20210903_113701.jpg

Ostaako tai lainaako kukaan muu koskaan kirjoja ja toteaa vasta kotona, että ai, tämähän onkin jonkun kirjasarjan kolmas osa? Minä ostan. Ja lainaan. Olen tehnyt niin useammin kuin kehtaan myöntää, sillä en aina kunnolla lue takakantta, vaan valitsen kirjan usein kansikuvan ja lyhyen takakannen vilkaisun perusteella. Yksi tällainen hätiköity kirjaostos on Jussi Adler-Olsenin Tapaus 64. Ostin sen pari vuotta sitten suuren tavaratalon alepokkarilaarista. Se on odottanut kiltisti vuoroaan kirjahyllyssä, ja nyt tuli sopiva hetki tarttua siihen. Lukumotivaatio tosiaan lopahti hieman saatuani tietää, että se on Osasto Q -dekkarisarjan neljäs osa, mutta koska tulin tuhlanneeksi siihen muutaman euron, pitihän minun se jossakin vaiheessa lukea. Se myös sopii mainiosti vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa haastekohtaan 10: Kirjan nimessä on numero.

Syksyn alkaessa, Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaasteen päätyttyä, on ihana aloittaa taas toista bingomuotoista lukuhaastetta :) Kyseessä on siis Instagramin puolella @musteenjäljet tekemä Luonto sivuilla -lukuhaaste (1.9.2021-30.4.2022). Tämä kirja saa kunnian olla ruudukkoni ensimmäinen kirja, ja se tulee kohtaan "kirjassa käytetään kasveja". Siinä nimittäin kerätään hullukaali-nimistä kasvia ja käytetään sitä ihmisten myrkyttämiseen.

Luonto%20sivuilla.jpg


Tapaus 64 / Journal 64

Gummerus

suom. 2015

517 sivua


Nete Hermansenin elämässä on tapahtunut monia asioita, jotka hän mieluummin unohtaisi. Nuoruudessaan kokemansa pahoinpitelyn ja monien epäonnisten sattumien jälkeen hänet lähetetään pahamaineiseen Sprogøn saareen, jossa hoidetaan yhteiskuntakelvottomiksi leimattuja nuoria naisia kyseenalaisin keinoin. Siellä Netellä on aikaa miettiä elämäänsä ja vannoa kostoa häntä satuttaneille ihmisille.

Monta kymmentä vuotta myöhemmin Carl Mørck yhdessä apureidensa Assadin ja Rosen kanssa saa tehtäväkseen tutkia vuoden 1987 katoamistapauksia. Pian he huomaavat, että saman syyskuisen viikonlopun aikana katosi epätavallisen monta ihmistä ja mikä pelottavampaa heillä kaikilla näyttäisi olevan jonkinlainen kytkös suosiotaan kasvattavaan äärioikeistolaiseen puolueeseen. (takakansiteksti)


Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista


Astuin ensimmäistä kertaa Osasto Q:n maailmaan. Osasto Q:ta kuvaillaan Gummeruksen sivuilla huippumenestyneeksi sarjaksi. Päähenkilö on viisissäkymmenissä oleva rikospoliisi Carl Mørck. Työkavereinaan hänellä on Rose-niminen nainen, jolla on jakautunut persoonallisuus, sekä arabialainen Assad, joka ei ole oikeasti poliisi. Ja dekkareille tyypilliseen tapaan päähenkilöllä on siviilielämässäänkin meneillään kaikenlaista: poikapuolella on ongelmia opinnoissa ja vaimo on löytänyt uuden, ulkomaalaisen miehen. Kuten arvata saattaa, romaanissa viitataan sarjan aiempiin osiin esimerkiksi nostamalla pintaan vanha ampumavälikohtaus. Itse tarina keskittyy kuitenkin Nete Hermansen -nimiseen naiseen, joka on asunut salaperäisellä Sprogøn saarella ja jonka on pakkosteriloinut häikäilemätön lääkäri, Curt Wad. Curt pyörittää Salainen taisto -nimistä liikettä, jonka jäsenet hoitavat yhteiskuntakelvottomien naisten abortteja ja pakkosterilointeja. He itse määrittelevät, keitä ovat nämä yhteiskuntakelvottomat naiset. Abortit ja steriloinnit tehdään ilman naisten lupaa, heidän tietämättään.


Jos Curtin isä olisi vielä elänyt, hän olisi ollut ylpeä siitä, miten laajalle hänen poikansa oli levittänyt aatetta. Samoin hän olisi ollut ylpeä siitä, miten poika hallinnoi heidän yhteistä hankettaan, jota he alkoivat myöhemmin kutsua Salaiseksi taistoksi. Sen puitteissa hän ja hänen hengenheimolaisensa tekivät laittomuuksia, joista he yrittivät tehdä laillisia puolueensa Puhtaiden linjojen kautta. Tässä työssä he olivat ottaneet itselleen oikeuden eliminoida ne lapset, jotka eivät ansainneet elämää. (s. 127)


En tiedä, olisiko sarjan aiempien osien lukeminen saanut minut innostumaan tästä kirjasta enemmän. Ehkä. Tapaus 64 oli minun kohdallani ihan mukiinmenevä lukukokemus, mutta ei täyttänyt kaikkia odotuksia. Odotin kutkuttavan jännittäviä kuvauksia tuosta saaresta, jossa naisia pidetään vastoin tahtoaan, mutta lukija saa saaren tapahtumista vain pieniä pilkahduksia. Rinnalla kuljetetaan Carlin työstä ja yksityiselämästä kertovia pätkiä sekä pätkiä Curt Wadin menneisyydestä ja elämästä nykyhetkessä, kirjassa siis vuonna 2010. Vaikka nämä laittomat abortit ja sterilisaatiot liittyvätkin olennaisesti politiikkaan ja salaiseen liikkeeseen sekä puolueeseen, joita Curt pyörittää, en voinut olla tylsistymättä. Tanskan politiikkaa. Sori vaan, mutta ei hirveästi jaksa kiinnostaa.

Jännittävimpiä olivat luvut, jotka kerrotaan Neten näkökulmasta. Seurasin hänen tarinaansa mielenkiinnolla, ja minun puolestani koko kirja olisi voinut kertoa pelkästään hänen elämästään. Carl Mørck rikospoliisiyksiköineen ja osastoineen voisi olla ihan omana kirjanaan. Vaikutuin Neten häikäilemättömyydestä ja siitä, miten ristiriitainen henkilöhahmo hän on. Hän on aluksi viaton ja vaatimaton tyttö, mutta oppii pian pahojen ihmisten ympäröimänä itsekin pelaamaan likaista peliä. Lopulta hän järjestää vastaanoton entisille vihamiehilleen ja myrkyttää nämä teellä. Nete on hienosti luotu henkilöhahmo. Curtista on yritetty tehdä jännittävää pahista, mutta hän tuntui lähinnä tylsältä. Ensimmäiset sivut Curt vaikutti oikeasti varteenotettavalta pahikselta, mutta hänen vakuuttavuutensa lopahti romaanin edetessä. Carlista en myöskään hirveästi välittänyt missään vaiheessa kirjaa. Hän on niin kovin tyypillinen dekkarin päähenkilö, eikä hänessä ole mitään tuoretta ja kiinnostavaa. Assad sen sijaan on salaperäinen, ihan symppis tyyppi, Rose taas on todella outo. En voinut olla pohtimatta, miten ihmeessä Tanskan rikospoliisi on palkannut heidät.

Tietysti raiskaus- ja pahoinpitelykohtaukset sekä puheet pakkoaborteista ja -sterilisaatioista saivat lukiessa kananlihalle. En kuitenkaan saanut tästä irti sellaista jännitystä ja kauhua, mitä takakansi ehkä lupailee. Tämä olisi minusta parempi kirjana, joka kertoisi pelkästään Netestä ja hänen elämästään Sprogøn saaressa. Siitä saisi tehtyä oikein hyvän kauhu- tai jännitysromaanin. Kokonaisuudessaan juoni on kuitenkin hyvin rakennettu, ja kyllä kirja piti otteessaan loppuun saakka.


Lopuksi: suosittelenko?


Tapaus 64 oli ensimmäinen lukemani Osasto Q -sarjan kirja, joten en ehkä ole oikea henkilö aidosti suosittelemaan tai kritisoimaan sitä. Jos kuitenkin saan luvan esittää mielipiteeni näin henkilönä, joka aloittaa Osasto Q:n lukemisen tästä kirjasta, sanoisin, että ihan mukiinmenevä dekkari. Mielestäni tämä kirja toimisi paremmin, jos Osasto Q -jutut erotettaisiin Nete Hermansenin tarinasta omaksi kirjakseen. Voisi sitten valita, haluaako lukea jännittävää kertomusta syrjäisessä saaressa elävästä, koko elämänsä hyljeksitystä naisesta, vai viisikymppisestä miespoliisista, joka tuumii: "olenkohan jo liian vanha tähän hommaan." Suosittelen Osasto Q -sarjan aiemmat osat lukeneille, mutta jos aiemmat osat eivät ole tuttuja, en tiedä, kannattaako tähän ensimmäisenä tarttua.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.