Caracasissa-on-viela-yo_kansi_300dpi-708

Kesäkuun alussa Elisa Kirja -palvelu tarjosi asiakkailleen yhden e- tai äänikirjan maksutta tietystä rajatusta valikoimasta. Tarjous on palveluun rekisteröityneille voimassa kesäkuun loppuun asti, eli vielä viikon päivät, joten kannattaa ihmeessä käydä lunastamassa itselleen ilmaista kesälukemista! Bongasin joukosta venezuelalaisen Karina Sainz Borgon romaanin Caracasissa on vielä yö. Kiinnostuin siitä, koska esittelytekstissä mainitaan sen kertovan sodan, köyhyyden ja levottomuuksien runtelemasta Venezuelasta. Aihe oli minulle hyppy tuntemattomaan, mutta kuulosti mielenkiintoiselta. Ja kansi on upea! Tämä menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37: Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.

 

Caracasissa on vielä yö / La hija de la española

Aula & Co

2019

208 sivua

Sähköinen kirja, löydettävissä muun muassa Elisa Kirja -palvelusta

 

Terävä ja kipeän kaunis romaani kuvaa Venezuelaa kaaoksen partaalla sekä naista, joka joutuu jättämään oman elämänsä ja pakenemaan maasta, jossa ainoat kaikkia koskevat asiat ovat väkivalta, nälkä ja röyhkeys.

Venezuelassa voi milloin tahansa tapahtua mitä tahansa. Adelaidan äiti kuolee sairaalassa, josta ovat loppuneet lääkkeet, ja hän joutuu käyttämään kaikki loput rahansa hautajaisiin. Arkunlaskun jälkeen Adelaida ja kuljettaja joutuvat pakenemaan hautausmaalta henkensä edestä, koska aseistettu katujengi viettää siellä väkivaltaisia bakkanaaleja. Kotiin palattuaan hän huomaa, että asunnon on vallannut vallankumouksellisten naisten joukko, joka ei laske häntä sisään. Hän pakenee naapurinsa asuntoon ja löytää tämän kuolleena olohuoneen lattialta. Pakon edessä Adelaida tekee vaikean ratkaisun ja jättää taakseen rakkaan isänmaansa. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Laatiessani äidin kuolinilmoitusta oivalsin, että ensimmäinen kuolema tapahtuu kielen tasolla, siinä että lakkaamme puhumasta ihmisistä preesensissä ja siirrämme heidät menneeseen. Teemme heistä menneisyyttä. Jotain mikä alkoi ja päättyi ajassa, joka on
ohi. Mikä oli kerran mutta ei ole enää. Se oli totuus: äiti oli olemassa enää menneessä aikamuodossa. Haudatessani hänet päätin elämäni hänen lapsettomana tyttärenään. Olimme menettäneet kaiken tässä kuolevassa kaupungissa, jopa preesensissä
taipuvat sanat.
(Caracasissa on vielä yö, 7)

 

Poliittiset levottomuudet piinaavat Venezuelan pääkaupunkia Caracasia, jossa valtaa pitää korruptoitunut virkavalta sekä vallankumouksellisten kasvava joukko. Ihmisiä kuolee ja katoaa jäljettömiin, kaupoista on ruoka loppu eikä missään ole turvassa. Kun päähenkilö Adelaidan kihlattu sekä äiti kuolevat, häntä ei pidättele kaupungissa enää mikään, eivät edes kaukana asuvat äidin sisaret tai paras ystävä, jonka veli on vallankumouksellisten vankina.

Suuria teemoja romaanissa ovat kuolema ja väkivalta. Niiden ympärille tuntuu kietoutuvan niin Adelaidan elämä kuin myös kaikki, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Adelaida pohtii paljon kuolemaa ja mennyttä. Kaikilla Caracasin asukkailla elämästä on tullut selviytymistaistelua, josta selviävät vain ne, jotka osaavat kylmettää sydämensä ja tehdä tarpeen vaatiessa raakalaismaisiakin tekoja. Oli aika järkyttävää lukea kohtaa, jossa Adelaida löytää seinänaapurinsa Aurora Peraltan kuolleena asunnostaan ja yrittäessään hankkiutua ruumiista eroon viskaa sen parvekkeelta pää edellä katuun. Tämä teko tuntui lukiessa todella sydämettömältä ja raa'alta. Kuolemaan on vaikea suhtautua yhtä kevyesti kuin kirjan henkilöt, kun asuu itse maassa, jossa asiat ovat hyvin eikä viattomia ihmisiä kuole roppakaupalla päivittäin. Yritin monta kertaa asettua Adelaidan asemaan ja tilanteeseen, mutta hänen tekonsa tuntuivat siitä huolimatta vääriltä ja kauheilta. Toisaalta ärsyttää, ettei osaa asettua päähenkilön nahkoihin, mutta asian voi nähdä niinkin, että romaani osaa vähän ravistella lukijaa.

 

Sisällämme alkoi paisua kaoottinen ja vaarallinen energia. – – Unohdimme myötätunnon, sillä janosimme hyvitystä kaikesta siitä, mikä oli huonosti. (Caracasissa on vielä yö, 80)

 

Huolimatta synkistä teemoista ja tapahtumista teos todella vetää mukaansa kauniilla kerronnallaan. Rumista asioista puhutaan sekä niiden oikeilla nimillä että erilaisin metaforin ja kielikuvin, runollisesti. Esimerkiksi puhuttaessa siitä, miten ihmisille luvattiin kaikenlaista mutta lupauksia ei pidetty, mainitaan, miten "täyttämättä jääneet vetoomukset maatuivat niitä ruokkivan kärsimyksen lämmössä" (79). Minun piti lukea jotkin kohdat useampaan kertaan, koska sanavalinnat ja lauseet oli muotoiltu niin kauniisti ja taitavasti, että halusin vielä palata niihin ymmärtääkseni ne varmasti. Kerronta on tässä romaanissa todella upeaa.

Pakko myöntää, että en oikein pitänyt Adelaidasta. Hän on sellainen päähenkilö, johon ei tunnu saavan kunnolla otetta. Hän ei paljasta itsestään liikaa lukijalle, vaan vain sen verran kuin itse tahtoo ja kokee sopivaksi. Esimerkiksi kohta hänen kihlatustaan menee ohi silmänräpäyksessä, vaikka siitä olisi lukenut mielellään enemmänkin. Niillä muutamalla sivulla Adelaidan tunteet eivät käy selviksi, vaan jäävät valjuiksi. Lisäksi se aiemmin mainitsemani kylmyys. Teoksen julmassa maailmassa se on vain hyvä juttu, sillä Adelaida selviää oveluutensa ja sinnikkyytensä vuoksi pois maasta vahingoitta, mutta silti selkäpiitä karmii lukea, miten välinpitämättömästi hän kohtelee tätejään, parasta ystäväänsä ja naapuriaan, jonka henkilöllisyyden varastaa. Hän on katkeroitunut nainen, jonka elämästä lukeminen saa oman olonkin vähän kurjaksi.

 

– Paskamainen tilanne, vai mitä? hän sanoi nostamatta sormeaan pöytäliinasta.

– Niin mikä? Äidin syöpä, hallituksen toiminta, pula kaikesta, koko tämä maa?

– Se, ettei kukaan auttanut sinua. (Caracasissa on vielä yö, 195)

 

Lopuksi

 

Caracasissa on vielä yö on hieno kirja. Melko raaka, eikä päähenkilö ole miellyttävimmästä päästä, mutta ajatuksia varmasti herää itse kullakin sitä lukiessa. Jos ei muuten, niin osaa ainakin arvostaa omaa kotimaata ja sen oloja. Lukemisen jälkeen tulee tunne, että tarina voisi olla totta, mutta lopussa erikseen mainitaan, että se on fiktiota. Sitä kuitenkin lukee kuin todellisia tapahtumia, ja se todella imaisee lukijan Caracasin hiostaville, pippurikaasun, laukausten ja ruumiiden täyttämille kujille etelän lämpöön.