20230222_143942.jpg


Muutama vuosi sitten ennen kaiken kallistumista Elisa Kirja jakeli ilmaiskirjoja ihmisille syntymäpäivälahjaksi. Minä valitsin tarjotuista vaihtoehdoista Mia Kankimäen tietokirjan Naiset joita ajattelen öisin. En ole mikään tietokirjojen ystävä ja yleensä kierrän ne kaukaa, mutta tästä olin kuullut paljon hyvää. Sähköinen kirja jäi Elisa Kirja -sovellukseeni odottelemaan moneksi vuodeksi. Nyt otin sen vihdoin lukuun ihan siitä syystä, että mursin ranteeni ja fyysisen kirjan lukeminen on siksi työläämpää kuin yleensä. Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa tämä täyttää haastekohdan 20: Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2022-31.3.2023) tämä täyttää ruudun "rauhoittava kirja".

 

Naiset joita ajattelen öisin

Kustannusosakeyhtiö Otava

2018

447 sivua

Sähköinen kirja, löydettävissä muun muassa Elisa Kirja -palvelusta

 

Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä? Lähteä kiihdyttävien yönaisten jäljissä Afrikan savanneille ja renessanssitaiteen Italiaan.

Mia Kankimäki istuu lentokoneessa matkalla Kilimanjarolle ja pelkää - mutta savannille on päästävä, sillä sinne meni myös rohkeudestaan kuulu Karen Blixen. Vihtiläisellä vintillä hän löytää 1800-luvun naistutkimusmatkailijat, matkustaa heidän kanssaan maailman ympäri, lähtee masennuksenparannusmatkalle Japaniin ja päätyy Firenzeen kirjoittamaan Uffizin naisista. Historian unohdetuilta lehdiltä löytyy inspiroivia poikkeusnaisia, seikkailijoita ja taiteilijoita, jotka seurasivat omaa intohimoaan aikansa odotuksista piittaamatta ja heidän jalanjäljissään tuntee itsekin uskaltavansa uusille reiteille. (esittelyteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Miten he neuvoisivat minua, jos voisimme tavata? Ja ennen kaikkea: voisinko lähteä tutkimusmatkalle heidän jäljilleen?

– – [P]äässäni risteilee yhä laajeneva verkosto eri vuosisadoilla ja maailmankolkissa eläneitä naisia. He ovat maryja, kareneita, idoja, nellieitä, marthoja, alexineja, sofonisboja, battistoja - he ovat kirjailijoita, taiteilijoita, tutkimusmatkailijoita, masentuneita vanhojapiikoja, sotakirjeenvaihtajia, renessanssiylimysten vaimoja.

He ovat naisia, joita ajattelen öisin.

 

Naiset joita ajattelen öisin on vahvasti omaelämäkerrallinen tietokirja. Siinä 43-vuotias Kankimäki miehetön, lapseton, työtön, ikänsä ja minänsä kanssa kriiseilevä kirjailija päättää tehdä irtioton ja lähtee seuraamaan kiinnostavien historiallisten (yö)naisten jalanjälkiä ympäri maailman. En ole lukenut Kankimäen ensimmäistä teosta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, mutta ymmärtääkseni se on melko samantyyppinen (ja tässäkin kirjassa siihen viitataan pariin otteeseen). Kankimäki antaa rehellisen kuvan nelikymppisenä ja kirjailijana olosta: ulkopuoliset odotukset mietityttävät samalla kun kirjoituspaineet ja deadlinet painavat päälle. Niiden muutaman omaelämäkerrallisen tai fiktiivisen kirjailijuudesta kertovan romaanin perusteella, joita olen viime vuosina lukenut, en lainkaan kadehdi kirjailijan ammattia. Tämä vahvisti taas mielikuviani.

Teos on jaettu kolmeen osaan erityyppisten yönaisten mukaan. Osa 1 käsittelee Afrikkaa ja kertoo Karen Blixenistä, yönaisesta numero 1 (yönaiset on numeroitu). Osassa 2 kerrotaan naistutkimusmatkailijoista 1800-luvulla, ja siinä esiintyvät yönaiset ovat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kingsley, Alexandra David-Neel sekä Nellie Bly. Osa 3 esittelee taiteilijoita: Sofonisba Anguissolan, Lavinia Fontanan, Artemisia Gentileschin sekä Yaoi Kusaman. Yönaisia on aivan tolkuton määrä ja valitettavasti osa heistä on niin samantyyppisiä, että menin hieman sekaisin enkä muistanut enää kirjan lopussa kaikista kaikkea. Kankimäki kertoo kirjassa tarkkaan jokaisen yönaisen taustatarinan ja käy kuvitteellista kirjeen- ja lappustenvaihtoa heidän kanssaan. Toisinaan hän matkustaa joidenkin yönaisten asuinseudulle ja käy haistelemassa paikallisia tuulia sekä hankkimassa uusia voimaantumisen kokemuksia.

 

Mutta ehkä juuri siksi, että nykyajan naiselle "kaikki" on mahdollista, tuntuu oman elämän haltuunotto yllättävän vaikealta. Mistä voin tietää, miten minun pitäisi tämä ainoa elämäni käyttää? Tarvitsen inspiraatiota, esikuvia, käytännön neuvoja! Yönaisia, jotka näyttävät tien!

 

Parhaiten mieleeni jäi yönaisista ensimmäisenä esitelty Karen, joka vannoo lyhyiden hiusten nimeen (Haluaisin antaa kaikille nuorille naisille kaksi neuvoa: leikatkaa tukkanne lyhyeksi ja opetelkaa ajamaan autoa. Nämä kaksi asiaa mullistavat ihmisen elämän. Vuosisatojen ajan pitkät hiukset ovat orjuuttaneet naisia – yhtäkkiä sitä tuntee itsensä sanoinkuvaamattoman vapaaksi, kun on lyhyt tukka, jonka saa siistiksi hetkessä ja jota tuuli voi tuivertaa.). Häneltä Kankimäki oppii myös, että sairastelusta huolimatta voi elää täysillä. Tämä kolahti minuun nyt jotenkin tosi vahvasti, olenhan kärsinyt kohta puoli vuotta epämääräisistä terveysongelmista, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää. Sain ajattelemisen aihetta ja tunsin voimaantuvani itsekin. Muita yönaisten Kankimäelle "antamia" neuvoja ovat muun muassa seuraavat: perheettömyys ei ole uhka vaan mahdollisuus, työstä pitää vaatia samaa palkkaa kuin miehet siitä saavat, mahdollisuuksiin tulee tarttua ja kaikkeen kannattaa merkitä ylpeästi suurin kirjaimin: minä tein tämän.

Mitä tulee yönaisten määrään, heitä on mielestäni liikaa. Vähempikin olisi riittänyt. En myöskään hirveästi välittänyt Kankimäen kirjailijakriiseilystä. Teoksesta olisi voinut jättää yhden kolmasosan naisista pois ja vähentää jonkin verran kirjoittamisen ja kirjailijuuden pohtimista. Muuten tykkäsin. Kankimäen humoristinen ote vetosi minuun, ja eksoottisten yönaisten tarinoista lukeminen ja Kankimäen matkustelun seuraaminen oli mukavaa nojatuolimatkailua. Jos Kankimäki pohtii kolmannen kirjan kirjoittamista (tai työstää sitä parhaillaan), toivotan hänelle kovasti tsemppiä.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Naiset joita ajattelen öisin on tietokirja, muttei lainkaan kuiva sellainen. Se pursuaa historiallisten naisten tarinoita ja kirjailijan omia matkakertomuksia, jotka hän on kietonut värikkääksi paketiksi. Inspiroivia yönaisia olisi voinut jonkin verran karsia pois, mutta luin kyllä kirjan mielenkiinnolla. Omien terveyshuolieni vuoksi se vaikutti minuun enemmän kuin uskoinkaan ja voimaannutti, inspiroi ja piristi.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.