Yhdysvaltalaisesta Pam Jenoffista on tullut yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen historialliset maailmansotien aikaan sijoittuvat romaaninsa ovat erittäin koukuttavia! Olen lukenut kaksi hänen kirjaansa: Sirkustytön kaksi vuotta sitten ja Naisen ja sinisen tähden vuosi sitten. Kumpikin oli tosi hyvä ja jäi mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Yksi hänen kirjoistaan herätti minussa erityistä kiinnostusta, nimittäin The Kommandant's Girl. Se on osa kolmen kirjan The Kommandant's Girl -sarjaa, johon kuuluvat lisäksi teokset The Diplomat's Wife ja The Ambassador's Daughter. Kaikkia kolmea yhdistävät Amazonin mukaan naiset, jotka joutuvat selviytymään ja tekemään uhrauksia ja vaikeita valintoja sodan aikana.

Kuten kuvasta näkyy ja tekstistä käy ilmi, The Kommandant's Girl -kirjaa eikä sarjan kahta muutakaan teosta ole suomennettu. En yleensä lue kirjoja englanniksi. Olen perustellut sitä sillä, etten ymmärtäisi lukemaani niin hyvin, sekä sillä, että luen mieluummin omalla äidinkielelläni. Nyt ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Mietin, että ainahan sen voi jättää kesken. No, ei jäänyt kesken, koska tarina vei mennessään. Ja ymmärsin lukemaani lähes täydellisesti. Tarinan opetus on, että vuosien kielenopiskelu ja englanninkielisten pelien pelaaminen riittävät. Tartu sinäkin rohkeasti englanninkieliseen kirjaan vaikka aluksi epäilyttäisi. Lupaan, ettet tule pettymään.

The Kommandant's Girl sujahtaa myös vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteeseen, haastekohtaan 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita. Vahvat naiset -lukuhaasteessa (8.3.-11.10.2024) se tulee ruutuun "rakkaus".

 

The Kommandant's Girl

Harlequin Mira

2016

395 sivua

 

September 1939. Overnight, Jewish nineteen-year-old Emma Bau's world is turned upside down when Germany invades Poland. And after only six weeks of marriage, her husband Jacob, a member of the Resistance, is forced to flee.

Escaping the ghetto, Emma assumes a new, Christian identity and finds work at Nazi headquarters. As secretary to the charismatic Kommandant Richwalder, Emma vows to use her unique position to gather intelligence for the Resistance, by any means necessary. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Eletään vuotta 1940 Krakovassa. Saksa on miehittänyt Puolan, ja 19-vuotiaan juutalaisen Emma Baun aviomies Jacob liittyy vastarintaliikkeeseen ja häipyy maan alle. Nuoripari on vasta kuukausia aiemmin mennyt naimisiin. Emma päätyy vanhempineen ghettoon. Gheton muurien sisäpuolella Emma tutustuu muihin nuoriin aikuisiin, jotka ovat osa vastarintaliikettä ja tapaavat salaa. Heidän kauttaan Emma saa kuulla, että Jacob on kunnossa. Haluten kartaa oman kortensa kekoon Emma tarjoutuu auttamaan, mutta hänelle sanotaan, ettei hän voi tehdä mitään. Sen sijaan Jacob järjestää Emman ulos ghetosta ja hänelle turvapaikan tätinsä Krysian luota maaseudulta. Emma saa uuden henkilöllisyyden: hänestä tulee kristitty Anna, joka asuu tätinsä luona. Heidän seuraansa liittyy vielä kolmevuotias orvoksi jäänyt Lukasz-poika, jonka äidin ampumista Emma on todistanut ghetossa aiemmin. Kolmikko muodostaa epätavallisen perheen, kun Krysia piilottelee Emmaa ja Lukaszia kodissaan.

Karismaattinen Krysia järjestää edelleen kutsuja muusikkomiehensä kuoltua ja sodasta huolimatta. Kutsuille saapuu vaikutusvaltaisia vieraita, kuten Kommandant Georg Richwalder (en osaa suomentaa, mutta hänen tittelinsä on paitsi Kommandant, myös second in charge of the General Government; ehkä kenraalikuvernöörin toinen käsi, kerta hän toimeenpanee kuvernöörin käskyjä). Kommandantin ja Emman välillä kipinöi heti ensikohtaamisesta lähtien, ja kun Kommandant pyytää Emmaa sihteerikseen, hän suostuu. Nyt Emma pääsee lähelle häntä ja pystyy urkkimaan sisäpiiritietoja, joista voi olla hyötyä vastarintaliikkeelle. Kommandant puolestaan tahtoo jonkun, johon voi luottaa ja joka voi toimia hänen silminään ja korvinaan. Tähän tehtävään hän valitsee Emman, jonka todellista identiteettiä hän ei tiedä.

Emma työskentelee natseille ja heidän silmiensä alla samalla kun varastaa kulkulupia ja yrittää urkkia tietoja käydessään läpi Kommandantin postia. Pian Emma ja Kommandant aloittavat suhteen, mikä helpottaa Emman työtä, sillä saadessaan pääsyn Kommandantin kotitoimistoon hän löytää lisää arvokasta tietoa, muun muassa suunnitelman juutalaisten siirtämiseksi ghetosta Auschwitziin. Jacob piipahtaa Emman luona, mutta häipyy taas. Sitten vastarintaliike räjäyttää pommin eräässä kaupungin kahvilassa ja Jacob loukkaantuu räjähdyksessä. Hänet kuljetetaan turvaan. Samaan aikaan Emma tajuaa olevansa raskaana, mutta hän ei tiedä, onko lapsi Kommandantin vai Jacobin.

 

I have never seen a man like the Kommandant before. He looks as though he has stepped off the movie screen or out of the pages of a novel, the epic hero. No, not a hero, I remind myself. The man is a Nazi. (s. 78)

 

Ensinnäkin pakko sanoa, että yllätyin, kun kirjan kansilehdellä oli Harlequin-leima. Jo teini-iässä ahmin Harlequin-pokkareita, ja olen aina ollut siinä käsityksessä, että ne ovat kunnon kioskikirjallisuutta. Kävin tosin juuri aiheesta keskustelua työkaverini kanssa pari päivää sitten, kun hän näki, että luin The Kommandant's Girlia. Hän huomautti, että vaikka osa Harlequin-kirjoista on juonellisesti köyhiä, toisinaan vastaan tulee sellaisiakin kappaleita, joissa on oikeasti mukaansatempaava tarina. Olin ihan, että onpa hyvin sanoitettu. The Kommandant's Girl edustaa jälkimmäistä luokkaa. Harlequin-leima sai aikaan tiettyjä ennakko-odotuksia (osin jopa negatiivisia), mutta pelkkää viihdehömppää tämä ei missään nimessä ole. Tarina tempasi oikeasti mukaansa ja oli ajoittain hyvin jännittävä. Koukutuin tähän kirjaan niin, että usein luin sitä myöhään yöhön, vaikka olisi pitänyt jo mennä nukkumaan. Se on minun mittapuullani merkki hyvästä kirjasta ja ohittaa kaiken maailman leimat, niin fyysiset kuin kuvitellutkin.

Toki tässä oli paljon perinteisen rakkausromaanin ja kliseisen kioskikirjallisuuden piirteitä. Kommandant on kirveellä veistetyn komea mies, Emma hieman hölmö, naiivi ja herttainen päähenkilö. Katsoin kuitenkin pintaa syvemmälle. Emma pohtii usein arvojaan ja motiivejaan. Hän pettää aviomiestään, mutta uskottelee itselleen ja muille, että tekee sen vastarintaliikkeen ja Jacobin vuoksi. Samaan aikaan hän ei täysin pysty kieltämään tunteitaan Kommandantia kohtaan. Kommandant ei ole läpeensä paha hänkään. Hän on natsi (kuten joka viidennellä sivulla lukijalle muistutetaan, mikä alkoi jo hieman huvittaa loppua kohden; en ehtinyt unohtaa tätä seikkaa missään välissä), mutta hyvin rakastava ja hellä Emmaa kohtaan. Kommandantin menneisyys järkyttää Emmaa. Hän on ollut naimisissa puoliksi juutalaisen Margot-nimisen naisen kanssa, jonka isä oli teloitusuhan alla. Margot pyysi mieheltään apua, mutta Kommandant ei suostunut auttamaan, sillä hänen oma uransa olisi vaarantunut. Kun Margotin isä sitten teloitettiin, hän päätyi ampumaan itsensä Kommandantin aseella. Kommandant mainitsee Emmalle olleensa joskus ihan erilainen mies, ja samaa Emmakin pohtii. Sota muuttaa heitä molempia. Se, että oikeastaan kaikki romaanin henkilöhahmot käyttävät sotaa eräänlaisena tekosyynä sanomisilleen ja tekemisilleen, on minusta inhimillistä. Tekisin varmasti itse samoin tuossa tilanteessa, ja niin tekisit kenties sinäkin, joka tätä nyt luet. Vaikea kuvitella toista yhtä traumaattista ja ihmistä muovaavaa kokemusta kuin sota.

 

I find myself observing the Kommandant then, studying him out of the corner of my eye. You are supposed to hate him, I remind myself for what seems like the millionth time. He is a Nazi and the cause for all of our pain. But I don't hate him, I realize, I can't. – –

I studied his face. The affection in his eyes was genuine and I felt a momentary surge of warmth toward him. In that moment, I wished desperately that we were not who we were. This would have been so simple in another time and place. If I were not married and he were not a Nazi, we might actually have had a chance together. But, as my mother used to say, if wishes were horses, beggars would ride. This was exactly who we were. (s. 180, 299)

 

Kirjan loppu ei ollut mieleeni. Osasin jo etukäteen arvata, että Kommandant kuolee, sillä niin käy aina hänenlaisilleen miehille tällaisissa romaaneissa. Kommandant saa tietää Emman raskaudesta, vaikka Emma sitä yrittääkin peitellä, ja ilahtuu. Hän on jopa valmis jättämään työnsä ja karkaamaan Emman kanssa. Sitten hän ehdottaa, että kuljetuttaa Emman turvaan Itävaltaan siskonsa luo ja tulee itse perästä kunhan sota päättyy. Emmalle on kuitenkin järjestetty toinenkin kuljetus turvaan. Krysia haluaa hänet Tšekkoslovakiaan turvaan Kommandantilta, ja myös Jacobin on määrä tulla sinne hänen kanssaan. Emma viettää viimeisen yön Kommandantin kanssa ja käy sitten vielä hyvästelemässä vanhempansa ghetossa Krysian kielloista huolimatta. Gheton muurin raosta Emma näkee isänsä, joka kertoo hänen äitinsä kuolleen viikkoja aiemmin. Isältään Emma saa vihkisormuksensa ja -todistuksensa, joita isä on säilyttänyt hänen puolestaan. Emma lähtee takaisin kotiin, mutta kohtaa öisellä sillalla Kommandantin. Kommandant näkee sormukset ja paperit ja saa tietää lopultakin totuuden Emman henkilöllisyydestä. Se, että Emma on juutalainen, järkyttää Kommandantia, ja hän osoittaa Emmaa aseella. Ennen kuin mitään ehtii tapahtua, vastarintaliikkeen taistelija ja Emman ystävä Marta ampuu Kommandantin. Emma palaa Krysian luo vain löytääkseen vanhan naisen murhattuna ja talon liekeissä. Yhdessä Lukaszin kanssa Emma pakenee yöhön etsimään Jacobia. Siihen kirja päättyy.

Vaikka arvasin Kommandantin kuolevan, oli se silti kova isku. Olin kiintynyt häneen lukiessani. Harvoin liikutun romaanin äärellä, mutta nyt huomasin, että lukiessani siltakohtausta kylmä hiki ja outo paha olo oli koko ajan läsnä. Olin ikään kuin taistele tai pakene -tilassa. Kun Kommandant kuoli, silmäni kyyneltyivät. Se on melko yleistä kun katson elokuvia, mutta lukiessa erittäin harvinaista. Kommandantin kuolema tuntui pahalta. Ärsyynnyin myös siitä, ettei lukija saa koskaan tietää, aikoiko Kommandant todella ampua Emman vai uhkasiko vain. Haluan uskoa, ettei hän olisi tehnyt sitä, vaan olisi lopulta antanut anteeksi ja näyttänyt, että rakkaus voittaa kaiken. Olin myös pettynyt siihen, ettei Emma pyytänyt Kommandantilta apua isänsä pelastamiseen paljastuttuaan. Siinä olisi ollut täydellinen tilaisuus Kommandantille hyvittää mennyt pelastamalla rakastettunsa isä ja näyttämällä, että hän on todellisuudessa sydämeltään hyvä. Emma ei kuitenkaan edes mainitse isäänsä. Olisipa kirjassa ollut edes tällainen vaihtoehtoinen loppu... Lukija ei myöskään koskaan saa tietää, löytääkö Emma Jacobin ja mitä heidän elämästään tulee sodan jälkeen. Se jää jokaisen itse kuviteltavaksi.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

The Kommandant's Girl on päällisin puolin kliseinen ja ennalta-arvattava kertomus juutalaistytöstä, joka tekaistun henkilöllisyyden turvin pääsee lähelle vaikutusvaltaista natsia ja rakastuu tähän. Se on koukuttavaa viihdekirjallisuutta ripauksella jännitystä.

Itken, koska kirjasarjan kahta muuta osaa ei tämän kirjoitushetkellä löydy suomeksi eikä edes englanniksi pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista. Saa nähdä, pääsenkö niihin koskaan käsiksi. Lukisin ne enemmän kuin mielelläni.

Annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä.