Olen kohta neljän vuoden ajan lukenut L.M. Montgomeryn Anna-sarjaa. Aloitin ensimmäisen Anna-kirjan keväällä 2020, kun koronapandemia iski ja kirjastot suljettiin. Suomen kielen yliopisto-opintojen kautta löysin netistä Project Gutenbergin, josta löytyy sähköisenä monia vanhoja klassikkokirjoja ja niiden joukosta ensimmäinen Anna. Sen jälkeen olen pikkuhiljaa lukenut sarjaan kuuluvia teoksia. Anna opettajana -kirjan luin syksyllä 2021 päätettyäni omat opettajaopintoni. Viime kesänä ostimme puolisoni kanssa unelmiemme kodin, minkä myötä ajankohtaiseksi tuli Anna-sarjan viides osa, Anna omassa kodissaan. En ehtinyt lukea sitä loppuvuodesta, joten se saa nyt kunnian olla ensimmäinen vuonna 2024 lukemani kirja. Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste tulee sen myötä korkattua, kun se täyttää haastekohdan 41. Kirjassa syntyy lapsi. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.10.2023 - 30.5.2024) ruksaan sillä ruudun "tuuli".

Anna omassa kodissaan / Anne's House of Dreams

WSOY

suom. 1922

318 sivua

suomentanut Hilja Walldén

Anna ja Gilbert menevät naimisiin ja muuttavat Neljän tuulen niemelle omaan haavemajaansa. Heidän elämäänsä astuvat nyt uudet ystävät: vanha kapteeni Jim, jonka muistojen kirja on täynnä uskomattomia seikkailuja, miehiä halveksiva topakka Cornelia-neiti sekä salaperäisen kaunis Leslie Moore, jonka onnettomaan kohtaloon Anna ja Gilbert tuovat odottamattoman käänteen. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Anna omassa kodissaan -romaani alkaa siitä, että 25-vuotias Anna (tismalleen samanikäinen kuin minä) istuu Vihervaaran ullakkohuoneessa ja intoilee tulevista häistään. Edellisen osan lopussa hän meni kihloihin Gilbert Blythen kanssa. Anna on toiminut Summersiden koulun rehtorina kolme vuotta, mutta lopettanut työt siellä mennäkseen naimisiin ja muuttaakseen Gilbertin kanssa heidän ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Annan saapumisesta Vihervaaralle on kulunut 14 vuotta, kun hän jättää Vihervaaran taakseen Marillan ja muiden suureksi suruksi. On kuitenkin tullut aika siirtyä eteenpäin elämässä. Häiden jälkeen Anna ja Gilbert matkustavat Neljän tuulen niemelle Glen St. Maryn pikkukylään, joka sijaitsee tosin sekin Prinssi Edwardin saarella, joten kauas ei lähdetä. Lääkärin tointa harjoittava Gilbert on vuokrannut heille pienen valkoisen huvilan läheltä merenrantaa ja aikoo asettua sinne isänsä sedän tohtori David Blythen seuraajaksi pitämään vastaanottoa. Huvilasta löytyy tietysti kaikki herkut, mistä Anna unelmoi:

– Mutta entä talo, Gilbert, meidän ensimmäinen kotimme? Millainen se on?

– Se ei ole iso, mutta kyllin tilava meille. – – Se on Glen St. Maryn seurakunnan omaisuutta, ja minä vuokraan sen kirkon isännöitsijältä. Mutta viime aikoihin saakka sen on omistanut muuan vanha nainen, neiti Elisabeth Russell. Hän kuoli keväällä ja testamenttasi kiinteistönsä seurakunnalle, kun hänellä ei ollut läheisiä sukulaisia. Hänen huonekalunsa ovat vielä talossa – – ja sinä pidät varmasti niistä.

– Niin minäkin luulen, sanoi Anna nyökäten miettivästi. – Mutta ihminen ei elä pelkistä huonekaluista, Gilbert. Olet unohtanut erään tärkeän asian. Onko talon ympärillä puita?

– Aivan riittämiin, sinä metsänneito. – –

– Voi, kuinka iloinen olen. En voisi asua puuttomalla seudulla. En tohdi enää kysyä, onko siellä lähellä puroa. Olisi kai liikaa vaatia vielä sitäkin.

– Mutta siellä on kuin onkin puro! Se juoksee suorastaan puutarhan kulmauksen lävitse.

–Niinkö, sanoi Anna ja veti hyvillään syvään henkeä. – Siinä tapauksessa tuo löytämäsi talo on minun ilmetty haavemajani! (s. 14-15)

Edellisten osien tavoin tässäkin romaanissa Anna tutustuu taas uusiin ihmisiin. Lähellä sijaitsevassa majakassa asuu vanha majakanvartija kapteeni Jim, joka osaa kertoa heille valkoisen huvilan edellisistä asukkaista ja josta tulee erityisesti Annalle kovin rakas. Lisäksi he tutustuvat lähellä asuvaan vanhapiikaneiti Corneliaan, joka toistelee lausetta "sellaisiahan miehet ovat" ja pitää kaikkia maailman miehiä toivottomina tapauksina, sekä isänsä ja veljensä traagisesti menettäneeseen kauniiseen Leslie Mooreen, joka toimii lapsen tasolle taantuneen miehensä omaishoitajana ja elää hyvin onnetonta elämää. Pieni huvila sijaitsee syrjässä asutuksesta, joten Annan päivät menevät muutaman naapurin kanssa sosialisoidessa samalla kun Gilbert tekee työtä niska limassa. Omassa kodissaan asuvat Anna ja Gilbert saavat ensimmäisen kovasti toivomansa lapsen, joka kuitenkin menehtyy heti syntymän jälkeen. Myöhemmin he tosin saavat toisen lapsen, terveen poikavauvan, joka jää eloon ja josta tulee Annan silmäterä.

Tämä osa tuotti pettymyksen ja lukeminen tuntui ajoittain tahmealta. Anna-kirjojen anti on aiemmissa osissa ollut paitsi Annan valloittavassa ja hauskassa persoonassa, myös värikkäissä ja tomerissa henkilöhahmoissa. Tällä kirjalla ei ollut tarjottavana kumpaakaan. Elämä syrjäseudulla on kovin tylsää, varsinkin kun naapureita on vähän ja piirit ovat pienet, joten sivuhenkilöitä on vain pieni kourallinen. En voinut olla pohtimatta, miten Annan ei lainkaan mainita kaipaavan opettajatyötään ja opetettavia lapsia, vaan hän tyytyy elämään tuulenpieksemällä niemellä sijaitsevassa pienessä mökkeröisessä vailla mitään kehittävää tekemistä. Ainoa selitys jonka keksin on, että Annan unelma perheestä ja omista lapsista on niin suuri, mutta olisin silti odottanut edes pientä tylsistymisen pilkahdusta. Suuren pettymyksen tuotti myös Annan muuttunut persoonallisuus. Toki ihmiset muuttuvat vanhetessaan ja elämää nähdessään ja tässä romaanissa Anna menettää esikoislapsensa, minkä kerrotaan suoraan jättäneen häneen pysyvät jäljet. Silti en voinut olla toivomatta, että Anna olisi enemmän vanha itsensä: haaveilija, supliikki keppostelija, joka näkee kaikissa ja kaikessa pelkkää hyvää. Sen sijaan Anna on kovin inhimillinen ja aikuinen, voisi jopa sanoa tylsä nuori nainen, joka on ajoittain hyvin vakava. Joku voisi ehkä pitää muutosta toivottuna, mutta itse kaipaan ensimmäisten osien hauskaa pikkutyttöä...

Teoksen loppupuolen uskonnolliset ja poliittiset vivahteet eivät tuntuneet Anna-kirjoihin kuuluvilta ja jättivät oudon maun suuhun. Anna ja Gilbert muun muassa julistavat olevansa kunnon konservatiiveja ja Anna ilmoittaa, että aikoo kasvattaa poikalapsensa konservatiiviksi. Siitä huolimatta lopussa, kun huvila käy ahtaaksi ja Gilbert löytää heille kylästä isomman talon, he valitsevat sen uudeksi kodikseen, koska se on niin "moderni ja uudenaikainen". Vanhojen aikojen ja perinteiden ihannointi näemmä päättyy, kun pitää valita, haluaako kunnon vessan vai ei.

Tuttuun tapaan lopussa kaikki järjestyy. Leslie Mooren mies ei olekaan oikeasti hänen miehensä, vaan tuon serkku, jota kaikki ovat luulleet eri ihmiseksi, joten Leslie on vapaa naimaan unelmiensa miehen, lehtimies Owen Fordin, joka kirjoittaa kirjan kapteeni Jimin elämästä. Cornelia-neiti järkyttää kaikkia menemällä hänkin naimisiin, vieläpä liberaalin kanssa vaikka on itse konservatiivi, mikä suoraan sanottuna tuntui aika pakotetulta juonenkäänteeltä. Anna ja Gilbert ovat saaneet ensimmäisen lapsensa ja muuttavat isompaan taloon valmiina hankkimaan niitä lisää. En osaa sanoa, missä vaiheessa jatkan seuraavan osan pariin, mutta todennäköisesti taas vasta muutaman vuoden päästä.

Lopuksi: suosittelenko?

Anna omassa kodissaan -kirjassa Anna on kasvanut nuoreksi naiseksi, joka muuttaa omaan kotiinsa perustaakseen siellä perheen. Ensimmäisten kirjojen pienestä tytöstä on kasvanut vakavanpuoleinen nainen, jossa näkyy enää vain ajoittain pilkahduksia siitä kurittomasta ja hauskasta punapäästä, jonka tapaa ensimmäisten Anna-kirjojen sivuilla. Tämä sarjan osa oli minusta suoraan sanottuna yksi tylsimmistä. Suosittelen kuitenkin Anna-sarjaa lukeneille, jotka haluavat lukea kaikki sarjan osat.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.