Jos puhutaan äidinkielestä oppiaineena ja kirjallisuudesta yleensä, runous ei ole se minun palani kakkua. Kotimaisen kirjallisuuden sivuaineopinnoissa runoutta tuli luettua kurssien takia, mutta kun kirjallisuuden opinnot jäivät, en ole enää tarttunut runoteoksiin. Mieleen jäi opinnoista toki muutama ihan sykähdyttävä ja kauniskin yksittäinen runo tai teos, mutta olen täysin tyytyväisenä pysyttäytynyt proosassa. Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa on haastekohta 12: Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana. Sitä varten piti taas palata lyriikan maailmaan. Etsin netistä inspiraatiota, ja löysin niinkin tuoreen kuin vuonna 2021 julkaistun runokokoelman Aum Golly. Tekoälyn runoja ihmisyydestä. Kirjoittajia on kaksi: Jukka Aalho sekä GPT-3. Nimensä mukaisesti kirja on osittain tekoälyn, tämän GPT-3:n, kirjoittama. Innostuin ja kiinnostuin tällaisesta omituisuudesta, ja runokirja tarttui mukaani kirjastosta.

 

Aum Golly. Tekoälyn runoja ihmisyydestä

Basam Books

2021

72 sivua

 

Aum Golly on tekoälyn kirjoittama runokirja ihmisyydestä.

Jukka Aalho (s. 1986) on palkittu oululainen kirjoittaja. Hän on voittanut mm. Martti Joenpolven novellikilpailun ja J. H. Erkon kirjoituskilpailun kahdesti. Aum Golly on hänen ensimmäinen runokokoelmansa.

GPT-3 on sanfranciscolaisen OpenAI:n vuonna 2020 julkaisema autoregressiivinen kielimalli. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Runoteos, jonka ovat kirjoittaneet ihminen ja tekoäly yhdessä. Pelkkä ajatuskin kutkuttaa, mutta myös kieltämättä vähän mietityttää. Minusta tuntuu, että lähes koko elinikäni, eli vuodesta 1998 tähän päivään, ihmiset ovat olleet huolissaan teknologian kehityksestä ja siitä, että erilaiset koneet, laitteet ja robotit syrjäyttävät heidät ja vievät heiltä työt. Nuorempana en ollut huolissani teknologiasta ja sen kehittymisestä. Vasta aivan viime vuosina olen alkanut ajatella sitä enemmän.

Kokoelman alussa kerrotaan lyhyesti tekoälystä, GPT-3:sta. Se on kirjoittanut kaikki teoksen runot sellaisenaan käyttäen lähtökohtanaan säkeiden lihavoituja osia eli syötteitä, jotka ihminen on kirjoittanut. Tekoälyn kirjoittamia runoja ei ole muutettu kuin säkeenvaihtojen ja välimerkkien osalta. Runot on käännetty englannista suomeen, ja teemat runoihin syntyivät seuraavan syötteen ja vastauksen avulla: Kolme tärkeintä teemaa meille nykyajan ihmisille ovat: 1. Tarve olla onnellinen. 2. Tarve tulla rakastetuksi. 3. Tarve olla merkityksellinen. Kokoelma on siis jaettu kolmeen osaan näiden teemojen mukaan.

Tätä kokoelmaa lukiessa ei oikein pystynyt keskittymään runoihin samalla tavalla kuin perinteisissä runoteoksissa. Pohdin lukiessani ehkä tarpeettomankin paljon runojen syntyä ja tekoälyä, joka on ne tuottanut. Asia tuntui monesti menevän yli ymmärrykseni, mikä teki lukukokemuksesta lähinnä ihmettelyä. Pakko kyllä todeta, että tekoälyn kirjoittamat runot ovat hienoja. Niitä voisi helposti luulla ihmisen kirjoittamiksi ellei tietäisi totuutta.

 

one-lainereita rakkaudesta

rakkaus ei ole toistensa tuijottelua
vaan katsomista samaan suuntaan

rakkaus on kuin
bumerangi. Odota
että se palaa takaisin

parasta minussa
on sinä

paras tunne maailmassa
on rakastaa jotakuta ja tietää, että hän rakastaa sinua

paras tapa elää on pitää kiinni toisistamme

(s. 33)

 

Ainoa, mistä tunnistaa kyseessä olevan tekoälyn kirjoituksia, on se, että runoissa on paljon kuluneita fraaseja ja jonkin verran toisteisuutta. Toki näitä samoja asioita löytää myös ihmisrunoilijoiden runoista. Heh heh. Lukiessa tulivat elävästi mieleen ne kerrat, joina olen hyödyntänyt tekoälyä esimerkiksi jonkin verkkokaupan nettisivustolla. Tiedättehän ne chat-botit, joilta voi kysyä helppoja ja yksinkertaisia kysymyksiä? Tämä tekoäly lienee niiden sukulainen, tosin hieman kehittyneempi. En usko, että tekoälyjä saadaan kehitystyöstä huolimatta koskaan täysin ihmisten tasolle. Se on huojentava tieto, sillä tahdon voida luottaa siihen, että aina on kuitenkin jossain joku elävä olento, ihminen, jonka puoleen voin kääntyä, jos tekoäly ei ostaa vastata kysymyksiini tai auttaa minua. Inhimillisyys on mielestäni yksi ihmisen hienoimpia ominaisuuksia, ja tekoälyltä se puuttuu täysin. En vastusta tekoälyn hyödyntämistä joillakin elämänaloilla, mutta kaikkea sillä ei voi korvata. Esimerkiksi runoilijaksi tekoäly sopii ihmisen rinnalle mainiosti.

Idea on hauska ja erilainen, ja minusta tällaista runoutta voisi julkaista lisääkin. Onhan olemassa jo nyt esimerkiksi runoutta, joka hyödyntää nettikeskusteluja. Ehkä perinteisen runon aika alkaa pikkuhiljaa olla ohi. En suhtaudu skeptisesti uusiin kokeiluihin runorintamalla, sillä ehkä ne saavat yhä useammat kiinnostumaan lyriikasta ja sen lukemisesta. Proosa sen sijaan on minulle perinteisempi laji, ja romaanien ja novellikokoelmien soisin pysyvän mahdollisimman perinteisinä.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Aum Golly. Tekoälyn runoja ihmisyydestä on takuuvarmasti erikoisin runoteos, jonka tulet lukemaan pitkään aikaan. Ainakin näin uskaltaisin väittää. Paitsi jos luet tätä vuonna 2072. Silloin on todennäköisesti jo uudet kujeet myös runoudessa. Tässä runokokoelmassa runoilevat yhdessä ihminen ja tekoäly, ja runot ovat usein kuin suoraan ihmisen kynästä. Ajatuksia herättävää nykyrunoutta, jota suosittelen sekä lyriikan ystäville että epäilijöille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.