmat ja valtavat paineet. Miten olisi jollekin Ulkolaidan planeetalle vetäytyminen ja rauhallisen perhe-elämän valitseminen? Miksi aina täytyy hallita galaksia? Olen myös lukenut useita mielipiteitä siitä, miten Kylo on koko jatko-osatrilogian paras hahmo ja ainoa hyvä asia näissä jatko-osissa. Valon ja pimeyden väliin jäänyt, menetyksiä kärsinyt, yksinäinen ja traumatisoitunut lapsi, josta on kasvanut hyväksyntää kaipaava mies, joka antautuu välillä liikaakin tunteidensa vietäväksi, on kyllä mielenkiintoinen pahis. Ja vielä se, että hän bondaa hyvis-päähenkilön kanssa.

 

"Petin sinut, Ben", Luke sanoi. "Olen pahoillani."

"Niin varmasti olet", Kylo vastasi. "Vastarintaliike on kuollut. Sota on ohi. Ja kun tapan sinut, olen tappanut viimeisen jedin." – –

"Hämmästyttävää", Luke sanoi. "Jokainen juuri lausumasi sana meni väärin. Kapinaliitto syntyy tänään uudelleen. Sota on vasta alkanut. Enkä minä ole viimeinen jedi." (s. 348)

 

Loppukohtaus ja -taistelu käydään tällä kertaa mineraaliplaneetta Craitin suola-aavikoilla. Vastarintaliike vetäytyy Craitille, joka on ollut muinoin Kapinaliiton käytössä ja josta löytyy edelleen myrskysuoja, jota hyödyntää. Ensimmäinen ritarikunta hyökkää, ja viime hetkellä Luke ilmaantuu paikalle ja kohtaa heidät yksin, jotta Vastarinta pääsee pakenemaan. Harhautus toimii ja pahikset jäävät jälleen nuolemaan näppejään. Kylo on raivoissaan. Valtava Voimainponnistus (hehe) on liikaa Lukelle, joka menehtyy, mutta rauhallisin ja tyynin mielin. Vastarintaliike kokoaa rivejään käydäkseen vielä kerran Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan. Ja nyt Reyllä on apunaan jedin taidot.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Jason Fryn Viimeiset jedit on kahdeksas osa nuorille suunnattu Star Wars -kirjasarjaa ja jatko-osatrilogian toinen osa. Se on täynnä toimintaa, avaruustaisteluita, tappioita ja menetyksiä, mutta myös hienoja oivalluksia Voimasta ja itse elämästä.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.