20210614_114034.jpg


Chris Cleavelta olen lukenut Little Been tarinan sekä Voittamattoman, joista kummastakin pidin todella paljon. Sodassa ja rakkaudessa on hänen tuorein romaaninsa, ja minulla oli suuret odotukset kahden erinomaisen aiemman kirjan jälkeen. Romaani käsittelee toisen maailmansodan aikaista Lontoota, mikä myös osaltaan innosti minua tarttumaan siihen. Sotakirjat ovat aina hurjan mielenkiintoisia, joskin siinä sivussa väistämättä myös surullisia ja ahdistavia. Jokin niissä kuitenkin vetoaa minuun. Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteeseen sijoitin tämän kohtaan 9: Kirjailjan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. Kuvassa kirjan vierellä pala kaupasta ostettua porkkanakakkua, jota herkuttelin ennen lukemista.

Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaasteessa (1.5.-31.8.2021) tämä tulee ruutuun historiallinen rakkaustarina. #rakkaudenpaloalukuhaaste
 

Rakkauden%20paloa.jpg

 

Sodassa ja rakkaudessa / Everyone Brave is Forgiven

Gummerus

suom. 2016

480 sivua

 

Kun toinen maailmansota julistetaan alkaneeksi Englannissa, 18-vuotias Mary North ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi. Hän elättelee toiveita hohdokkaasta vakoojan pestistä, eikä into laannu vielä silloinkaan, kun hänet määrätään opettamaan Lontooseen pommitusten ajaksi jääneitä lapsia: värillisiä, köyhiä, jollain tavoin vammautuneita.

Toisella puolella Lontoota Tom Shaw on päättänyt jättää koko sodan väliin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Tomin järkytykseksi hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sotaa ei voi paeta kukaan  – ei pommien moukaroimassa Lontoossa eikä vihollisten piirittämällä Maltan karulla saarella. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Sota julistettiin kello 11.15, ja Mary North värväytyi puoliltapäivin. Hän teki sen lounasaikaan mennessä ennen sähkeiden tuloa, siltä varalta, että hänen äitinsä kieltäisi. – – Millä hetkellä hyvänsä se saattaisi alkaa – pelätty, ihana asia –, eikä sitä voisi voittaa ilman häntä. (s. 9)

 

Näin alkaa Sodassa ja rakkaudessa, jonka englanninkielinen nimi Everyone Brave is Forgiven on mielestäni kuvaavampi. Suomenkielinen nimi kuulostaa todella kliseiseltä eikä välttämättä innosta tarttumaan kirjaan. Vasta 18-vuotias, hyvästä perheestä tuleva Mary on sodan alkaessa täpinöissään ja suhtautuu siihen lapsekkaan innostuneesti. Hän tahtoo olla hyödyksi kotirintamalla. Opintonsa kesken jättänyt Mary alkaa opettaa lapsia, kunnes nämä evakuoidaan maaseudulle. Sitten hän saa vastuulleen Lontooseen jääneet ei-toivotut lapset ja tutustuu opetusministeriössä työskentelevään Tomiin. Mary ja Tom alkavat tapailla, ja Tomin ystävää Alistairia, joka lähtee vapaaehtoisena rintamalle, yritetään parittaa Maryn ystävälle Hildalle. Sitten kaikki kääntyy päälaelleen: Tom menehtyy pommi-iskussa ja Mary värväytyy ambulanssijoukkoihin, joissa loukkaantuu ja jää koukkuun morfiiniin. Samaan aikaan Alistair jää jumiin Maltan saarelle saksalaisten piirittäessä sitä ja alkaa kirjoitella Marylle, johon tajuaa rakastuneensa.

Sodassa ja rakkaudessa on laaja teos, jossa tapahtuu paljon. Se kuvaa vuosien 1939-1942 välistä aikaa ja keskittyy ensin Maryn ja Tomin, sitten Maryn ja Alistairin rakkaustarinaan. Taustalla riehuu toinen maailmansota. Se on paitsi historiallinen romaani, myös kehitystarina. Sodan alussa Mary on naiivi nuori tyttö, joka suhtautuu sotaan samalla tavalla kuin minä, sotaa kokematon 2020-luvulla elävä nuori nainen: kiinnostuneena ja sen todellista karua luonnetta täysin tajuamatta. Tom suhtautuu sotaan pelokkaasti ja mielenkiinnottomasti sen syttyessä ja on kiinnostuneempi Marysta, johon tulisesti rakastuu. Intohimon liekki kuitenkin sammuu nopeasti sodan varjossa. Kirjan edetessä Mary ja Tom kokevat kumpikin sodan kauheudet kouriintuntuvasti. Mitä pidemmälle romaani etenee, sitä paremmin Mary tajuaa, että sota on kaikkea muuta kuin ihanaa. Viimeisillä sivuilla hän on kasvanut paitsi fyysisesti, myös henkisesti ja saanut epäilemättä syvät henkiset arvet kaikesta kokemastaan.

En oikein pitänyt Marysta missään kohdassa tarinaa. Hänen lapsellisuutensa, pikkukapinallisuutensa ja ketjupolttamisensa saivat minut suhtautumaan häneen varauksella. 18-vuotiaana hän pääsee opettamaan ala-asteikäisiä lapsia, mutta on selvästi tehtävään aivan liian nuori. Ainoa asia, mistä Maryssa vähäsen pidin, on hänen suhtautumisensa tummaihoisiin: hän ottaa pienen Zachary-pojan siipiensä suojaan ja välittää hänestä aidosti sekä vastustaa ympärillään kukkivaa rasismia. Tom taas on todella tylsä mies. Yllätyin hänen kuolemastaan, mutta pidin Alistairista koko ajan enemmän, joten aloin toivoa Alistairin ja Maryn välille romanssia enkä oikeastaan kovin paljoa edes harmitellut sitä, että Tom katosi kuvioista. Kirjan lopussa Marylla ja Alistairilla on romanssiin vihdoin mahdollisuus, kun Alistair palaa sodasta kotiin, mutta he eivät osaa olla toistensa seurassa kaiken kokemansa jälkeen, mikä on todella harmillista. He ovat kaksi sodan rikki repimää ihmistä, joiden elämä sodan päätyttyä tulee varmasti olemaan hankalaa, kuten kaikkien sodan kokeneiden.

 

 –  – [E]ihän miehelle myönnetty mitalia vain siksi, että hän irrotti otteensa naisen kädestä harmaana lauantaiaamuna keskellä Euroopassa riehuvaa sotaa. Mutta usko  – luottamus siihen, että rakastettu pysyisi aina rinnalla ja elämä olisi laupias  – vaati todellista rohkeutta kaupungissa, joka lupasi pikemminkin uusia alkuja kuin turvallista jatkuvuutta. (s. 112)

 

Eniten pidin siitä, miten Cleave onnistuu kirjassa tavoittamaan todella hyvin sodanaikaisen Lontoon ankean, ilottoman ja eristäytyneen tunnelman. Lukiessa sukelsin syvälle toisen maailmansodan aikaiseen pommitettuun Lontooseen ja kävin läpi oikeaa tunteiden vuoristorataa surusta ja vihasta iloon, kiinnostuksesta ja uteliaisuudesta helpotukseen ja vastenmielisyyteen. Tapa, jolla Cleave kuvailee raunioitunutta Lontoota, sen tyhjiä ja harmaita katuja, pysähtynyttä aikaa ja ihmisiä, on todella vaikuttava. Kuten aiemmissakin kirjoissaan, tässäkin Cleaven kerronta on huippuluokkaa. Myös Maltan piiritys ja Alistairin sotakokemukset kaikessa karmeudessaan luovat todellista sotatunnelmaa. Kaiken keskellä kulkee mukana Alistairin karviaismarjahillo, joka aiotaan nauttia yhdessä sodan loputtua siinä koskaan onnistumatta. Romaanissa on monia kerroksia, eivätkä kaikki niistä välttämättä edes avautuneet minulle ensimmäisellä lukukerralla. Lukiessa toivoin koko ajan onnellista loppua, ja vaikka sellainen tietyssä mielessä tarjoillaankin, tietää lukija kuitenkin sydämessään, mitä kirjailija jättää kertomatta päättämällä tarinan muutama vuosi ennen sodan loppumista.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Sodassa ja rakkaudessa jatkaa Cleaven mestarillista ja vangitsevaa kerrontaa, tällä kertaa toisen maailmansodan ihmiskohtaloiden kautta. Tunnelma kirjassa on aivan upea, ja tarina imaisee lukijan mukaansa. Alussa ollaan toiveikkaita ja innostuneita sodasta, mutta suhtautuminen muuttuu sitä mukaa, kun pommit moukaroivat Lontoota. Sota muuttaa ihmisiä, ja tämä romaani monien muiden sotaromaanien tavoin onnistuu niin hyvin vangitsemaan sodan kamalan tunnelman kuin proosa vain ikinä voi. Suosittelen (maailman)sodista kiinnostuneille, historiallisen romaanin ystäville sekä niille, jotka eivät kavahda monitasoista kerrontaa.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.