nimet%C3%B6n.jpg

Kesäloma on yleensä omalla kohdallani se pisin ja rentouttavin loma, jonka aikana luen todella paljon. Joululoma menee aina liian nopeasti! Suoritin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helmet-lukuhaasteen ja olen lukenut pitkin vuotta, minkä vuoksi pyhitän tämän joululoman enimmäkseen muulle rentoutumiselle, kuten tietokonepeleille ja elokuville. Yhden päätin kuitenkin lukea joululomalla, ja se on Agatha Christien Poirotin lyhyet jutut -novellikokoelma. Olen katsonut Poirotia Yle Areenasta ja rakastunut tähän belgialaiseen salapoliisiin, kuten niin monet muutkin. En ole Poirotia muuten lukenut vielä tätä novellikokoelmaa lukuun ottamatta, mutta aion korjata asian ensi vuonna! Ensi vuodesta puheen ollen... odotan jo innolla pian julkaistavaa vuoden 2021 lukuhaastetta.


Poirotin lyhyet jutut / Poirot´s Early Cases

WSOY

1976

246 sivua


Salapoliisikirjallisuuden kulta-aikana, 20- ja 30-luvuilla kirjoitettuja lyhyitä juttuja Hercule Poirotin voitoista ja ainakin yhdestä tappiosta. Tässä kirjassa Poirot tapaa ensi kerran operettimaisen venäläisen kreivittären Vera Rossakovin - ainoan rikollisen jota hän on varauksettomasti ihaillut! (takakansiteksti)


Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista


Vaikka aloitin Poiroteiden lukemisen tästä novellikokoelmasta, ei se tuntunut mitenkään oudolta, sillä olen katsonut miltei kaikki televisiosarjan jaksot ja olen siten perillä Poirotin hahmosta. Novelleja lukiessa tuntui kuin olisi kohdannut vanhan tutun, niin samanlainen Poirot on televisiosarjassa ja kirjallisesti: hieman ylimielinen, perfektionismiin taipuvainen, siisteysintoilija ja erittäin terävä-älyinen salapoliisi, jonka "pienet harmaat aivosolut" ovat jatkuvassa työssä.

Teos sisältää 16 novellia, joissa Poirot seikkailee. Kertojana toimii muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa novelleissa hänen hyvä ystävänsä kapteeni Hastings. Tarkkasilmäinen Poirot-fani voi bongata novelleista pieniä viittauksia Christien muihin kokonaisiin Poirotia käsitteleviin teoksiin ja televisiosarjan jaksoihin.

Novellit ovat samalla sekä yllättävän vaihtelevia että melko samanlaisia. Oudosti ja ristiriitaisesti sanottu, mutta totta (ainakin omasta mielestäni). Monessa novellissa murhattu löytyy tikari sydämestään tai hänet on myrkytetty, ja murhamysteeriin liittyy usein katkeria ja rahanahneita sukulaisia tai tuttavia. Toisaalta kuitenkin tapahtumapaikat ja pienet yksityiskohdat vaihtelevat paljon. Poirot on välillä Englannissa, välillä taas laiva- tai junamatkalla. Poirot osaa myös yllättää, sillä muutamassakin eri novellissa hän tiirikoi lukkoja tai murtautuu ihmisten koteihin, mitä ei televisiosarjassa ole näytetty. Omia suosikkejani olivat "Voitontanssiaisten tapaus" sekä "Suklaarasia" -novellit, mutta pidin kyllä kaikista.


"Poirot!" minä huudahdin, "jonakin päivänä minä vielä murhaan sinut! Sinun tapasi pitää kaikkea täysin yksinkertaisena on erittäin ärsyttävä!"

"Mutta, mon ami, eikö se aina olekin täysin yksinkertaista kun minä selitän?"

"On; se siinä ärsyttävää onkin! Minusta tuntuu silloin, että olisin voinut tehdä sen itsekin." (Poirotin lyhyet jutut, 18)


Jos ei ole Poiroteja lukenut tai katsonut, kannattaa aloittaa joko katsomalla yksi jakso televisiosarjasta tai lukemalla muutama tällainen novelli. Poirot-novellit ovat nopeita ja helppolukuisia, mutta mikä parasta, silti jännittäviä ja mielenkiintoisia. Niiden lyhyys saattaa tosin välillä turhauttaa, sillä joitakin novelleja lukisi mielellään paljon pitempään ja yksityiskohtaisemmin, haluaisi tietää miten kaikki tarkalleen ottaen tapahtui ja soisi jännityksen pysyvän yllä vähän kauemmin.


Lopuksi


Poirotin lyhyet jutut on kuudentoista Hercule Poirot -novellin kokoelma. Novellit ovat Agatha Christien tyyliin melko samanlaisia, mutta onnistuvat myös yllättämään lukijan. Väliin saattaa jopa toivoa, että jokin novelleista jatkuisi vielä, niin mielenkiintoisia ja vaihtelevia pieniä tapauksia Christie on tähän kokoelmaan kirjoittanut. Tämä soveltuu mielestäni erittäin hyvin myös ensikosketukseksi niille, jotka eivät ole Poiroteja lukeneet tai katsoneet. Novellikokoelmasta saa sen verran hyvän kuvan siitä, millainen tuo raivostuttavan rakastettava viiksekäs pieni salapoliisi on murhia ratkoessaan.