Harjoittelukirjastoni viimeinen lukupiirikerta ennen kesätaukoa on nyt toukokuussa. Kesätauko surettaa, mutta koska harjoitteluni jatkuu vielä koko syksyn, voin olla mukana myös silloin. Kevään viimeinen lukupiirikirja on Marie Aubertin Mikään ei voisi olla paremmin, joka sattui olemaan lukulistallani alun perinkin. Aubert on norjalainen, ja norjankielistä kirjallisuutta en muista lukeneeni, joten tämä oli uusi aluevaltaus. Mistään ahdistavasta hypystä tuntemattomaan ei sentään ollut kyse, sillä kesäisine mökkimiljöineen tämä kirja voisi ihan hyvin sijoittua vaikkapa Suomeen. Jos en tietäisi, että se on käännöskirjallisuutta, tai tajuaisi sitä henkilöhahmojen nimistä, olisin hyvin voinut luulla asian olevan niin. Vuoden 2023 Helmet-lukuhaastekin etenee, kun tämä tulee haastekohtaan 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa.

 

Mikään ei voisi olla paremmin / Voksne mennesker

Gummerus

suom. 2022

144 sivua

 

Menestynyt arkkitehti Ida on juuri täyttänyt neljäkymmentä ja elää kukoistuskauttaan. Varoitusmerkkejä vanhenemisesta on kuitenkin alkanut ilmaantua, joten hän on päättänyt jäädyttää munasolujaan. Ida aikoo kertoa merkittävästä päätöksestä perheelleen viikonloppuna, kun kaikki kokoontuvat suvun mökille. Edessä oleva kesäviikonloppu vaikuttaa täydelliseltä eikä mikään voisi olla paremmin. Sitten Idan pikkusisko Marthe kertoo omat suuret uutisensa. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Halaan itseäni, ihoni tuntuu lakastuneelta ja kuivalta, ruumiini on joutava eikä kukaan halua minulta enää mitään, aivan kuin olisin lakannut olemasta. – – Kaikki muuttuu kohta hyväksi, sanon itselleni, kaikki muuttuu hyväksi, munasolujani jäädytetään Ruotsissa, minusta tulee toisenlainen, toisenlaistakin on olemassa, paras on vielä edessäpäin, en ole luovuttajatyyppiä. (s. 21-22)

 

Kirja alkaa, kun minäkertoja, nelikymppinen Ida, kertoo käyneensä lääkärin vastaanotolla Ruotsissa puhumassa munasolujen jäädyttämisestä. Idalla ei ole miesystävää eikä sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia, hän vain tahtoo ottaa varman päälle. Lääkärikin puhelee, että Ida palaa sitten ehkä parin vuoden päästä uuden poikaystävän kanssa käyttämään jäädytetyt munasolut. Reissun jälkeen Ida matkustaa perheen mökille juhlimaan äidin kuusikymppisiä. Mökillä ovat myös pikusisko Marthe miehensä Kristofferin ja tytärpuolensa Olean kanssa. Ida on aikeissa kertoa suunnitelmistaan, mutta kaikkien huomio kiinnittyy Martheen, joka on kärsinyt lapsettomuudesta ja tullut nyt raskaaksi. Ida on tavattoman kateellinen Marthelle, hänellä itsellään kun on ollut vain lyhyitä suhteita ja nekin varattuihin miehiin. Ida päätyy pilaamaan koko reissun, kun Kristoffer paljastaa hänelle kännissä, ettei edes tahdo lasta Marthen kanssa, ja Ida kielii asiasta siskolleen.

Takakannessa mainitaan romaanin olevan "oivaltava ja kipeänhauska" sekä "huumorin sävyttämä". Minä en nähnyt tässä mitään humoristista, päinvastoin. Tunnelma läpi romaanin on ahdistava ja jotenkin puiseva, kiitos Idan. Hän käyttäytyy jopa hieman psykopaattimaisesti esimerkiksi kuvitellessaan itsensä Marthen paikalle ja iloitessaan siitä, miten Kristofferin tytär Olea pitää hänestä Marthea enemmän (mikä on ihan ymmärrettävää: jossakin vaiheessa lapset aina "vihaavat" vanhempiaan ja tarrautuvat perheen ulkopuoliseen aikuiseen). En pitänyt Idasta yhtään. Säälin häntä hänen elämäntilanteensa takia, mutta se kateus, mustasukkaisuus, jopa viha, jota hän tuntee siskoaan kohtaan, on käsittämätöntä. Marthe puolestaan on melko väritön henkilöhahmo, mutta enemmän samaistuttava, enemmän normaali kuin Ida. Idan ja Marthen äiti, joka tulee mökille miesystävänsä kanssa, näyttää suosivan selvästi enemmän Marthea kuin Idaa. Tulkitsin asian kuitenkin niin, että äiti rakastaa molempia tyttäriään yhtä paljon, hän vain keskittyy Martheen enemmän, koska tämä on raskaana. Ida on varmasti saanut osakseen yhtä paljon rakkautta, hän ei vain näe sitä, koska kulkee laput silmillä.

 

Käännyn Kristofferin sängynpuoliskoon päin, tuijotan hänen tyhjää tyynyään, yritän kuvitella makaavani tässä hänen kanssaan, että käymme joka ilta yhdessä nukkumaan, jätämme ikkunan auki, makaamme lusikassa, Olea voi nukkua minun huoneessani ja uudelle lapselle laitetaan vauvansänky meidän huoneeseemme, ja Marthe, Marthe ei ole täällä. Hyvää yötä, Kristoffer, sanon. Hyvää yötä, Ida, vastaan. (s. 49)

 

Jännittynyt tunnelma antaa odottaa jotakin dramaattista käännettä, ja se tuleekin melko lopussa, kun Ida vie Olean veneilemään ja Olea putoaa laidan yli. Kaikki on siinä vaiheessa tosin jo alkanut mennä pieleen, sillä Ida on kertonut Marthelle Kristofferin avautumisesta ja onnistunut pilaamaan juhlahumun. Kirja loppuu, kun Marthe perheineen palaa kaupunkiin "selvittelemään asioita" ja Ida häätää äitinsä ja tämän miesystävän pois, jotta saa olla mökillä itsekseen. Lopusta jäi minulle paha maku suuhun, sillä tuntui siltä, että pahoitettuaan kaikkien mielen Ida jää itsetyytyväisenä mökille rentoutumaan ja nauttimaan omasta seurastaan. Kirja on kovin lyhyt, lyhyempi mitä yleensä tykkään lukea, mutta tällä kertaa olin helpottunut. En olisi halunnut lukea Idan ilkeistä edesottamuksista yhtään enempää.

Kuten sanottua, Suomi-mökkivibat tässä kirjassa olivat aika vahvat, vaikka tapahtumapaikkana onkin mökki Norjassa vuonon varrella. Koska ikkunasta näkyi lukuhetkellä vihreitä puita ja ilmassa leijailevia kesäisiä voikukanhaituvia, olin kesäfiiliksissä lukiessani ja intoilin sitä, että oikeassakin elämässä on kohta kesä.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Mikään ei voisi olla paremmin -kirjaa mainostetaan takakannessa hauskaksi ja humoristiseksi. Minusta se ei ole kumpaakaan, vaan aika synkkä kuvaus siitä, millaista perheettömyys, lapsettomuus ja jäytävä kateus voi olla ja miten se voi ilmetä. Älä anna hömppämäisen kansikuvan hämätä! Suosittelen ihmisille, jotka tahtovat lukea kyseisistä teemoista ja/tai painivat niiden kanssa.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.