Vuodatus kaatui juuri kun sain tämän kirjan luettua. Siksi kirjoitan tästä näin jälkikäteen. Nuorille suunnatut Disneyn Twisted Tales -kirjat herättivät kiinnostukseni kirjastoharjoittelusyksynäni 2022. Nyt palasin niiden pariin tehdäkseni niistä uuteen työkirjastooni näyttelyn nuortenosastolle, joten varasin kaikki suomennetut osat. Kirjoja on ilmestynyt yhteensä 12, mutta suomennettuja on vain kahdeksan (vääryys!). Twisted Tales -romaanien tarinat perustuvat klassisiin Disney-elokuviin ja ovat niin kutsuttuja "mitä jos" -versioita. Päätin lukea testiksi yhden ja valitsin Liz Braswellin romaanin Toinen tähti oikealla. Se on mitä jos -versio Peter Panista ja alaotsikko kuuluu: "Mitä jos Wendy olisikin matkustanut Mikä-Mikä-Maahan Kapteeni Koukun kanssa?" Valitsin juuri Peter Panista kertovan kirjan, koska katsoin sekä Disneyn piirrettyä versiota että vuoden 2003 näyteltyä versiota lapsena jatkuvasti. Minulla oli monia suosikkeja, mutta yhdessä vaiheessa Peter Pan oli suosikkini.

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteeseen tämä kirja tulee kohtaan 2. Kirjassa tehdään taikoja. Luonto sivuilla -lukuhaasteeseen (1.10.2023 - 30.5.2024) se tulee ruutuun "rituaali".

Toinen tähti oikealla / Straight on till morning

 Tammi

suom. 2022, Susanna Hirvikorpi

432 sivua

Kuusitoistavuotiaan Wendyn elämä on tylsää, eikä tulevaisuus näytä yhtään valoisammalta. Työ kotiopettajana kuulostaa niin synkältä, että epäilyksistään huolimatta tyttö solmii sopimuksen Kapteeni Koukun kanssa ja astuu merirosvolaivan kannelle matkatakseen Mikä-mikä-maahan. Pian Wendylle paljastuu, ettei Mikä-mikä-maa vastaa hänen kuvitelmiaan ja mikä pahinta, Koukulla on mielessään synkkiä suunnitelmia. Pelastaakseen sekä Peter Panin että koko maan, Wendyn on liittouduttava vastahankaisen Helinä-keijun kanssa ja opittava jälleen luottamaan tarinoiden voimaan. (takakansiteksti) 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 Ilmeisesti Mikä-mikä-maa "muovautui" silloinkin, kun hän ei kertonut siitä pojille... he lisäilivät siihen asioita omassa mielessään. – – Aika kului eteenpäin kolmen sisaruksen elämässä Lontoossa... mutta Mikä-mikä-maassa ei. Michaelin oikut pysyivät täällä samoina, vaikka Lontoossa hän varttui ja muuttui. Ja kun noita oikkuja tarkasteli hiukan vanhemman ihmisen näkökulmasta, ne eivät olleet harmittomia. Ne olivat paholaismaisia. 

"Mikä-mikä-maa ei ole lapsen yksinkertainen haavemaailma – koska lapsen haaveet eivät ole koskaan yksinkertaisia. Voi, kunpa voisin kirjoittaa tuon ylös muistikirjaani." (s. 117)

Lontoolainen 16-vuotias Wendy Darling elää omasta mielestään hyvin ankeaa elämää. Hänen päivänsä täyttyvät kotiaskareista, opiskelemisesta ja kirjoitusharjoituksista, mutta hänen päänsä on täynnä unelmia Mikä-mikä-maasta, taianomaisesta paikasta, jonka hän on lapsena veljilleen tarinoidessaan keksinyt. Mikä-mikä-maa on todeksi tullut unelma, sillä Wendyn tarinoiden päähenkilö Peter Pan on oikeasti olemassa. Wendyllä on nimittäin hänen varjonsa kirjoituspöytänsä laatikossa, on ollut jo viimeiset neljä vuotta, siitä lähtien kun Peter kävi ja jätti vahingossa varjon jälkeensä. Odottaen palavasti Peterin paluuta Wendy on kasvanut ulos lastenhuoneesta ja seuraa vierestä niin ikään kasvavien veljiensä Johnin ja Michaelin koulunkäyntiä. Veljet eivät enää välitä Wendyn tarinoista, joten hän kirjoittelee niitä itselleen muistiin pieneen muistikirjaansa ja unelmoi Peter Panin paluusta. Kun herra ja rouva Darling, jotka ovat jo muutenkin huolissaan pää pilvissä kulkevasta tyttärestään, löytävät Wendyn muistikirjan, he päättävät lähettää hänet kotiopettajattareksi erääseen perheeseen Irlantiin, jotta tyttö saisi muuta ajateltavaa. Wendy ei sulata uutista, vaan kutsuu unissaan kapteeni Koukkua luokseen ja kun Koukku saapuu laivoineen, pyytää matkaa Mikä-mikä-maahan ja takaisin. Vastineeksi Wendy tarjoaa Koukulle Peterin varjoa. Sopimus solmitaan ja Wendy matkustaa unelmiensa maahan.

Kapteeni Koukku huiputtaa Wendyä ja pakottaa hänet jäämään laivalle merirosvojen "äidiksi", joka pyykkää, ompelee ja pitää heistä huolta. Koukku kertoo suunnittelevansa Peterin varjon avulla Mikä-mikä-maan tuhoamista. Neuvokas Wendy pakenee ja törmää Helinä-keijuun. Yhdessä he etsivät käsiinsä Kadonneet pojat, jotka kertovat, ettei Peter ole näyttäytynyt sitten varjonsa menetyksen. Alkaa seikkailuntäyteinen matka Mikä-mikä-maassa, kun Wendy yrittää löytää Peterin varoittaakseen tuota ja estääkseen Koukun aikeet. Matkalla he kohtaavat monia vaaroja ja tapaavat useita Mikä-mikä-maan asukkaita, kuten kierot merenneidot, keijut, keijuja syövän Kirmulin sekä Mikä-mikä-maan alkuasukkaat, Ensimmäiset. Matkalla Wendy menettää hetkellisesti oman varjonsa, mutta huomaa olevansa rohkeampi ja kykeneväisempi kuin uskoikaan. Lopussa Peter löytyy ja alkaa viimeinen taistelu Mikä-mikä-maasta.

Toinen tähti oikealla imaisi heti mukaansa! Vaivuin nostalgiseen huumaan lukiessani ja muistelin haikein mielin lapsuuteni suosikkifilmatisointeja Peter Panista. Kokonaisuudessaan kirja on mielestäni toimiva yhdistelmä piirrettyä ja näyteltyä Peter Pania. Jotkin yksityiskohdat muistuttavat hyvinkin paljon piirrettyä, toiset taas tuovat enemmän mieleen näytellyn version. Henkilöhahmot tuntuivat autenttisilta, nostalgisilta ja hauskoilta. Tykästyin erityisen paljon kapteeni Koukkuun, joka kuvataan eleganttina, oppineena mutta jotenkin hirvittävän reppanana pahiksena. Alkuperäisessäkin Peter Panissa Koukun pakkomielteen Peteriin sanotaan olevan hänen omaa nuoruudenkaipuutaan, ja sitä erityisesti korostetaan tässä romaanissa. Koukku on kiinnostava ja hyvin inhimillinen hahmo, varsinkin loppua kohden. Peter kuvataan hyvin omana itsenään, samoin Helinä-keiju ja Kadonneet pojat. Koska tapahtumia seurataan Wendyn näkökulmasta, ei Peter näyttäydykään enää niin ihanana, vaan ajoittain jopa hieman rasittavana pikkupoikana.

Helinä tuijotti ystäväänsä katseessaan uutta ihailua – ja hitunen pelkoa. 

Olet muuttunut, tyttö.

Wendy hymyili ja työnsi veneen irti rannasta. Hän osasi muutakin kuin unelmoida ja käyttäytyä kauniisti, ihan niin kuin hänen pikku keijuystävänsä oli sanonut. Kokonainen maailma, Mikä-mikä-maa, oli hänen sisällään... petoineen ja keijuineen kaikkineen. (s. 272) 

En ole lukenut alkuperäistä J.M. Barrien Peter Pania (pitäisi varmaan jossain vaiheessa), joten siinä mielessä voin puhua löpiä päähäni, koska vertailukohtanani ovat ainoastaan näkemäni elokuvat. Pahoittelut siis siitä! Jos nyt kuitenkin vertaan kirjaa elokuviin, kirjailija on ottanut tarinan suhteen joitain vapauksia sekä lisäämällä että poistamalla asioita. Hän on esimerkiksi jättänyt kokonaan pois intiaanit, mikä harmitti suuresti, sillä toivoin Wendyn törmäävän heihin seikkailuillaan. Toisaalta taas hän on lisännyt asioita, kuten Mikä-mikä-maan ensimmäiset alkuasukkaat, joita kutsutaan Ensimmäisiksi, hassun kristalliukon jonka Wendy kohtaa ensimmäisenä Mikä-mikä-maassa sekä loppuun jätetyn plot twistin, joka todella räjäytti tajuntani (siitä lisää tuonnempana). Erityisen jännittävänä ja onnistuneena koin Peterin varjon hyödyntämisen juonikulussa. Kaikki lähtee Peterin varjosta, jonka Wendy antaa kapteeni Koukulle, ja Koukku hyödyntää varjoa katalalla tavalla. Hän kiduttaa varjoa ja samalla siis myös Peteriä. Se jos mikä toi tarinaan kieroutunutta Twisted Tales -henkeä, josta pidin.

Mikä-mikä-maa on miljöönä herttainen, mutta kuten takakansitekstissä mainitaan, hyvin erilainen kuin Wendy on kuvitellut. Koska kyseessä on Twisted Tales -versio, Wendy kohtaa aitoja vaaroja ja ottaa monta kertaa osumaa, käypä lähellä kuolemaakin. Mikä-mikä-maan petollisuus sopi aikuisen ja varttuneemman lukijan makuun, joten ymmärrän, että näitä kirjoja ei suositella alle 12-vuotiaille. Samaan aikaan meno on kuitenkin verraten kesyä eikä mitään kovin väkivaltaista tai seksuaalista tapahdu (Wendy tosin yritetään epäsuorasti raiskata ja kirjassa kuvataan verta, mutta aika laimeaa se vielä on). Ihan hyvä, sillä varttuneempi yleisö kyllä löytää tällaista sisältöä niin halutessaan internetin ihmeellisestä maailmasta. En jäänyt kaipaamaan mitään rajumpaa.

Loppu oli samaan aikaan sekä erittäin hyvä että tuotti vähän pettymyksen (usko pois, nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois!). Erinomaisen siitä teki lopun onnellisuus sekä plot twist, joka löi minut täysin ällikällä. Tuo plot twist liittyy herra Smeehen, kapteeni Koukun perämieheen/apulaiseen. Herra Smee kulkee Koukun mukana läpi kirjan, mutta välillä hän katoaa johonkin, mistä lukija saa ihmettelemisen aihetta. Viimeisillä sivuilla Koukku jää alakynteen ja on vähällä menettää järkensä, jolloin hän huutaa taas herra Smeetä apuun. Merirosvot paljastavat Wendylle, joka ei ole kertaakaan edes nähnyt Smeetä, että tuo ei ole todellinen, ei ole koskaan ollutkaan. Kapteeni Koukku on kuvitellut hänet koko ajan. Olin ihan että mitä ihmettä?! Karmiva mutta toimiva juonenkäänne, joka samaan aikaan tuntui oudolta ja kävi järkeen. Yllätyin ihan todella. Mikä lopussa sitten tuotti pettymyksen näin hienon plot twistin jälkeen? Se, että se paketoidaan loppuun liian kiireellä. Pidin kerronnan ajoittaisesta verkkaisuudesta ja yksityiskohtaisuudesta, mutta kun Peter saa varjonsa takaisin ja merirosvot antautuvat, kerrotaan loppu muutamassa sivussa: Wendy palaa takaisin kotiin muuttuneena nuorena naisena, alkaa puuhailla kiinnostavien asioiden parissa, muuttaa omilleen ja ryhtyy suffragetiksi ajaakseen naisten äänioikeutta. Ja juo silloin tällöin teetä Helinän kanssa. Loppu on kyllä onnellinen, mutta olisin kaivannut tarkempaa kuvailua myös näihin viimeisiin tapahtumiin. Mikään ei suoranaisesti jäänyt mietityttämään, mutta olisin halunnut lukea Wendyn perheen tarkat reaktiot hänen kotiinpaluunsa jälkeen ja kuulla, mitä Peter ja Kadonneet pojat seuraavaksi tekevät. Olisin myös halunnut tietää, jättävätkö merirosvot Koukun oikeasti johonkin satamakaupunkiin kuten lupaavat ja jääkö Koukku hautomaan kostoa Peterille.

Lopuksi: suosittelenko?

Toinen tähti oikealla on osa Disneyn Twisted Tales -romaanisarjaa nuorille. Se kertoo vaihtoehtoisen tarinan Peter Panista. Pitkästä aikaa sellainen kirja, jonka luin oikein ahmimalla ja jonka pariin pääsyä aina odotin tehdessäni jotain muuta. Todellakin suosittelen! Suosittelen Peter Panin tarinasta kiinnostuneille ja Disneyn faneille. Lukekaa tämä, ehdottomasti.

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä. Olisin antanut täydet viisi, jos loppu ei olisi ollut niin hätiköity.