Danielle Steeleltä olin lukenut vain yhden kirjan, intiaaneihin liittyvän kiehtovan romaanin Veren perintö. Tähän väliin tuntui sopivan toinen Steel, joten valitsin lukuun kirjan Uusi aamu. Se herätti kiinnostukseni aiheellaan: se kertoo maanjäristyksestä ja sen seuraamuksista suurkaupungissa. Lisäksi se sopii vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa haastekohtaan 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa. Paha mieli, paras mieli -lukuhaasteessa (15.9.2023 - 15.3.2024) se tulee ruutuun "vapaa valinta" ja Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.10.2023 - 30.5.2024) ruutuun "lentäminen", sillä siinä suhataan lentokoneella varmaan parikymmentä kertaa pitkin poikin Yhdysvaltoja niin huolettomasti, että 2020-luvun ilmastoaktivisteja hirvittäisi.

 

Uusi aamu / Amazing Grace

WSOY

suom. 2011

413 sivua

suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

 

Lämpimänä toukokuisena iltana San Franciscon kerma on kokoontunut hyväntekeväisyystilaisuuteen Ritz-Carlton-hotelliin. Kesken juhlinnan maa alkaa täristä ja koko kaupunki joutuu sekasortoon. Kaaoksen keskellä Sarah Sloane, miljonäärisijoittajan vaimo, joutuu seuraamaan, miten hänen ylellinen ja etuoikeutettu maailmansa tuhoutuu pirstaleiksi. Grammy-palkinnon voittanut laulaja Melanie Free pääsee hetkeksi irti omasta tähtiroolistaan ja renttumaisesta poikaystävästään, ja ansioitunut valokuvaajakonkari Everett Carson huomaa kohdanneensa naisen, jota hän on etsinyt koko ikänsä. Farkuissa kulkeva nunna Maggie Kent tekee parhaansa auttaakseen loukkaantuneita ja kodittomaksi jääneitä, ja samalla hän antaa viisaita neuvoja Sarahille, Melanielle ja Everettille. Kun kaupunki päivien kuluttua alkaa toipua, jokainen heistä joutuu suurten muutosten ja vaikeiden päätösten eteen. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Uusi aamu alkaa illasta, jona San Franciscossa järjestetään hyväntekeväisyysgaala vastasyntyneiden teho-osaston hyväksi. Gaalan pääjehuna ja järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimii 35-vuotias Sarah Sloane, joka elää helppoa elämää. Miljonäärin vaimona hän hoitaa kahta pientä lastaan kotona ja käyttää vapaa-aikansa varainkeruutilaisuuksien järjestämiseen. Hänen miehensä Seth on rikastunut sijoittamisella. Sarah on yksi romaanin päähenkilöistä. Hänen lisäkseen päähenkilöitä on kolme: 19-vuotias Grammyn voittanut Melanie Free, Amerikan sen hetken kuumin artisti, Scoop-juorulehden 48-vuotias raportoiva toimittaja Everett Carson, sekä nunna Mary Magdalen Kent, lempinimeltään Maggie. Ilta alkaa onnistuneesti, mutta sitten San Franciscoon iskee maanjäristys ensimmäistä kertaa sataan vuoteen. Yhteydet ulkomaailmaan katkeavat, samoin sähköt, eivätkä matkapuhelimet toimi. Kaupungista ei pääse mitenkään pois, ei autolla eikä lentäen, ja ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Poikkeusoloissa supertähti Melanie löytää todellisen kutsumuksensa avustaessaan nunna-Maggieta sairaiden hoidossa väliaikaisleirissä, Everett rakastuu korviaan myöten Maggieen ja Sarah saa kuulla, että hänen miehensä on rikastunut huijaamalla ja joutuu tilille teostaan niin pian kuin yhteydet ulkomaailmaan taas avautuvat.

 

Niin kuin maanjäristys oli mukiloinut kaupungin henkihieveriin, samoin heidän elämänsä oli hajonnut heidän ympäriltään tai oli hajoamassa. Se oli pudonnut korkealta, räsähtänyt katuun ja särkynyt pirstaleiksi. (s. 135)

 

Olin toiveikas, onhan maanjäristys ja sen aiheuttama sulkutila kutkuttavan jännittävä tilanne, joka muistuttaa tosielämän koronasulkuja muutama vuosi sitten. Olisi kuitenkin pitänyt arvata, ettei ihmissuhdedraamalla makustelevassa viihdekirjassa nyt mitään kovin jännittävää ole luvassa. Itse maanjäristys jää lopulta hyvin pieneen rooliin tarinassa. Ehkä jännittävimmäksi tarkoitettu juonen sivupolku, Sarahin ja hänen miehensä ahdinko ja rysähdys rikkaista rahattomiksi, ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin ehkä oli ajateltu. Teini-idoli Melanien osuus oli sekin minusta jotenkin pitkäveteinen. Hänen huumeita käyttävä renttupoikaystävänsä pettää häntä Melanien parhaan ystävän kanssa, minkä haistoi jo kilometrien päästä. Ja Melanien äiti, joka elää omaa nuoruuttaan tyttärensä kautta ja päättää kaikesta hänen elämässään, oli hyvin ennalta-arvattava henkilöhahmo. Eniten pidin päähenkilöistä yllättäen Everett Carsonista, keski-ikäisestä toipuvasta alkoholistista ja valokuvaajasta, joka on toiminut sotakirjeenvaihtajana liki kolmekymmentä vuotta ja joka suhtautuu kylmänviileästi kaikkeen. Everettin ja nunna-Maggien suhteen kehittymistä seurasin mielenkiinnolla, samoin sitä, kun Everett ottaa vuosikymmenten jälkeen vihdoin yhteyttä teini-iässä hankkimaansa ainoaan poikaansa.

Tämä oli hyvin tyypillistä kioskikirjallisuutta. Paljon kliseisiä ja typeriä, tympeitä juonenkäänteitä, kuten Melanien loukkaantuminen kiertueella, jonka tarkoituksena on esittää ah, niin dramaattisesti, miten rankkaa kiertue-elämä on, sekä Sarahin ja Sethin täydellisen elämän mureneminen ja sen vatvominen, miten Seth saattoi tehdä niin Sarahille ja lapsilleen.

Kun vertaan romaania aiemmin lukemaani Steelen Veren perintöön, ne ovat kuin päivä ja yö. Veren perintö liikkuu kahdessa aikatasossa ja onnistuu olemaan oikeasti mielenkiintoinen, siinä missä Uusi aamu vatvoo väljähtyneitä ihmissuhteita sisältämättä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Kiinnitin jo Veren perinnössä huomiota Steelen toisteiseen tapaan kirjoittaa, mutta tässä kirjassa se vasta pomppasi silmille. Suoraan sanoen raivostutti lukea varsinkin Sarahista kertovia kohtia, joissa toistellaan uudestaan ja uudestaan samoja asioita: miten Sarah on järkyttynyt, miten Seth on itsekäs, miten Sarah ei koskaan todella tuntenut miestään, miten heidän elämänsä nyt murenee, miten Sarahia ei haittaa että hän menettää omaisuutensa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Enkä edes liioittele sanoessani, että samat asiat kerrotaan kolmen sivun aikana varmaan viisi kertaa eri sanamuodoilla, samaa asiaa jauhaen. Steel olisi todella kaivannut parempaa oikolukijaa. Jo pelkästään poistamalla nuo turhat saman asian toistot kirja lyhenisi ainakin 50 sivulla!

Lopussa kaikki päättyy tietenkin hyvin. Melanie on päässyt irti äitinsä ikeen alta sekä eronnut kamalasta poikaystävästään ja löytänyt kunnollisen ja tavallisen kaverin, insinööri-Tomin, johon on aivan lääpällään. Seth tuomitaan vankeuteen ja Sarah ottaa hänestä eron, mutta jatkaa silti elämäänsä lastensa kanssa. Everett ja Maggie päätyvät yhteen, kun Everett saa painostettua Maggien eroamaan luostarista ja menemään kanssaan naimisiin. Heidän suhteestaan jäi outo sivumaku Everettin kauhean painostuksen ja piirityksen jälkeen. Vaikka heidän rakkautensa onkin suloista, en pitänyt lainkaan siitä, miten luostarielämän kutsumuksekseen kokeva Maggie taipuu lopulta miehen painostukseen.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Uusi aamu on hyvin valjua Steeleä. Se ei tehnyt minuun vaikutusta. Maanjäristys ja sen jälkimainingit ovat lopulta hyvin pienessä roolissa, kun kiinnostaviksi tarkoitetut ihmissuhdesäädöt vievät sen paikan parrasvaloissa. Draamaa ja ihmissuhdesotkuja riittää, mutta ne eivät ole kiinnostavia. Kyllä tämän nyt luki, mutta en tykännyt. Suosittelen Steelen faneille.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.