Lomani oli ihanan rentouttava. Viimeiset lomapäivät menivät sijaisuutta tehdessä ja ensi viikolla opinnot yliopistolla jatkuvat taas. Lukeminen jäi loppulomasta vähemmälle gradu- ja työkiireiden vuoksi. Sain kuitenkin päätökseen Pam Jenoffin Sirkustytön, aivan upean kirjan, jonka löysin BookBeatista. Tämä vuoden 2022 toinen kirja sijoittuu Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 8: Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua. Päähenkilö nimittäin löytää kadonneeksi ja kuolleeksi luulemansa veljen. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2021-30.4.2022) se tulee ruutuun "kirjassa liikutaan jalan".
 

 

Lisäksi osallistun vielä tammikuun alussa kirjagramissa alkaneeseen @paulankirjanurkan historialliseen lukuhaasteeseen. Siinä sijoitan tämän kirjan ruutuun "pääosassa nainen".
 

 

Sirkustyttö / The Orphan's Tale

Harper Collins Nordic

suom. 2021

362 sivua

Sähköinen kirja, löydettävissä muun muassa BookBeatista

 

Noa on karkotettu häpeällisenä kotoa, sillä hän on tullut raskaaksi natsisotilaalle. Hänet pakotetaan luovuttamaan lapsensa ja hän päätyy siivoamaan juna-asemaa elannokseen. Kun Noa löytää tavaravaunusta kymmeniä juutalaisvauvoja, jotka on lähetetty keskitysleirille, hän ei voi olla ajattelematta riistettyä lastaan. Hän varastaa yhden vauvoista ja pakenee lumiseen yöhön. Päätös muuttaa hänen elämänsä. Noa pakenee saksalaisen sirkuksen suojiin ja hänen on opittava sirkustaitoja sulautuakseen joukkoon. Kaunaa maailmalle kantava trapetsitaiteilija Astrid joutuu ottamaan Noan yhdeksi akrobateistaan. Kun heitä suojeleva sirkuksen ulkokuori kuitenkin osoittautuu hataraksi, heidän on päätettävä, onko heidän ystävyytensä riittävän vankka pelastamaan heidät. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Sirkustyttö on kertomus kahdesta naisesta toisen maailmansodan aikaisessa Natsi-Saksassa. 16-vuotias hollantilainen Noa ja miltei nelikymppinen Astrid ovat erilaisia mutta kumpikin omalla tavallaan vahvoja naisia. Astrid työskentelee sirkuksessa, johon Noa liittyy lempeän sirkuksen johtajan ottaessa hänet hoiviinsa. Kummallakin naisella on synkkä menneisyys: Noa on saanut lapsen saksalaissotilaalle mutta lapsi on viety häneltä pois. Menetyksen jälkeen hän kuitenkin löytää junavaunun täynnä juutalaislapsia ja varastaa niistä yhden itselleen kasvattaakseen sen omanaan. Astrid puolestaan on ollut naimisissa SS-miehen kanssa, mutta joutunut hylätyksi juutalaistaustansa vuoksi. Epätavallinen ystävyys syttyy epätavallisessa paikassa: sirkuksessa.

 

"Sen kun pidät kiinni ja keinut", hän kehottaa. Olen jähmettynyt paikoilleni. Olen tuntenut kuoleman läsnäolon ennenkin – synnytyksen aikana, kun elämä tuntui luisuvan ruumiistani, kun näin vauvat junanvaunussa, kun kamppailin lumen läpi Theon kanssa vain päivää aiemmin. Mutta nyt kuoleman mahdollisuus häämöttää edessäni todellisempana kuin koskaan katsoessani pudotusta tasanteelta lattiaan.

 

Sirkusaihe tässä kirjassa oli ihan hurjan mielenkiintoinen! En totta puhuakseni muista lukeneeni juurikaan sirkusaiheisia kirjoja. Kuvaukset sirkuselämän arjesta, matkaamisesta paikasta toiseen, teltan pystyttämisestä, esityksiin valmistautumisesta ja itse show'sta on kuvailtu yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti. Ahmin kaikki tällaiset kohdat kirjasta kuin salmiakit karkkipussista (ne ovat suosikkejani). Lukiessani en voinut olla ihmettelemättä ja ihailematta trapetsitaiteilijoiden työn fyysisyyttä. En koskaan pystyisi samaan.

Toinen maailmansota toi tarinaan oman säväyksensä, ja se yhdistettynä sirkuksen elämän kuvaukseen todella iski minuun. Sirkustyttö on mielestäni romaani, jossa on todella jännittävä ja tunnelmallinen miljöö. Sukelsin täysin mukaan tapahtumiin ja ajauduin mielessäni kauas Natsi-Saksaan ja miehitettyyn Ranskaan. Vallitseva tilanne toi jännitysmomentin tapahtumiin. Kaiken kaikkiaan tässä kirjassa oli juuri sopiva määrä romantiikkaa ja jännitystä omaan makuuni.

Kaksi päähenkilöä toivat mukavaa vaihtelua. Aluksi sekoitin heidät, mutta sitten pääsin kärryille. Noa on nuorempi ja siksi myös ajoittain lapsellisempi. Hänen naiiviuutensa ja impulsiivisuutensa ärsyttivät ajoittain, mutta Noa ei kuitenkaan ole missään nimessä ärsyttävimmästä päästä. Voi, olen kohdannut paljon raivostuttavampiakin naispäähenkilöitä! Hän on kaikesta huolimatta herttainen. Astrid, joka aluksi äksyilee Noalle, on myös pohjimmiltaan lempeä. Pidin heistä molemmista.

 

Sirkus on aina tuonut valoa paikkoihin, joissa se vierailee. Nyt se on hengenpelastaja. Sirkus ei kuole niin kauan, kun se saa tämän aikaan. Sirkuksia on ollut roomalaisten ja kreikkalaisten ajoista saakka, perinteemme kumpuaa vuosisatojen takaa. Olemme selviytyneet keskiajasta, Napoleonin sodista, suuresta sodasta. Selviydymme tästäkin.

 

Kuten olettaa saattaa, kirja sijoittuu ajanjaksoon, joka on kaikkea muuta kuin hilpeä. Sota taustallaan sirkuslaiset kiertävät Eurooppaa ja yrittävät parhaansa mukaan selviytyä. Tietynlainen melankolia kerronnassa kutkutti: hauskuutta keskellä kuolemaa. Kauheita juonenkäänteitä piisasi, mutta koska tiesin mitä odottaa, en hetkahtanut. Noan kuolema kirjan lopussa tosin harmitti ja yllätti. Enkä erityisemmin pitänyt Astridin vauvan menetyksestä tai Peterin katoamisestakaan. Pidin kuitenkin tästä kirjasta aivan valtavan paljon. Olisin mieluusti lukenut lisääkin sirkuksen elämästä.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Sirkustyttö on jännityksen-, romantiikan-, historian- ja sirkuksenystävien romaani, sillä se tarjoilee niitä kaikkia sopivassa suhteessa. Se pitää hyvin otteessaan alusta loppuun, ja sirkusaihe sekoitettuna toiseen maailmansotaan on jotakin todella kiinnostavaa. Suosittelen lämpimästi!

Annoin Goodreadsissa viisi tähteä.