Vuoden 2023 ensimmäinen kirja! Edellisten tavoin uusi Helmet-lukuhaaste innostaa ja kutkuttelee. Selaillessani TBR-listaani tulin siihen tulokseen, että sinne lisäämäni Aino Leppäsen Positiivinen yllätys sopii täydellisesti haastekohtaan 6: Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate. Kun se sitten vielä sattui olemaan esillä kirjaston hyllyllä, päätin, että tällä kirjalla aloitan uuden vuoden. Teiniraskaus aiheena ei mitenkään erityisesti innostanut, vaan kirja alkoi kiinnostaa kauniin kansikuvansa perusteella. Saatan yhä edelleen valita kirjoja pelkän kannen perusteella, mikä on välillä osoittautunut hyväksi ideaksi, välillä ei. En vain voinut vastustaa, vaaleanpunainen kun on lempivärini.

Positiivinen yllätys

Docendo

2019

195 sivua

Tavallinen koulupäivä keskeytyy, kun lukiolaistyttö Ainon raskaustestin tulos on positiivinen. Tilanne yllättää perheen ja lähipiirin täydellisesti, varsinkin poikaystävän. Edessä on päätös, jossa punnitaan elämä ja kuolema. Asian moraalista puolta Aino ei ole koskaan ehtinyt edes miettiä.

Miten istuvat sanat raskausviikko, synnytysvalmennus ja ultraäänitutkimus 17-vuotiaan lukiolaisen maailmaan? Miten onnistuu itsenäistyminen muutaman kuukauden varoitusajalla? Miten selvitä hormonien epätasapainosta, jos ei edes tiedä kärsivänsä sellaisista?

Kirjailijan omaan elämään pohjautuvassa esikoisromaanissa vakava aihe on silattu lempeällä ja ironisella huumorilla. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Kun olin selvinnyt raskaustestin yllättävästä positiivisesta tuloksesta, olin alkanut ajatella sen todella olevan positiivinen tulos. Minä oikeasti halusin tämän lapsen. (s. 41)

17-vuotias Aino seurustelee ja käy lukion toista luokkaa. Kondomin jättäminen pois edellisenä syksynä osoittautuu virheeksi, kun Aino tekee raskaustestin kuukautisten ollessa myöhässä: hän on raskaana. Kaikeksi onneksi vanhemmat suhtautuvat asiaan hyvin. Aino tahtoo kuitenkin muuttaa pian omilleen ja aloittaa oman elämän. Suunnitelmiin tulee muutoksia, kun poikaystävä Miika toteaa tylysti: jos päätät pitää vauvan, sillä on isä, mutta sinulla ei enää ole poikaystävää. Aino ei kuitenkaan edes harkitse aborttia, vaan päätös pitää vauva on vahva jo alkumetreillä. Alkaa kuumeinen odotus.

Raskaus aiheena kiehtoo ihan jo siitä syystä, että olen mahdollisesti miettimässä lapsen hankkimista tulevaisuudessa. Teiniraskauksiin sen sijaan suhtaudun aika neutraalisti. En ihan ymmärtänyt Ainon halukkuutta muuttaa omilleen heti, kun päätös vauvan pitämisestä on tehty. Aino on lähes itsekin vasta lapsi eikä osaa edes laittaa ruokaa. Mietin lukiessani, että jos olisin itse Ainon tilanteessa, jäisin paljon mieluummin vanhempieni luo asumaan ja opettelisin ensin elämässä pärjäämistä siellä. Olin itse 19-vuotias muuttaessani kotoa pois, ja päätös muuttamisesta oli muhinut jo vuoden verran. Olin asiasta varma, sillä osasin kotitöitä ja ruoanlaittoa kohtalaisesti. Oli sitä opettelemista toki minullakin, välillä yrityksen ja erehdyksen kautta (esimerkkinä valkoisten vaatteiden värjääntyminen vaaleanpunaisiksi, kun ne eksyivät samaan pesukoneelliseen punaisen paidan kanssa). Olisin kuitenkin turvautunut vanhempiini toden teolla, jos itsenäisen elämän lisäksi olisi vielä pitänyt opetella pitämään huolta vauvasta. Siinä mielessä Aino on ollut hyvin rohkea nuori nainen muuttaessaan omilleen niin nuorena.

Luin yksityiskohtaisen kuvailun raskausajasta ja synnytyksestä suurella mielenkiinnolla, imien tietoa itseeni sienen tavoin. Rehellinen ja suora kerronta sekä omakohtaisten kokemusten kautta kuvatut tapahtumat tuntuivat aika opettavaisilta. Synnytyksen jälkeisistä hetkistä lukiessani minulle tuli kyyneleet silmiin alkaessani kuvitella, millainen oma synnytykseni olisi. Olen tunteellinen ihminen, ja huvitan (tai kidutan?) itseäni välillä kuvittelemalla synnytystä ja sen jälkeisiä hetkiä, kun pitelen vauvaa sylissäni ja tajuan saattaneeni maailmaan uuden ihmisen. Siinä mielessä tämä kirja aiheutti minussa monenlaisia tunteita.

Olin rypenyt välillä niin syvällä yksinäisyydessä, että unohdin, etten oikeastaan ollutkaan yksin. Minulla oli mahtavat vanhemmat, jotka odottivat uutta perheenjäsentä aivan yhtä innokkaina kuin minäkin. Äiti oli luvannut lähteä mukaan synnytykseen, joten siitäkin ehkä selviäisimme yhdessä. (s. 76)

Olen ehkä katsonut liikaa TLC:tä (mieheni mielestä varmasti olenkin) tai lukenut liikaa dramaattisia romaaneja, sillä toivoin enemmän draamaa tarinaan. Toisaalta olin iloinen Ainon puolesta, koska hänen vanhempansa ovat niin ymmärtäväisiä ja auttavaisia ja tukevat Ainoa läpi koko raskauden. Toisaalta taas olisi ollut mielenkiintoista, jos vanhemmat eivät olisi suhtautuneet aivan niin hyvin kuin suhtautuivat. Kyseessä on kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen perustuva tarina, joten ehkä parempi, että vanhempien tuesta ei tarvinnut huolehtia. Miikan suhtautuminen vauvaan suututti. Hän antaa ensin varovasti ymmärtää, että tahtoo olla osa lapsensa elämää, mutta vetäytyy sitten pikkuhiljaa sivuun Ainon elämästä ja jää lopulta siitä kokonaan pois. Toisaalta ymmärrän, että 19-vuotias poika, joka ei tahdo tulla isäksi, pelästyy isyyttä niin, että luistaa vastuusta. Toisaalta taas Miikan toimiminen tilanteessa kertoo paljon hänen epäkypsyydestään ja luonteestaan.

Romaanin loppu on onnellinen, sillä viimeisillä sivuilla kuvataan sitä, miten Aino saa lopulta valkolakin päähänsä. Minusta olisi ollut vielä kiva lisä aivan loppuun lyhyt luku, jossa pompataan reilusti ajassa eteenpäin. Lievetekstissä kerrotaan kirjailijan saaneen esikoisensa jälkeen vielä kaksi lasta, menneen naimisiin ja valmistuneen äidinkielen opettajaksi. Jokin sneak peek aivan kirjan lopussa olisi jättänyt lukijalle vielä paremman maun suuhun ja päättänyt kirjan mainiosti. Toki tälläkin pärjätään, mutta olisin mielelläni kuullut, mitä Ainolle kuuluu nykyään.

Lopuksi: suosittelenko?

Positiivinen yllätys on kirja teiniraskaudesta ja sen aiheuttamasta elämänmuutoksesta. Se perustuu tositapahtumiin. Kiinnostava ja omakohtainen romaani, jota suosittelen aiheesta kiinnostuneille. Mielestäni se voisi tosin olla ennemminkin nuorten kuin aikuisten kirjoissa, sillä jäin pohtimaan, löytävätkö aiheesta kiinnostuneet nuoret tämän aikuisten genrettömästä kaunosta?

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.