Huhtikuun lukupiirikirjana harjoittelukirjastossani on Seidi Saikkosen Yvonnen talo, jonka luin tuttuun tapaan hyvissä ajoin ennen lukupiirin ajankohtaa. Ja koska sain kunnian päättää lukupiirin tämänkertaisen kirjan ja bongasin vinkin tähän kirjaan kirjagramista @kirjojenvälissä tililtä, laitan sen vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta.

Yvonnen talo

Kustannusosakeyhtiö Kosmos

2019

189 sivua

Eräänä päivänä Anna saa puhelun. Yvonne, jonka henkilökohtaisena avustajana hän on vuosia sitten työskennellyt Sveitsissä, on kuollut, ja Anna on hautajaisten vieraslistalla. Matkalla Anna palaa Yvonnen kanssa vietettyihin vuosiin. Kuka Yvonne itse asiassa oli ja mitä heidän välillään tapahtui?

Tiivistunnelmainen psykologinen romaani kiertää lukijan mukaansa pienen alppikaupungin merkilliseen tunnelmaan ja erikoiseen ihmissuhteeseen. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

– – [S]aatuani lopulta selville Yvonnen salaisuuden huomasin monen asian talossa jo vihjaavan siitä.

Yvonnen talossa opin, etten osannut lukea ihmisiä lainkaan. (s. 20)

Suomalainen Anna on lukiosta valmistuttuaan lähtenyt Sveitsiin henkilökohtaiseksi avustajaksi siellä asuvalle kolmekymppiselle suomalaisnaiselle Yvonnelle. Ihmettelin muuten, että Yvonnen vanhemmilla on täysin perisuomalaiset nimet ja he ovat silti nimenneet tyttärensä noin eksoottisella nimellä. Erikoista. Yvonne on liikenneonnettomuuden seurauksena alaraajahalvaantunut ja istuu pyörätuolissa. Kahdeksan vuotta myöhemmin asuessaan taas Suomessa Anna saa yllättäen kutsun Yvonnen hautajaisiin. Hän palaa Sveitsiin. Muistot menneisyydestä nostavat päätään, niin myös Yvonnen salaisuus, joka painaa Annan mieltä yhä.

Yvonnen salaisuus siis on, ettei hän ole oikeasti halvaantunut. Hän on kyllä ollut auto-onnettomuudessa, mutta selvinnyt siitä ehjin nahoin. Yvonnella on psyykkinen sairaus, BIID-oireyhtymä (body integrity identity disorder). Wikipedian mukaan se on ruumiin yhtenäiskuvan häiriö. Hän on lapsesta saakka kokenut olevansa erilainen, vieras omassa kehossaan, ja identifioi itsensä halvaantuneeksi. Onnettomuuden myötä hän sai tekosyyn alkaa esittää olevansa halvaantunut. Annalle tieto on tietysti järkytys, mutta jostakin syystä hän ei silti lähde Yvonnen luota, vaan jatkaa työtään esittäen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka kyllä tieto jää kaivelemaan häntä ja vaikuttaa myös hänen mielenterveyteensä.

Päähenkilö Anna on kaikkea muuta kuin samaistuttava. Hän on omituinen, hänestä ei oikein saa otetta. Hänellä on väkivaltaisia taipumuksia, mitkä ilmenevät paitsi siinä, että hän haaveilee satuttavansa Yvonnea fyysisesti (ja tekeekin niin pari kertaa), myös hänen halussaan satuttaa muitakin ihmisiä ja rikkoa esineitä. Kiinnostavaa on, että vaikka Yvonnesta maalataan aluksi kuvaa teoksen "pahiksena", mielenvikaisena naisena, joka toteuttaa fantasiaansa roolileikkimällä halvaantunutta, todellinen pahis on ehkä sitten kuitenkin Anna. Yvonnella on muitakin suomalaisia avustajia Annan jälkeen, ja heistä viimeisimmällä, Lauralla, ei ole ongelmaa Yvonnen kanssa. Anna sen sijaan kokee tulleensa väärinymmärretyksi ja -kohdelluksi. Hänen silmiensä kautta Yvonne näyttäytyy pahana, huonona ihmisenä, valehtelijana ja huijarina.

Yvonne leikkeli pitsaansa haarukalla ja veitsellä. Laihduta sinä, minun olisi tehnyt mieli sanoa, rankaise vartaloasi pitämällä sitä nälässä, istumalla pyörätuolissa. Sinun sairautesi pysykööt sinun vartalossasi, minä en ota niitä omikseni. Et pysty painamaan jälkeäsi minuun, sanoin mielessäni, kun katsoin Yvonnea. (s. 172)

Sekä Yvonnessa että Annassa on omat puutteensa. Anna on aggressiivinen, yksinäinen ja epäluuloinen, Yvonne harhainen ja mieleltään sairas. En aina oikein osannut päättää, kumman puolelle asettua eri tilanteissa. Anna esimerkiksi epäilee Yvonnen yrittävän saada häntä sairastumaan syömishäiriöön. Yvonne ostaa Annan kertoman mukaan hänelle lasten villapaidan vain häntä nöyryyttääkseen, kun hän on lihonut. Yvonne myös tyrkyttää Annalle ruokaa ja yrittää Annan mielestä saada hänet lihomaan entisestään. Ensin tunsin sympatiaa Annaa kohtaan, mutta sitten aloin pohtia, että ehkä hän vain kuvittelee ja liioittelee asiaa mielessään. Yvonne on itse pieniruokainen, koska on pyörätuolissa, mutta ei se tee hänestä pahaa ihmistä. Ja tuo villapaita-asiakin saattaa mennä valehtelun piikkiin. En tiedä. Aloin pitää mielessäni Annaa epäluotettavana kertojana, mitä pidemmälle kirja eteni.

Yvonnen kuolema paljastuu lopulta (ainakin niin sen tulkitsin) vahingoksi. Hän on yrittänyt vammauttaa itsensä putoamalla portaat alas, mutta saanut surmansa. Salaa mielessäni toivoin paljastusta, että Annalla olisikin jotain tekemistä Yvonnen kuoleman kanssa, jotta hän olisi selvemmin ollut romaanin pahis. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Jännittävä ja pahaenteinen tunnelma säilyy hyvin läpi lyhyen kirjan, mutta koska kyseessä nyt kerran on "tiivistunnelmainen psykologinen romaani", olisi jännitystä voinut entisestään lisätä karmeilla paljastuksilla, yksityiskohdilla ja tapahtumilla. Nillä ei mässäillä niin paljon kuin voisi.

Kokonaisuudessaan teos on mielestäni liian lyhyt. Henkilöhahmoja olisi voinut syventää vielä lisää, jännittäviä asioita olisi voinut tapahtua enemmän. Tällaisenaan tästä jää kyllä hyytävä jälkimaku, mutta samalla jää janoamaan lisää. Ei tässä suoranaisia aukkokohtia ollut tai suuria kysymyksiä jäänyt mieltä kaihertamaan lukemisen jälkeen, mutta kuitenkin. Siinä mielessä kyllä hyvä valinta lukupiirikirjaksi (vaikka itse sanonkin, heh), että tästä varmasti riittää keskustelua ja pohdittavaa. Ja hauskaa on, että kun näin vinkin tästä kirjasta ja luin sen kuvauksen netistä, kuvittelin mielessäni Yvonnen vanhaksi naiseksi ja romaanin hyväntuuliseksi viihteeksi. Kaikkea muuta.

Lopuksi: suosittelenko?

Yvonnen talo on psykologinen romaani. Se on lyhyt, mutta tunnelmaltaan karmiva. Mielenkiintoinen välipalakirja. Olisin voinut lukea pidemmänkin kirjan aiheesta, ja henkilöhahmoihin olisin kaivannut lisää syvyyttä. Suosittelen jännityskirjojen ja psykologisten romaanien ystäville. Sekä lyhyistä kirjoista pitäville tai niitä etsiskeleville.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.