Löysin Kingdom Hearts -pelit suhteellisen myöhään, vasta lukioikäisenä vuosien 2014-2015 paikkeilla, ja ihastuin niihin vannoutuneena Disneyn ja piirrettyjen fanina. Omistan kaksi ensimmäistä peliä pleikkari kakkoselleni ja pelasin ne muutaman kerran läpi. Viime syksynä hankin pleikkari vitosen ja ostin käytettynä Kingdom Hearts HD 1.5 + 2.5 Remixin, joka sisältää kahden ensimmäisen pelin lisäksi muutaman muunkin, joita en ole aiemmin pelannut. Aloitin juuri läpipeluut ensimmäisestä pelistä. Kirjastossa törmäsin mangahyllyllä Kingdom Hearts -peleistä tehtyihin mangasarjakuviin ja ajattelin, että niiden lukeminen voisi olla hauskaa. Niitä löytyy vieläpä suomennettuna! Tässä siis matalan kynnyksen pikainen arvio kolmesta ensimmäiseen Kingdom Hearts -peliin perustuvasta Shiro Amanon mangasta (Tetsuya Nomuran alkuperäistarina): Kingdom Hearts : Final Mix 1, Kingdom Hearts : Final Mix 2 ja Kingdom Hearts : Final Mix 3.

 

Kingdom Hearts : Final Mix 1

Sangatsu Manga

suom. 2021

188 sivua

suomentanut Antti Valkama

 

Kingdom Hearts : Final Mix 2

Sangatsu Manga

suom. 2021

189 sivua

suomentanut Antti Valkama

 

Kingdom Hearts : Final Mix 3

Sangatsu Manga

suom. 2021

202 sivua

suomentanut Antti Valkama

 

Kingdom Hearts Final Mix on sarjakuva, jota Disneyn, Kingdom Heartsin tai mangan ystävä ei voi jättää huomiotta...

Toimintaroolipelisarja Kingdom Hearts syntyi japanilaisen kuuluisan peliyhtiö Square Enixin ja Disneyn yhteistyönä. Päähenkilö Sora seikkailee Disneyn animaatioelokuvien kuten Herkules ja Aladdin maailmoissa. Matkakumppaneina hänellä ovat Aku ja Hessu. Disneyn sankareiden lisäksi kohdataan tietenkin myös elokuvista tuttuja konnia. Eikä siinä kaikki: Mukana on myös elementtejä maailmankuulusta Final Fantasy -pelisarjasta!

Kolmeosainen manga Kingdom Hearts Final Mix perustuu pelisarjan ensimmäiseen peliin. (esittelyteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjojen tapahtumista

 

Sora-niminen poika asuu syrjäisellä mutta kauniilla saarella ystäviensä Rikun ja Kairin kanssa. Kolmikko haaveilee saarelta lähtemisestä ja muiden maailmojen tutkimisesta. Toive toteutuu karmivalla tavalla, kun pimeys nielaisee saaren ja vie sekä Rikun että Kairin mennessään. Se imaisee myös Soran, jolloin hän päätyy Traverse Towniin, kaupunkiin ulkomaailmassa, johon oman maailmansa menettäneet ovat asettuneet asumaan. Sinne saapuvat myös kuninkaallinen velho Aku ja kapteeni Hessu kuningas Mikin lähettäminä. Kuningas on lähtenyt tutkimaan tähtien sammumista ja siitä johtuvaa maailmojen katoamista ja antanut kaksikolle tehtäväksi etsiä avaimen haltijan. Sora on saanut jostain käsiinsä Keybladen (ei suomennosta sarjakuvassa eikä kai muuallakaan), avaimen muotoisen miekan, jolla taistella pimeyttä vastaan. Sora, Aku ja Hessu yhdistävät voimansa ja lähtevät tutkimaan muita maailmoja. Matkalla heille selviää, että kaiken takana on Pahatar. Hän on levittänyt pimeyttä ja sydämettömiksi kutsuttuja pimeyden olioita eri maailmoihin tuhotakseen ne. Vain Sora voi pelastaa maailmat etsimällä niistä avaimenreiän ja käyttämällä siihen Keybladeaan, jolloin kyseinen maailma pelastuu. Aku ja Hessu etsivät kuningas Mikkiä, Sora puolestaan ystäviään Rikua ja Kairia. He käyvät lukuisissa eri maailmoissa: Ihmemaassa, Olymus Coliseumilla, Agrabassa, Atlantiksessa, Puolen hehtaarin metsässä ja Mikä-mikä-maassa.

Ensinnäkin on todettava, että en lue mangaa. Joskus lapsena pyysin saada kaupasta yhden mangapokkarin, joka sekin oli osa jotain sarjaa, ja hämmennyin, kun sitä luettiin takaperin. Ihailin mangan piirrostyyliä ja omistin erilaisia piirrosoppaita, joissa näytetään miten mangahahmoja piirretään, mutta siihen se jäi. Kirjaston mangahyllyllä olen hukassa enkä tiedä lainkaan, mikä on viimeisintä huutoa ja mikä jo menneen talven lumia. Nämäkin mangasarjakuvat luin vain koska tunsin pelin entuudestaan. Muuten en varmaan olisi niihin uskaltanut tarttua. Viehtymys mangan piirrostyyliin on säilynyt, joskin tuntui, etten aina saanut kaikista ruuduista selvää. Plussaa siitä, että nämä sarjakuvat luetaan länsimaalaiseen tapaan. Miinusta siitä, että joihinkin kohtiin oli jäänyt japanilaista tekstiä (lähinnä ääniefektejä), mikä hämäsi suomenkielisen lomassa. Käännöksestä sen verran, että se oli taitavasti tehty, mutta joidenkin sanojen ja paikkojen kääntämättömyys häiritsi (esim. Keyblade, Cure, Blizzard). Ymmärrän kyllä sen, että jos niistä yrittää vääntää hyvältä kuulostavan suomennoksen, voi tuloksena olla pahimmillaan jotain koomista, mutta silti.

Hauskoja lukukokemuksia kaikki kolme sarjakuvakirjaa. Pidin siitä, miten jotkut repliikit ovat tismalleen samoja kuin pelissä, mutta joissain kohdissa tarinaa on tehty pieniä oikaisuja tai muutoksia. Se, mikä toimii videopelissä, ei toimi samalla tavalla sarjakuvassa, ja toisinpäin. Nuo oikaisut eivät häirinneet vaan sujuvoittivat lukemista. Erityisen paljon pidin huumorista, jota toki pelissäkin esiintyy, mutta sarjakuvissa jopa yllättävissäkin kohdissa. Nauroin ääneen toisessa osassa, jossa Herkuleksen kerrotaan siivonneen Olympus Coliseumin vessoja, ja hetken päästä Manalan herra Haades menee vessaan, pamauttaa vahingossa pesualtaan rikki, kysyy: "Eikö kunnossapito tee työtään?" ja huomaa lapun, jossa lukee: "Täällä siivosi tänään: Herkules." Haades raivostuu ja huutaa: "Se muskelimänttiiiih!!" Toinen osa oli mielestäni muutenkin ihan paras, sillä siinä on hauskoja lyhyitä strippejä, jotka kulkevat nimellä Kingdom Bites. Yhdessä niistä Aerith tulkitsee Ansemin muistiinpanoja ja löytää listan, jossa on lueteltu aineksia. Hän toteaa: "Ansem... Sinä siis teet makkarakeiton ryynimakkaroista?" En ehkä kestä!!

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Kingom Hearts : Final Mix 1, 2 ja 3 -mangasarjakuvat ovat hauskaa luettavaa. Tällainen mangaan harjaantumaton liki kolmekymppinenkin viihtyi hyvin niiden parissa. Toki tiesin tarinan entuudestaan Kingdom Hearts -pelin kautta, mutta tarina on sen verran selkeä, että tätä voi lukea hyvin vaikkei peliä tunnekaan. Suosittelen!