Suoritan Helmet-lukuhaastetta nyt kolmatta kertaa. Kuten kahtena edellisvuonna, tämänkin vuoden haasteessa on muutamia haastekohtia, jotka ovat tuottaneet päänvaivaa siksi, ettei niihin voi lukea mitä tahansa, vaan kirjan täytyy olla todella tarkoin valittu. Tämä rajaa pahimmassa tapauksessa kiinnostavat kirjat joko osittain tai kokonaan ulkopuolelle. Tämän vuoden haasteessa kohta 41: Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista on tällainen. Se menee täysin mukavuusalueeni ulkopuolelle. No mutta, olen ymmärtänyt lukuhaasteiden tarkoitukseksi juuri sen, että ihmiset saadaan lukemaan mahdollisimman monipuolisesti. Jouduin jonkin aikaa etsiskelemään vinkkejä Facebookin lukuhaasteryhmästä sekä kirjagramista ennen kuin päätin, että tahdon lukea jonkin romaanin. Sarjakuvat eivät ole enää vuosiin oikein kiinnostaneet. Valitsin Mikko-Pekka Heikkisen Sähkömiehen.

 

Sähkömies

Johnny Kniga

2020

230 sivua

 

Päivisin Tarmo Koski on sähköasentaja ja uusperheen isä. Hän asentaa luksuslaitteita rikkaiden asuntoihin ja kiroaa ihmiskuntaa, joka kerkakuluttaa fossiilista energiaa. Öisin Tarmo pukeutuu naamioasuun ja kiipeää tolppakengissä pitkin rännejä, sabotoi bensa-asemia, katumaastureita ja kivihiilivoimaloita. Silloin hän on Sähkömies. Kipunoiva vastus, joka rikkoo yhteiskuntaa korjatakseen sen ympäristöystävälliseksi.

Tarmon johdot menevät solmuun, kun jäämyrsky jähmettää Helsingin ja sähköt katkeavat. Poikkeustila kiristää perheen välejä ja uhkaa romuttaa Tarmon haaveet Suuresta Ilmastoteosta. Riittääkö Sähkömiehen resistanssi? (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Ilman plussan ja miinuksen välistä vetovoimaa atomi pirstoutuisi olemattomiin. Ja sen mukana maailma. Luonnonlaki siis velvoitti. Haluan muuttaa maailmaa, joten valjastan välineekseni sähkötyön. – –

Minä olen jääkaupungin kostaja, hiilihorteesta herättäjä, kasvihuoneen kaataja, uuden ajanlaskun airut. Arkkivihollisena ilmastonmuutos. – – Minä olen Sähkömies. (s. 75, 88)

 

Sähkömies on satiiri ja veijariromaani. Kumpikaan ei ole minulle kovin tuttu kirjallisuudenlaji, joten suhtaudun niihin aina epäillen. Olin muutenkin aika skeptinen viedessäni tätä kirjaa kotiin kirjastosta. Sanat "suomalainen" ja "supersankari" eivät mielestäni kuulu lainkaan yhteen. Ajatus aiheuttaa myötähäpeää. Mutta kuten sanottua, lukuhaaste vie uusien ja outojen kirjojen äärelle.

Tarmo Koski elää kaksoiselämää. Hänkin on joskus ollut huoleton kuluttaja, mutta epäonnistunut projekti Norjassa ja kihlatun menetys saivat hänet muuttamaan elintapojaan kitsaammiksi ja ympäristöystävällisemmiksi. Tarmolla on agenda vastustaa ilmastonmuutosta ja planeettaa tuhoavia välinpitämättömiä ihmisiä. Avovaimo Marjaana on töissä Alepassa ja kiinnostunut naisten oikeuksista. Marjaanan poika Max on Tarmon täysi vastakohta, kulutuskulttuuria rakastava nuori, jolle tärkeintä ovat uudet muodin mukaiset vaatteet ja seuraajamäärät sosiaalisessa mediassa. Romaani seuraa kaikkien kolmen perheenjäsenen elämää eräänä kylmänä talvena, jolloin Helsinkiä piinaavat kovat pakkaset ja outo jäämyrsky.

En oikein osannut samaistua kirjan henkilöhahmoista keneenkään. Koko perhe on omalla tavallaan fanaattinen: Tarmo tahtoo pelastaa maapallon ilmastokatastrofilta, Marjaana tahtoo kunnioitusta naisena ja Max tahtoo olla suosittu ja muodikas nuori. Jo aivan alussa lukeminen tuntui nihkeältä, koska minulle tuli jotenkin syyllistetty olo. Esimerkiksi Tarmon pohdinnoissa kerrotaan tarkkaan, miten paljon luontoa kuormittaa jo yhden pöytätietokoneen rakentaminen. Tämä saarnaava ja syyllistävä sävy jatkui oikeastaan läpi teoksen, lähinnä silloin, kun Tarmo pääsi ääneen. En pitänyt siitä lainkaan. Oikeassa elämässä en ole kiinnostunut itse mistään näin fanaattisesti, ja minusta on aina kiusallista ja epämukavaa olla fanaatikon seurassa. En jaksaisi lähelläni tällaisia ihmisiä, joten heistä lukeminenkin väsytti. Asia Tarmon agendan taustalla on toki tärkeä, mutta se, miten se tuodaan esiin...

 

Hän tiesi rikkovansa lakia, mutta lakiteksti oli ihmisen raapustuksia, sidoksissa aikaan ja yhteiskuntaan. Tarmoa velvoitti määräys, jota ei ollut kirjoitettu mihinkään. Se oli peräisin kaikelta elävältä – kasveilta, sieniltä, eläimiltä. Niitä ihminen hiilipöllyissään uhkasi, ja niiltä puuttuivat keinot puolustautua. Toimin lain väärällä mutta moraalin oikealla puolella. (s. 41)

 

Sähköasentajan ammatti ja sen rinnalla sähkön valjastaminen maailmanparantamiseen olivat minulle tosi vieraita aihealueita. Lukemisen sujuvuutta nihkeytti osaltaan myös se, että kirjan kieli ja dialogi vilisee alan termejä. Edes supersankariteema ei pelastanut, sillä Tarmo on lopulta hyvin laimea ja tylsä supersankari. Paras oli kohtaus Alepassa, jossa Marjaana on töissä. Sähköjen katkettua Alepa on ollut hetkellisesti kiinni ja avannut sitten taas ovensa asiakkaille. Kuten arvata saattaa, naamiomiehet yrittävät ryöstää sen. Tarmo on onneksi paikalla ja hoitaa tilanteen kuten supersankari ikään. Tätä kohtausta lukuun ottamatta Tarmon supersankarielämä jää etäiseksi ja juuri niin kiusalliseksi kuin kotimaisen supersankarin voi olettaakin jäävän.

Tarmo saa lopulta toteutettua Suuren Ilmastotekonsa kastelemalla öljyllä suurkonferenssiin tyhjiä puhumaan saapuneet päättäjät, minkä jälkeen urakka jatkuu ja kirja jo loppuukin. Tarina tuntui vain pikaiselta silmäykseltä johonkin, mistä saisi kirjoitettua vaikka kuinka pitkän romaanin. Ja silti jo alle 300 sivua takkusi. Suuri Ilmastoteko, johon myös Max ja Marjaana osallistuvat, tuntui sekin jotenkin laimealta. Ehkä suurin ongelma olikin se, ettei romaanissa ollut omaan makuuni tarpeeksi toimintaa? En tiedä. Minulle jäi jokseenkin hämmentynyt olo.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Sähkömies on kotimainen supersankariromaani. Sen satiirimainen ote ei kylläkään iskenyt minuun. En vain osaa kuvitella kotimaista supersankaria. Suosittelen sähköasentajan ammatista kiinnostuneille, veijariromaanien ja satiirien ystäville sekä niille, jotka eivät kiemurtele kiusaantuneina jo pelkästä ajatuksesta, että Helsingissä voisi olla ilmastonmuutosta vastustava supersankari.

Annoin Goodreadsissa yhden tähden.