20230427_120117.jpg


Grace Metaliousin romaanin Kaupunki nimeltä Peyton Place moni ilmeisesti tuntee siitä tehdyistä elokuva- ja TV-sarjaversioista. Koska niitä esitettiin kauan ennen syntymääni, ei Peyton Place merkitse minulle muuta kuin kirjaa, josta sain vinkin sosiaalisesta mediasta. Yle tituleeraa kirjasta tehtyä elokuvaa "kaikkien saippuaoopperoiden äidiksi", TV-sarja puolestaan oli Wikipedian mukaan Suomessakin jättimenestys. Itse tartuin tähän siitä syystä, että tahdoin sijoittaa sen vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista.

 

Kaupunki nimeltä Peyton Place / Peyton Place

Gummerus

suom. 1958

474 sivua

 

Peyton Place on amerikkalainen pikkukaupunki, jonne mahtuu niin menestyneitä kuin epäonnisiakin asukkaita. Heidän toiveensa, salaiset halunsa ja paheensa käynnistävät tapahtumia, jotka järkyttävät kaupungin verkkaista elämänmenoa. Yksi asukkaista on Allison MacKenzie, isätön nuori tyttö, joka pettymystensä kautta jättää lapsuutensa ja kasvaa aikuiseksi. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

"Intiaanikesä on kuin nainen. Kypsänä, kuuman kiihkeänä mutta oikullisena se saapuu ja katoaa halunsa mukaan niin että koskaan ei voi olla varma sen tulemisesta tai lähtemisestä." Näin alkaa Kaupunki nimeltä Peyton Place. Alku on kiehtova ja niin on unelias Peyton Placen kaupunkikin. Se sijaitsee Connecticut-joen varrella ja sitä asuttavat ihmiset ovat asuneet siellä jo sukupolvien ajan. Aivan teoksen alussa on vuosi 1937 ja päähenkilö, Allison MacKenzie, on kolmentoista vanha. Allison asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Äiti lähti nuorena Peyton Placesta New Yorkiin, tuli raskaaksi varatulle miehelle ja palasi takaisin kotiin. Allison ei ole koskaan tuntenut isäänsä ja rakkaudeton, seksuaalisesti turhautunut äiti kohtelee häntä ajoittain kylmästi. Myös Allison on rauhaton noina intiaanikesän päivinä. Hänen rauhattomuutensa johtuu niin ikään seksuaalisuuden heräämisestä ja kasvamisesta. Allisonin lisäksi kirjassa seurataan monen muun peytonplacelaisen elämää. Lukija saa tutustua kaupungin lääkäriin, sanomalehtimieheen, tehtaanpatruunaan, Allisonin parhaaseen ystävään ja tämän perheeseen, sekä moniin muihin. Romaani jakautuu kolmeen osaan ja etenee aina muutaman vuoden harppauksin osien vaihtuessa. Se päättyy vuoteen 1943, jolloin Allison on 18-vuotias ja palaa kotiin oltuaan jonkin aikaa New Yorkissa kokeilemassa siipiään kirjailijana.

 

Peyton Placessa tapahtui kolmenlaisia skandaaleja: itsemurhia, murhia ja naimattomien neitojen hedelmöitymisiä. (s. 308)

 

Romaani keskittyy lähinnä amerikkalaisen pikkukaupungin elämän kuvaamiseen. Arkea värittävät teini-ikäisten päähenkilöiden kasvukivut sekä erilaiset skandaalit, joita kaupungin väki todistaa. Yksi niistä on Allisonin parhaan ystävän Selenan tapaus. Köyhän perheen tyttärenä Selena asuu kaupungin laidalle rakennetussa hökkelissä äitinsä sekä isä- ja velipuolensa kanssa. Isäpuoli on juoppo ja alkaa käyttää Selenaa seksuaalisesti hyväksi. Selena tulee raskaaksi ja pyytää kaupungin lääkäriä tekemään abortin. Teoksen tapahtuma-aikana abortti on ollut Amerikassa laiton toimenpide, mutta tohtori tekee sen salassa, koska haluaa auttaa Selenaa ja tietää tämän tilanteen. Hän myös ajaa Selenan isäpuolen pois kaupungista. Isäpuoli kuitenkin palaa vuosia myöhemmin takaisin ja yrittää taas ahdistella tytärtään. Selena saa tarpeekseen, tappaa isäpuolensa hiilihangolla ja hautaa tämän lammaskarsinaan. Murha tulee ilmi ja Selena joutuu oikeuden eteen, mutta pääsee pälkähästä, koska tohtori ottaa osasyyn tapahtuneesta niskoilleen.

Kuten niin usein, kun henkilöhahmoja on paljon, osasta pitää enemmän ja osasta vähemmän. Toiset myös näyttäytyvät selkeämmin pahiksina kuin toiset. Minulla ei ollut ketään suosikkihahmoa, en välittänyt erityisemmin kenestäkään. Mitä tulee kerrontaan, se on hyvin viipyilevää eikä sillä ole kiire mihinkään. Viipyilevä kerronta ja juonen laiska eteneminen ovat sekä romaanin vahvuus että sen heikkous. Juonellisesti tapahtumat eivät ole kovin mieleenpainuvia, mitä nyt muutamat pienet skandaalit, jotka nousevat tarinasta enemmän esiin. Nämä kirjan ilmestymisaikana kenties hyvinkin paljon shokeeranneet ilmiöt (raskas juopottelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen turhautuminen, aviottomat lapset, murhat tai niiden yritykset) eivät nykylukijalle ole enää niin tabuja eivätkä siksi säväytä. Lopputulos on, että kirja jäi omalta osaltani aika laimeaksi lukukokemuksesi, jota tuskin muistelen kauankaan jälkeenpäin. Olisin halunnut pitää siitä enemmän.

 

– Tuo on eräs niitä asioita joita rakastan Peyton Placessa, sanoi Mike hymyillen. – Ihmisellä ei tarvitse olla edes ilmavaivoja vatsassaan, ilman että koko kaupunki aprikoi kenestä on kysymys, miksi, milloin, missä ja mitä hän aikoo sen johdosta tehdä. (s. 186)

 

Kirjan loppu on aika sulkeutuva. Allison palaa Peyton Placeen oltuaan poissa. Hän on tahtomattaan toistanut samaa kaavaa kuin äitinsä: maannut naimisissa olevan miehen kanssa. Se, onko Allison tullut raskaaksi äitinsä tavoin, jää kuitenkin avoimeksi. Kotona hän ihastelee Peyton Placen intiaanikesää jälleen kerran. Teoksen parasta antia olivat ehkä sen intiaanikesäkuvaukset, joista nautin, koska odotan näin keväällä tulevaa kesää ja sen lämpöä jo kovasti. Kun kesää kuvattiin kuumaksi ja paahteiseksi, kuvittelin Suomen kesää ja sen kauneutta.

Suomennoksesta sen verran, että se on nykylukijan näkökulmasta jo vähän vanhentunut ja kaipaisi päivittämistä. Kirjan sivuilla puhutaan kansa- ja alkeiskoulusta sekä sellaisista asioista kuin klishee, fascisti ja pilvivaahtomakeinen (hattara).

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Kaupunki nimeltä Peyton Place on ihan kiva kuvaus amerikkalaisesta pikkukaupungista 1930- ja 1940-luvuilla. Nykylukijalle se ei kuitenkaan tarjoile enää samaa shokkireaktiota kuin aikalaisille, sillä sen käsittelemät "kamalat" asiat ovat nykykirjallisuudessa aika lailla läpikoluttuja juttuja. Suosittelen tuon ajan amerikkalaisesta yhteiskunnasta kiinnostuneille sekä niille, jotka tahtovat lukea ilmestymisaikanaan kohahduttaneita kirjoja. Muuten suosittelen tarttumaan johonkin kiinnostavampaan klassikkoon tai jännittävämpään uutuuteen.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.