"Tähtisaagan huipennus", joka päättää Star Wars -esiosatrilogian: Matthew Stoverin kirjoittama Star Wars: Episodi III - Sithin kosto. Ehdin kuin ehdinkin lukea koko esiosatrilogian vuoden 2023 puolella. Kirja perustuu vuoden 2005 samannimiseen suursuosion saavuttaneeseen elokuvaan, ja tuolloin ilmestyi kirjan ensimmäinen suomennos. Lukemani painos  on uusittu ja suomennus tarkistettu vuonna 2021. Paha mieli, paras mieli -lukuhaasteessa (15.9.2023 - 15.3.2024) tämä tulee ruutuun "sota", koska romaanissa on käynnissä toisessa osassa syttynyt kloonisota. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.10.2023 - 30.5.2024) puolestaan se täyttää ruudun "pimeys", koska, noh... tietäjät tietää. Spoilereita vasta tuonnempana!

 

Star Wars: Episodi III - Sithin kosto /
Star Wars: Episode III - The Revenge of the Sith

Tammi

tarkistettu suomennos 2021

440 sivua

suomentanut Ilkka Äärelä

 

Näin syntyi Darth Vader! Hyvän ja pahan ikiaikainen taistelu tihentyy äärimmilleen Star Wars -avaruusoopperan esiosatrilogian huipentumassa.

Tasavalta on vuosien sisällissodan jälkeen romahtamaisillaan, ja vakava vaara uhkaa jopa jedineuvostoa. Voiman pimeän puolen mestarit, jedien jo kertaalleen melkein tuhoamat sithit, ovat suosiatojen ajan salassa hautoneet kostoa, ja kun suunnitelma pannaan lopulta täytäntöön, koko galaksin tulevaisuus on vaakalaudalla. Nuori Anakin Skywalker on ennustusten Valittu, jonka odotetaan tuovan Voimaan tasapainon. Häntä kuitenkin repivät rakkaus, epäilys, viha ja epätoivo. Voiman pimeä puoli on väkevä, ja sen viekkain kätyri käyttää häikäilemättä tilannetta hyväkseen luodakseen uuden, väkevän sithlordin... (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Kloonisota on toden teolla käynnissä. Kreivi Dooku, separatistiliiton poliittinen johtaja ja biodroidikenraali Grievous, separatistiarmeijan ylikomentaja (kyllä, kirjoitin tittelit ylös, en olisi muuten todellakaan muistanut niitä) ovat siepanneet ylikansleri Palpatinen. Tasavalta on hajoamassa, ja Anakin Skywalker ja Obi-Wan Kenobi, galaksin kuuluisin jedikaksikko, hälytetään apuun ja lähetetään pelastamaan ylikansleria. Obi-Wan on kohonnut Tasavallan asevoimien kenraaliksi ja päässyt jedineuvostoon. Anakin sen sijaan ei kylläkään ole enää padawan vaan oikea jedi, mutta mestariksi hän ei ole päässyt, koska on niin epävakaa. Anakin tuskailee menneisyytensä kanssa ja tuntee jäytävää pelkoa riittämättömyydestä sekä siitä, että menettäisi tuoreen vaimonsa Padmén. Hänestä on tullut erittäin läheinen Palpatinen kanssa. Palpatine, joka on oikeasti sithien musta lordi Darth Sidious, tahtoo käännyttää Anakinin pimeälle puolelle ja tehdä hänestä sitharmeijan komentajan. Tavoitteena hänellä on Tasavallan kuolema ja Imperiumin synty. Sidious pettää Dookun, jonka Anakin surmaa, ja kehottaa Anakinia ammentamaan voimaa pelostaan ja vihastaan.

Palpatine juonittelee ja vaatii pakoon päässeen Grievousin kukistamista väittäen, että se päättäisi kloonisodan. Hän suostuttelee Anakinin henkilökohtaiseksi edustajakseen jedineuvostossa ja lupaa auttaa Anakinia pelastamaan Padmén satuilemalla tuolle kuolemattomuutta käsittelevästä sithlegendasta. Anakin on nimittäin nähnyt enneunen, jossa hänen raskaana oleva vaimonsa kuolee synnytykseen. Senaatti määrää jedit ylikanslerin alaisiksi ja Anakin pääsee nimellisesti jedineuvostoon. Palpatinesta tulee käytännössä Tasavallan diktaattori. Poliittiset kiemurat mutkistuvat, kun Palpatine väittää, että jedineuvosto on uhka demokratialle, kun taas jedineuvosto ajattelee Palpatinesta samoin ja haluaa syöstä hänet vallasta. Obi-Wan matkustaa Utapaun planeetalle ja päihittää siellä kenraali Grievousin. Samaan aikaan Anakin jää Coruscantiin ylikanslerin aivopestäväksi. Lopulta ylikansleri paljastaa korttinsa ja kertoo Anakinille olevansa sithlordi Darth Sidious. Hän onnistuu aikeessaan käännyttää Anakin ja saa Anakinin tappamaan jedimestari Mace Windun. Anakin liittyy sitheihin, hänestä tulee Sidiousin oppipoika ja hän saa sithnimen Darth Vader. Kloonisota kulminoituu käskyyn 66 eli jedien massamurhaan, kun kloonit kääntyvätkin jedejä vastaan. Lopussa Padmé kuolee synnytykseen, jolloin hänen synnyttämänsä kaksoset Leia ja Luke erotetaan vauvojen oman turvallisuuden vuoksi. Obi-Wan kohtaa Anakinin ja päihittää tuon, mutta Anakin ei kuole, vaan saa Darth Vaderin haarniskan, jonka avulla pystyy yhä elämään ja hengittämään. Imperiumi on syntynyt.

 

Sithlordi, joka kerran oli ollut sankarijedi nimeltä Anakin Skywalker, nousi ja suoristautui täyteen pituuteensa, mutta ei katsonut ulospäin uuteen mestariinsa eikä ikkunan takana levittäytyvään planeettakaupunkiin eikä kauas galaksiin, jota he pian hallitsisivat. Sen sijaan hän käänsi katseensa sisäänpäin: hän avasi portit sydämensä ympäriltä ja astahti taaksepäin katsomaan uusin silmin sammuneen tähden lohikäärmettä, jonka hönkimä kylmä pelko oli piinannut häntä hänen koko ikänsä.

Minä olen Darth Vader, hän sanoi itsekseen. (s. 357)

 

Jostain syystä Sithin kosto oli varsin epätasainen lukukokemus, joka väliin väsytti, väliin innosti. Väsymisestä syytän Stoverin kerrontaa. Kuvailu on ajoittain turhankin tarkkaa, ja romaanista olisi saanut karsittua ainakin 50, ehkä jopa 100 sivua pois sitä vähentämällä. Ajoittain tuntui myös, että Stover leveilee termitietämyksellään tarinan kustannuksella. Esimerkki tästä ovat valomiekkataistelut, joissa hän kertoo tarkkaan, minkä nimistä taistelutyyliä kukin jedi käyttää ja mikä on tuolle tyylille ominaista. Näin tekniset yksityiskohdat olivat ihan kiinnostavia, mutta vähän pitkäpiimäisiä, eikä niitä ollut trilogian kahdessa aiemmassa kirjassa. Taisteluiden ja henkilöhahmojen ajatusten kuvaamisesta olisi voinut karsia. Ymmärrän sen, että Anakinin mielensisäisiä liikkeitä ja hataraa henkistä tasapainoa kuvaillaan, selittäväthän ne hänen kääntymistään pahaksi, mutta kaikkien muiden kohdalla vähempikin olisi riittänyt. Tai no poikkeus on ehkä Obi-Wan, hänestä olen kirjojen lukemisen myötä alkanut pitää yhä enemmän.

Mitä tulee itse tarinaan, Anakinin naiivius ärsytti niin elokuvassa kuin nyt kirjassakin. En voi käsittää, miten hän ei muka yhtään epäile Palpatinen tarkoitusperiä ukon jauhaessa jatkuvasti pimeästä puolesta ja jaellessa tietämystään asiasta, vaikka on ammatiltaan ylikansleri. Sitäkään en ymmärrä, miten taitavat jedimestarit Yoda ja Mace Windu, erityisesti jälkimmäinen, joka osaa nähdä tulevaisuuden, eivät muka yhtään aavista Palpatinen olevan oikeasti sithlordi tai näe ennalta Anakinin kääntymystä selvänä kuin pläkki. Anakinin ja Obi-Wanin suhteen kuvaamisesta pidin, eritoten koska romaanissa mainitaan useaankin otteeseen Obi-Wanin rakastavan Anakinia. Minusta se on oiva verbi kertomaan, miten läheinen suhde heillä oikeasti on. Mistä päästäänkin tähän legendaariseen kohtaan:

 

"Sinä olit valittu! Ennustuksen mukaan sinun piti tuhota sithit, ei liittyä heihin. Sinun piti tuoda Voimaan tasapaino, ei syöstä sitä pimeyteen. Sinä olit veljeni, Anakin!" Obi-Wan Kenobi huusi. "Minä rakastin sinua, mutta en pystynyt pelastamaan sinua."

– – Alhaalla Darth Vader syttyi tuleen. "Vihaan sinua!" sithlordi kirkui. (s. 425-426)

 

Tämä kohta on MAH-TA-VA elokuvaversiossa! (katso täältä klippi) Sekä elokuvassa että kirjassa loppu on se paras osa. Vaikka Anakin onkin kamala petturi valitessaan pimeän puolen ja liittyessään sitheihin, on hänen kääntymisessään jotakin siistiä. Romaanissa se tavoitetaan hyvin, kun Anakin saa sithlordinimensä Darth Vader ja häntä aletaan nimittää yhtäkkiä sillä nimellä Anakinin sijasta aina kun hänet mainitaan (tyyliin Darth Vader käveli, ei Anakin käveli). Se loi heti kerrontaan omanlaisensa tunnelman. Ja onhan Dart Vader nyt uskomattoman vetävä pahis!

Sithin koston paras anti on tosiaankin sen loppu. Koko muun teoksen ajan lähinnä taistellaan taistelemisen perään ja seurataan Palpatinen juonittelua. Tai kuvataan valomiekkatyylejä väsyttävän yksityiskohtaisesti. Jäin kaipaamaan edeltävien osien kohtauksia, joissa kerrotaan galaksin eri planeettojen asukkaiden arjesta ja tavallisesta elämästä sekä planeettojen oloista. Odotan sitä taas seuraavalta kirjalta.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Star Wars: Episodi III - Sithin kosto on toiminnallista vyörytystä. Kerronta on kuitenkin välistä turhan teknistä ja kuvailu liian runsasta, ja olisinkin toivonut tiivistämistä. Elokuva on hieno ja päättäähän tämä dramaattisesti esiosatrilogian. Elokuvaa suosittelen myös.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.