Kirjastoharjoitteluni keskeytyi viikoksi, kun tulehdusarvoni nousivat ja kärsin kamalista vatsakivuista sekä jatkuvasta pahoinvoinnista. Tällä viikolla olen palannut harjoitteluun, joskin vielä puolikuntoisena. Testeissä ja lääkärissä ravaaminen ei tuottanut tulosta: minusta ei löytynyt kuulemma mitään vikaa. Olotilani kuitenkin väittää muuta. Elämänlaatu on kärsinyt paljon, ja mielikin on ollut ajoittain maassa. Hyinen marraskuu ei ainakaan helpota asiaa. Lähestyvä joulu, ihanat työkaverit ja lukeminen onneksi piristävät mieltä ja auttavat jaksamaan näitä epämääräisiä terveysongelmia. Vatsani ei kestä tällä hetkellä mitään sokerista tai todella rasvaista, joten leipominen ja herkuttelu on jäänyt oikeastaan olemattomiin. Kuvan itsetehdyt kaurakeksit kiteyttävät aika hyvin viime aikojen herkutteluni: köyhää ja kuivakkaa. Toivon tällä hetkellä vain, että tulisin pian kuntoon. Viime viikot ovat olleet aika rankkoja.

Tavoilleni uskollisesti tahdoin viimeisimmän lukemani kirjan, rakkausromaanin, jälkeen lukea kirjan jostakin ihan eri genrestä, koska tykkään vaihtelusta. Valitsin lukuun Yrsa Sigurðardóttirin Freyja & Huldar -dekkarisarjan neljännen osan nimeltä Syvyys. Aiemmat kolme osaa olen lukenut viime vuosina. Kolmannen osan lukemisesta ei ole vierähtänyt kauaakaan, luin sen tämän vuoden alussa (linkki postaukseen). Sen tapahtumat ovat siksi vielä melko tuoreessa muistissa. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2022-31.3.2023) täyttyy tämän myötä ruutu "meri", sillä meri vilahtelee tässä Islantiin sijoittuvassa romaanissa.

 

Syvyys / Gatið

Otava

suom. 2021

348 sivua

 

Reykjavikin lähellä sijaitseva kalioinen turistinähtävyys näyttää palautuneen vanhaan käyttöönsä teloituspaikkana, kun varakas sijoittaja löydetään sieltä hirtettynä. Miehen rintaan naulattu lappu todistaa, ettei kyse ollut itsemurhasta. Kuolleen miehen asunnolta löytyy pikkupoika, joka ei osaa selittää, mitä tekee talossa. Pojan ja murhatun miehen väliltä ei löydy yhteyttä, eikä poika tiedä, missä hänen vanhempansa ovat. Lapsen piirustukset kuitenkin vihjaavata, että tämä on todistanut jotakin kamalaa. Rikostutkija Huldar ja lastensuojeluviranomainen Freyja voivat vain toivoa, että löytävät pojan vanhemmat elossa. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Dekkarisarjan neljännessä osassa Freyja on yllättäen siirtynyt kokoaikatyöhön Lastentaloon ja tekee satunnaisia vuoroja Reykjavikin kaupungin lastensuojeluvirastossa. Edellisessä, kolmannessa osassa hän oli Lastentalossa osa-aikaisena ja opiskeli taloustiedettä. Siinä Freyja lykkäsi opiskelua, koska motivaatio oli hukassa, mutta ilmeisesti edellisen ja tämän osan välissä hän on päättänyt luopua ajatuksesta kokonaan. Päätös on Huldarille mieleen, sillä Freyja pääsee jälleen tekemään yhteistyötä hänen kanssaan. Huldar on vähentänyt tupakointia edellisestä osasta ja muuttunut vähemmän aggressiiviseksi, mistä hatunnosto hänelle. Hirtetyn miehen tapautta tutkiva Huldar törmää siis jälleen Freyjaan, kun murhatun miehen asunnosta löydetään salaperäinen pikkupoika. Kuten arvata saattaa, tapaukset limittyvät toisiinsa enemmän kuin päällepäin näyttää.

Näkökulma vaihtelee tässä osassa edellisten tavoin niin, että jokaisessa luvussa kuvataan tapahtumia eri henkilöhahmon silmin. Loppua kohden tässä kuitenkin laiskistutaan, sillä sata viimeistä sivua ja niiden myötä viimeiset luvut ovat lähes yksinomaan Huldarin näkökulmasta kerrottuja. Edellisen osan tavoin olisin toivonut tähänkin osaan enemmän Freyjaa. Freyjaa on kiitettävästi romaanin alussa, mutta lopussa enää aivan liian vähän. Hänenkin kuulumisiaan lukisi mielellään. Freyjan veli Baldur on vihdoin vapautunut vankilasta ja on muuttamassa takaisin omaan asuntoonsa, jossa Freyja on majaillut. Freyja, joka tarvitsee uuden asunnon, saa yllättävän tarjouksen: Baldurin vankilaan lähdössä oleva ystävä tarjoaa hänelle vuokralle asuntoaan. Kirjan lopussa Freyja suostuu vuokraamaan asunnon, joten jää nähtäväksi seuraavassa osassa, miten hän asunnossa viihtyy ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Huldarin työkuvioista oli mielenkiintoista lukea lähinnä siksi, että poliisllaitoksella on uusi kokelas: punatukkainen Lína. Hän oli virkistävä lisä henkilöhahmojen joukkoon.

 

[K]uvassa saattoi erottaa ilmassa heiluvan miehen ääriviivat. Jalat potkivat tyhjää ja kädet repivät toivottomasti kaulassa olevaa köyttä. Sitten potkut ja repiminen muuttuivat yhä voimattomammiksi, kunnes raajat lakkasivat liikkumasta. Kädet putosivat sivuille ja jalat roikkuivat viivasuorina alas. Mies heilui hirttosilmukassa hiljaa edestakaisin. Sitten video loppui. (s. 51)

 

Keskiössä on aluksi hirtetyn miehen Helgin tapaus, mutta sitten aletaan epäillä myös pikkupoika Siggin vanhempien katoamista ja lopulta murhaa. Helgi on viettänyt menneisyydessä yön Siggin äidin kanssa, ja Sigin mustasukkainen ja väkivaltainen isä on piinannut vaimoaan asiasta vuosikaudet. Mustasukkaisuus johtaa lopulta sekä Helgin että Siggin isän kuolemaan. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä iljettävämpiä yksityiskohtia paljastuu: Helgi on ystävineen kuvannut seksivideoita naisseuralaistensa tietämättä, ja videoita on vuotanut nettiin. Yhdessä niistä esiintyy Siggin äiti. Videon avulla hänen miehensä saa tietää Helgistä. Koska tässä ei (ilmeisesti) ole vielä tarpeeksi, yhdellä videoista näkyy, miten eräs nainen huumataan tyrmäystipoilla ja sen jälkeen joukkoraiskataan, tekijöinä Helgi ja hänen kaverinsa. Joukkoraiskatun ja sittemmin itsemurhan tehneen naisen isä sattuu olemaan Helgin taloyhtiön talonmies, ja yhdessä Siggin isän kanssa hän ryhtyy kostopuuhiin Helgiä vastaan.

Arvelin talonmiehen olevan murhaaja, ja ehdin hetken jo iloita olleeni oikeassa, mutta sitten ilmenee aivan viimeisillä sivuilla, että vaikka mies on Helgin murhan takana, Siggin isän on murhannut hänen oma vaimonsa. Loppu tuntui todella kiireellä paketoidulta ja yllättävältä aiemman yksityiskohtaisen kuvailun ja ajoittaisen viivyttelyn jälkeen. Lopusta jäi siksi hieman paha maku, samoin kuin keskiöön nousevasta pornonlevitysjutustakin. Tabujen aiheiden käsittely tekee tästä sarjan osasta aiempia inhottavamman. Se meni enemmän ihon alle. Jännityskin jäi lopulta aika laimeaksi. Lukijaa lähinnä odotutetaan, ja sitten hänen silmilleen räväytetään kostopornovideoita ja toinen murhamysteeri, josta ei mainita kirjan takakannessa. En hirveästi tykännyt. Toivon seuraavalta osalta enemmän.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Syvyys on neljäs osa islantilaista Freyja & Huldar -dekkarisarjaa. Se kyllä yllätti, muttei positiivisesti. Tabujen aiheiden käsitteleminen ei nyt oikein iskenyt, ja jäin edelleen kaipaamaan enemmän Freyjaa Huldarin lisäksi, sarjan nimi kun kuitenkin on Freyja & Huldar. Suosittelen sarjan jo aloittaneille. Tämä ei ollut mitenkään miellyttävä dekkari, eikä Freyjan ja Huldarin elämä juuri etene. Tämän voisi siksi hyvin hypätä yli ja siirtyä suoraan viidenteen osaan, sitä mieltä itse olen.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.