Enää viikko jouluun! Pidän joulusta ja joulunajasta. Erityisesti lahjojen antaminen, herkuttelu ja perheen näkeminen ovat minulle tärkeitä asioita joulussa. Yleensä minulla ei kuitenkaan ole ollut tapana lukea joululomalla jouluisia kirjoja, vaan fiiliksen mukaan vähän mitä sattuu. Tänä vuonna kaipasin jotakin kevyttä ja ihanaa jouluhömppää stressaavan gradusyksyn jälkeen. Helmetin sähköisessä kirjastossa oli heti saatavilla Nora Robertsin rakkausromaani Yhdellä ehdolla, joten otin sen luettavaksi. Yleensä suosin fyysisiä kirjoja, tälle vuodellekin on tullut luettua vain muutama e-kirja (ja muistaakseni kuunneltua vain pari äänikirjaa). Tällaisen välipalakirjan kuitenkin luki sujuvasti sähköisesti.

Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2021-30.4.2022) tämä tulee ruutuun "kuu tai tähdet", koska mitäpä rakkausromaani olisi ilman kohtausta, jossa rakastunut päähenkilö tuijottaa öistä tähtitaivasta.
 

 

Yhdellä ehdolla / A Will and a Way

Harper Collins Nordic

uusi painos 2017

314 sivua

Sähköinen kirja, löydettävissä muun muassa Ellibs-palvelusta

 

Pandora McVie saa miljoonaperinnön! Vaikka eniten hän haluaisi saada setänsä takaisin. Pandora ei kuitenkaan ole ainoa perillinen... Setä on testamentannut kaiken omaisuutensa jaettavaksi Pandoran ja Michael Donahuen kesken. Vastineeksi Jolley-setä pyytää heiltä vain yhtä pientä asiaa. Mutta sedän pieni pyyntö haudan takaa ei olekaan vain pyyntö vaan määräys, joka aiheuttaa kaikille paljon pulmia... (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Siitä onkin aikaa, kun olen lukenut kunnon hömppä-kioskikirjallisuus-rakkausromaanin. Teini-ikäisenä ahmin niitä enemmän kuin kehtaan myöntää. Koen kasvaneeni niistä jo ulos, mutta halusin pitkästä aikaa jotakin todella kevyttä luettavaa. Ja olin myös utelias selvittämään, millaisia ajatuksia tällaisen kirjan lukeminen minussa herättää monen vuoden tauon jälkeen.

Yhdellä ehdolla -romaanin päähenkilö on jännittävästi nimetty Pandora McVie, käytännöllinen ja totinen punapää, jonka rakas Jolley-setä kuolee. Setä jättää Pandoralle kartanonsa ja miljoonaomaisuutensa, mutta testamentissa on yksi ehto: Pandoran tulee asua puoli vuotta Jolleyn kartanossa Michael Donahuen, hänen komean naistenmies-pikkuserkkunsa kanssa. Suvun muita jäseniä testamentti ei miellytä, ja he alkavat panna kapuloita rattaisiin. Kuten arvata saattaa, Pandora ja Michael, jotka eivät voi sietää toisiaan, rakastuvat lopulta.

 

– Viimeistään viikon kuluttua tämän dokumentin lukemisesta Pandora ja Michael muuttavat Jolley's Folleyyn ja asuvat siellä yhdessä kuusi kuukautta. Kumpikaan ei saa viettää muualla pitempää aikaa kuin kaksi yötä kerrallaan. Tämän puolen vuoden määräajan jälkeen koko omaisuuteni siirtyy heidän hallintaansa ilman mitään ehtoja. Jos jompikumpi ei hyväksy näitä ehtoja tai rikkoo niitä puolen vuoden määräajan aikana, koko omaisuuteni siirtyy kaikkien perijöitteni ja Lihansyöjäkasvien tutkimusinstituutin jaettavaksi. Teillä on minun siunaukseni, lapset. Älkää tuottako vanhalle kuolleelle miehelle pettymystä.

 

Lähtöasetelma tuntui jo alussa todella ennalta-arvattavalta: toisiaan inhoavat nainen ja mies, jotka pakotetaan asumaan yhdessä, rakastuvat toisiinsa. Pandora ja Michael ovat muutenkin hyvin ennalta-arvattavia ja kliseisiä rakkausromaanin päähenkilöitä: Pandora on kikkaratukkainen punapää, Michael tumma ja perinteisen komea. Michael on naistenmies ja romantikko, Pandora puolestaan käytännönläheinen ja rakentanut ympärilleen suojamuurit. Minua huvitti, kun aloin muistella teini-iässä raapustamiani rakkaustarinoiden tynkiä. Mikään ei huuda klišee yhtä tehokkaasti kuin punatukkainen naispäähenkilö ja tumma miespäähenkilö. Kuvittelin silloin, että kiharatukkainen punapää on erikoinen ja eksoottinen valinta rakkaustarinan naispääosaan, mutta kyllähän sitä on jo aika paljon nähty niin leffoissa kuin kirjoissakin. Myös rakkaudessa pettynyt ja varautunut nainen on aivan ehdoton juttu, joka tällaisessa tarinassa pitää olla. Päähenkilöt eivät siis tehneet suurta vaikutusta.

Parasta antia kirjassa oli mysteerinen vainoaja, joka yritti erilaisin mielikuvituksellisin tempuin vahingoittaa Pandoraa ja Michaelia. Jännitys kuitenkin lässähti lopussa, sillä hyvin ennalta-arvattavasti juonittelun takana olivatkin kaikki suvun jäsenet (tuli mieleen ihan Idän pikajunan arvoitus). Olisin toivonut tähän mielenkiintoisempaa twistiä, ja pohdinkin jo mielessäni, miten huikeaa olisi, jos vainoaja olisikin Michael(!) tai jompikumpi kartanon palvelijoista. Kyseessä on kuitenkin Nora Robertsin kirja, ei Agatha Christien, joten mitään tällaista ei ollut odotettavissa, harmi kyllä. Pandora on ammatiltaan korusuunnittelija, mikä oli minusta mielenkiintoinen yksityiskohta. Ja tietenkin jouluinen tunnelma, joka kirjasta välittyi, oli omiaan tekemään siitä nautittavan juuri tähän vuodenaikaan luettuna. Erityisesti kuvaus jouluaattoillasta herätteli jo omaa alkavaa joulufiilistäni ja sai minulle lämpimän tunteen.

 

Hullu nainen, Michael ajatteli. Ja hän alkoi olla aika hulluna Pandoraan. He ärsyttivät toisiaan kaikin tavoin. Ja silti hän oli hulluna tähän.

 

Minua häiritsivät romaanin huono käännös sekä jotkin epäloogisuudet ja kliseisyydet. Esimerkiksi koiranpentu, joka tuntuu kirjan lopussa kadonneen savuna ilmaan. Plussaa siitä, että vaikka Pandora on rakkausromaaneille tyypillisesti langanlaiha, Michael toteaa useaan otteeseen pitävänsä muodokkaammista naisista. Mutta vaikka Pandoraa kuvataan laihaksi kuin pajunvitsa ja "teräväksi", hänelläkin mainitaan muutamaan otteeseen olevan muotoja ja pehmeyttä. Tosi ristiriitaista. Hei kirjailija, jos päätät tehdä päähenkilöstä laihan, et voi kuvata häntä muodokkaaksi ja pehmeäksi vain, koska se sopii intiimin kohtauksen kuvailemiseen. Tee mieluummin rohkea ja omaperäinen valinta ja tee päähenkilöstä oikeasti muodokas! Minua myös ärsytti se, miten Michael ja Pandora ihailevat toisissaan sitä piirrettä, että jaksavat haastaa jatkuvasti riitaa ja ärsyttää toisiaan. Se kuulemma sitoo heidät yhteen. Saisinpa lukea jatko-osan, jossa he ovat kymmeniä vuosia myöhemmin jo niin kyllästyneet jatkuvaan nahisteluun ja katkeroituneet, että ottavat avio-eron. Ei kukaan oikeasti halua kumppania, joka on ottanut elämäntehtäväkseen nälviä sinua kaikin mahdollisin tavoin.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Yhdellä ehdolla on tyypillistä Nora Robertsia ja tarjoaa rakkaudennälkäiselle lukijalle tuutin täydeltä romantiikkaa. Pientä jännitys-twistiäkin on mukana. Kirja kuitenkin myös pursuaa kliseitä eikä käännös ole paras mahdollinen. Ihan mukava kirja välilukemiseksi. Ja sopii hyvin joulun odotukseen talvi- ja jouluteemojensa vuoksi. Suosittelen kevyttä kirjallisuutta kaipaaville.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.