Kirjagramin puolella pyörii vielä reilun viikon Syksyn keltaiset lehdet -tempaus, jossa luetaan Tammen Keltaisen kirjaston kirjoja. Sain käsiini lyhyellä varoitusajalla kirjastosta Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla -romaanin, ja ehdin kuin ehdinkin osallistua haasteeseen. Tämäkin klassikko on jo jonkin aikaa ollut lukulistallani. Kuvasta: kuppi teetä ja amerikkalaiseen tyyliin kolmioleiviksi leikattu paahtoleipä on jo jonkin aikaa ollut suosikkiaamiaiseni. Alle levitin Finlaysonin Sitruunankeltainen papukaija -servietin. Ostin jokin aika sitten jostakin halpakaupasta näitä lautasliinoja, ja voi että ne ovatkin sieviä! Harmi että minulla käy niin harvoin vieraita, että serviettejä ei juurikaan tule käytettyä. Haaveilen muuten samankuosisista pussilakanoista.

Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2021-30.4.2022) tämä tulee ruutuun "vuodenajan vaihtuminen". Minulla on nyt kaksi bingoa!
 

 

Aamiainen Tiffanylla / Breakfast at Tiffany's

Tammi

suom. 1967

175 sivua

 

Holly Golightly on villisti viehättävä, matkalaukkuelämää viettävä tyttö. Seurapiirinään New Yorkissa hänellä on suuri joukko miehiä, joihin hän suhtautuu täydellisen viattomuuden moraalilla. Hänellä on myös vaarallinen tuttavuus, Sing-Singissä istuva rikollinen, jonka kanssa hän vaihtaa sääraportteja – itse asiassa ne ovat rikollisliigan viestejä. Hollyn romanttisen hahmon on maailmanmaineeseen ikuistanut hurmaava Audrey Hepburn kirjaan perustuvassa elokuvassa. Kirja sisältää lisäksi kolme Capoten novellia. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Lukemani Aamiainen Tiffanylla koostuu siis niminovellista Aamiainen Tiffanylla sekä kolmesta lyhyemmästä: Kukkien talo, Timanttikitara ja Joulumuisto. Olen ennenkin kirjoittanut blogiini siitä, miten pidän kyllä novellien lukemisesta, mutta ne jäävät usein omaan makuuni liian lyhyiksi. Niin kävi tälläkin kertaa.

 

Menin ulos halliin ja kumarruin porraskaiteen yli juuri sen verran, ettei minua voinut nähdä. Tyttö oli yhä portaikossa, nyt hän ehti porrastasanteelle ja hänen pojantukkansa kirjavat värit, ruskeankellertävät raidat, albinonvalkoiset ja keltaiset suortuvat, hohtivat hallin valossa. Oli lämmin ilta, jo melkein kesä, ja hänellä oli yllään kapea, viileä musta puku, mustat sandaalit ja kaulaakiertävä moninkertainen helminauha. – – Hänen suunsa oli iso, hänen nenänsä pysty. Tummat silmälasit peittivät hänen silmänsä. Ne olivat kasvot, jotka eivät enää kuuluneet lapselle, mutta eivät silti vielä naisellekaan. Arvelin, että hän voisi olla mitä tahansa kuudentoista ja kolmenkymmenen väliltä; osoittautui, että hän oli nipin napin kahden kuukauden päässä yhdeksännestätoista syntymäpäivästään. (s. 18)

 

Aamiainen Tiffanylla -novelli kertoo playgirl-tytöstä nimeltä Holly Golightly. Täytyy heti alkuun myöntää, että playboy-termiä olen kuullut käytettävän, mutten koskaan ole kuullut kenenkään olevan playgirl. Takakansi antoi kuitenkin osviittaa, samoin Hollyn tarinen edetessä paljastuva persoona. Hän on parikymppinen nuori nainen, joka elää huoletonta elämää täynnä alkoholia, juhlimista, irtosuhteita ja sitoutumattomuutta. Suurin yllätys oli, ettei Holly ole tarinan minäkertoja. Minäkertojana toimii nimetön mies, kirjailija, joka asuu samassa talossa Hollyn kanssa. Tästä miehestä kerrotaan hyvin vähän. Hän lähinnä raportoi lukijalle Hollyn elämää ja edesottamuksia.

– En voi ihastua kehenkään mieheen ennen kuin hän on täyttänyt neljäkymmentäkaksi. – – Olen yksinkertaisesti opetellut pitämään vanhemmista miehistä ja se oli älykkäintä mitä ikinä olen tehnyt. (s. 24)

 

Holly on juuri sellainen päähenkilö, joka kirjoissa ja elokuvissa ärsyttää minua. Jostakin syystä tällä kertaa en kuitenkaan ärsyyntynyt kovinkaan paljoa. Ehkä siihen auttoi asennoituminen Hollyn hahmoon jo ennen lukemisen aloittamista tietyllä tapaa anteeksiantavasti. Kaikesta lapsellisuudestaan ja oikullisuudestaan huolimatta Holly on melko kiinnostava ja surullinen henkilöhahmo. Holly on entinen lapsimorsian, joka on kokenut kovia jo nuorena. Hän on oppinut pärjäämään New Yorkissa omillaan, koska on ollut pakko. Nimetön miespäähenkilö jää selvästi sivuosaan, mutta olisin halunnut tietää hänenkin taustoistaan enemmän. Sitä ei lukijalle kuitenkaan suoda.

Painoksen kolme muuta novellia ovat todella lyhyitä. Kukkien talo -novellin idea on yksinkertainen ja pidemmällä tähtäimellä melko tylsä, mutta luin sitä silti mielenkiinnolla. Timanttikitara -novellissa on potentiaalia, mutta tuskin olisin jaksanut lukea aiheesta pidempää novellia. Paras on ehdottomasti novelli Joulumuisto. Se on huikean kaunis ja surullinen tarina vanhan naisen ja pienen pojan ystävyydestä joulun aikaan sijoitettuna. Oikeassa elämässä lähestyvä joulu sai minut oikein fiilistelemään sitä, ja tykkäsin aivan hirvittävän paljon surullisesta lopusta huolimatta. Kaikkia teoksen novellieja yhdistää kuvaus henkilöstä, jolle elämän pienet, kauniit asiat ovat tärkeitä. Vaikka pää pilvissä eläminen noin yleisesti ottaen ei olekaan suositeltavaa tai hyväksi kenellekään, voisi jokainen silti ottaa hieman oppia tästä ajattelutavasta ja nauttia pienestä.

 

Tanssini varjot peuhaavat seinillä, äänemme saavat posliiniastiat tärisemään; me hihitämme – ikään kuin näkymättömät kädet kutittaisivat meitä. Queenie kieriskelee selällään, sen käpälät kyntävät ilmaa, jokin virnistyksen tapainen vetää sen mustia huulia vinoon. Minä tunnen olevani sisältä lämmin ja säihkyvä kuin takassa murenevat halot, huoleton kuin tuuli savupiipussa. Ystäväni tanssii valssia hellan ympärillä ja pitenee kehnon pumpilimekkonsa helmaa koholla, sormien väliin nipistettynä, aivan kuin liehuisi juhlapuvussa. 166

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Aamiainen Tiffanylla on klassikko, joka ei varmastikaan ole kaikkien mieleen. Se kertoo huoletonta elävää elämästä tytöstä New Yorkissa ja kirjailijasta, joka muiden miesten tavoin rakastuu häneen. Suosittelen kuitenkin lukemaan jo pelkästään sen takia, että samoissa kansissa on kolme lyhyempää, lukemisen arvoista novellia. Erityisesti viimeinen novelli, Joulumuisto, soveltuu aivan loistavasti joulun odotukseen. Sitä suosittelen erityisellä lämmöllä!

Tähtien antaminen tälle on vaikeaa, kun jokaiselle novellille ei voi antaa omiaan, mutta kokonaisuutena katsoen päätin antaa Goodreadsissa kolme tähteä.