Elämme jo lokakuun loppua. Kirjastoharjoitteluni on sujunut oikein mukavasti. Viihdyn harjoittelukirjastossani tosi hyvin. Vaihtelevat asiakaspalvelutilanteet ja kirjojen parissa työskenteleminen ovat pitäneet huolen siitä, että päivät kuluvat mielekkäästi kuin siivillä. Upea uutinen on, että pääsen osallistumaan elämäni ensimmäiseen lukupiiriin! Kirjastossamme on kerran kuussa lukupiiritapaaminen, ja tämän kuun tapaamisessa, joka järjestetään ensi viikolla, juttelemme Ingrid Sewardin elämäkerrallisesta muistelmateoksesta Elizabeth ja Philip: kuninkaallisen avioliiton tarina. Se valikoitui lukupiiriimme kuningatar Elisabet II:n syyskuisen kuoleman johdosta. Minä luen harmillisen vähän tietokirjoja, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Aihekin kiinnostaa. Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeni alkaa olla muutamaa kirjaa vaille valmis, ja tämän teoksen saan sijoitettua kolmanneksi viimeiseen haastekohtaani 18: Kirjan on kirjoittanut toimittaja.

 

Elizabeth ja Philip: kuninkaallisen avioliiton tarina /
My Husband and I – The Inside Story of 70 Years of the Royal Marriage

Minerva Kustannus Oy

suom. 2018

320 sivua

 

Tämä kirja kertoo kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin 70-vuotisen avioliiton koko tarinan.

Nuoren Elizabethin rakastuminen komeaan laivastoupseeriin ei alun pitäenkään ollut ongelmatonta. Avioliittoa vastusti niin kuninkaallinen perhe kuin Britannian hallituskin. Britannian kansalle romanssi ja häät toivat kuitenkin tervetullutta sadun hohdetta keskelle sodanjälkeistä lamakautta. Kirja kuvaa haasteita, joita prinssi Philip on kohdannut joutuessaan sopeutumaan vaikeaan rooliinsa hallitsijan puolisona. Vuosien varrella on puhuttu avio-ongelmista, uskottomuudesta ja lasten kasvatukseen liittyvistä erimielisyyksistä. Kaikki perhettä kohdanneet vaikeudet – skandaalit, avioerot ja kuolemantapaukset – on täytynyt kestää julkisuuden herkeämättömässä valokeilassa. Kaikesta huolimatta liitto on kestänyt ja kuningatar Elisabet on koko hallintokautensa ajan voinut nojautua siihen vahvaan siteeseen, joka puolisoiden välille on muodostunut. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

En ole koskaan ollut mikään intohimoinen kuninkaallisten fani tai ihailija, mutta olen kyllä seurannut mediassa eri maiden kuninkaallisten edesottamuksia. Viime vuosina erityisesti sosiaalinen media spekuloi ja hekumoi kuningatar Elisabet II:n vanhuudella ja mahdollisella kuolemalla. Tänä syksynä se sitten tapahtui, ja koko maailma seurasi kiinnostuneena hautajaisjärjestelyjä ja Charlesin kruunaamista kuninkaaksi. Ei ihme, että kirjastomme lukupiiriin valikoitui kirja juuri Elisabetista ja hänen miehestään Philipistä. Kuten aiemmin totesin, en juurikaan lue tietokirjallisuutta – varsinkaan nyt, kun valmistuin juuri yliopistosta ja sain aimo annoksen tieteellistä kuivaa kirjallisuutta moneksi vuodeksi eteenpäin, kenties loppuiäkseni. Kuninkaallisista kertova muistelmateos ei kuitenkaan kuulostanut niin pahalta.

Opin tästä kirjasta aivan valtavan paljon kuningatar Elisabetista ja prinssi Philipistä. En esimerkiksi tiennyt, että Philip on syntyjään kreikkalainen, enkä sitäkään, että Elisabet ja Philip ovat pikkuserkkuja. Euroopan kuninkaallisten naimakaupoista muistan lukeneeni pää pyörällä historian oppikirjasta kouluaikoina, ja pää meni nytkin pyörälle lukiessani, miten Seward laskettelee kuninkaallisten sukulaisuussuhteita. Elisabetin ja Philipin varhainen kihlautuminen ja avioituminen vain parikymppisinä oli sekin yllättävää, joskin melko arvattavaa. Elisabetistä tuli kuningatar vain muutamaa vuotta myöhemmin, suunnilleen sen ikäisenä kuin minä olen nyt tätä tekstiä kirjoittaessani. Hurjaa kuvitella, että tämän ikäisenä joutuisi hallitsemaan kokonaista valtiota!

 

Philipille miehekäs imago on aina ollut äärimmäisen tärkeä, mutta kuningatar on aina tiedostanut, miten vaikeaa sellaiselle miehelle on, kun oma vaimo asetetaan kaikessa etusijalle. Kyky sovitella lienee yksi avioliiton tärkeimmistä tukipilareista, ja se on ollut erityisen olennainen osa kuningattaren ja prinssi Philipin avioliittoa. Heidän elintilansa on yllättävän pieni, eikä pakoon ole pääsyä. Henkilökohtaisissa asioissa he voivat hakea lohtua ja turvaa vain toisistaan. (s. 10-11)

 

Teos on jaettu lukuihin, joista jokaisessa käsitellään joko jotakin ajanjaksoa Elizabetin ja Philipin elämästä tai sitten heidän yhteiseloaan jonkin tietyn teeman, esimerkiksi uskonnon, kautta. Yllättävää oli, että kirja alkaa luvulla, joka kertoo Elisabetin ja Philipin hääpäivästä, mutta seuraava luku lähtee heidän syntymästään ja tästä luvusta eteenpäin kuvataan lapsuutta ja nuoruutta melko kronologisesti. Kronologisuus on kuitenkin melko häilyväistä, sillä esimerkiksi kuningattaren lasten syntymä ja kasvatus kuvataan kertomalla lukijalle osa siellä, osa täällä. Pomppiva eteneminen ja asioiden mainitseminen ennen kuin ne on kunnolla selitetty vähän ärsytti lukiessa. Teoksessa myös sivutaan monen kuningattaren ja prinssi Philipin elämään syvästi vaikuttaneiden ihmisten kohtaloita, kuten prinsessa Dianaa, mutta hänestä saa vain pintaraapaisun. Lukiessa välillä tuntui, että pitäisi lukea (tai mikä pahempaa: tuntea) kymmenen muunkin ihmisen muistelmat ja elämäkerrat päästäkseen täysin perille siitä, mitä tapahtuu ja miksi.

Kuninkaallinen elämä tapoineen raottuu kiinnostavasti tällaiselle tavikselle kirjan sivuilta. Suosikkilukuni oli "Juhlaillallisista palatsin teehetkiin", jossa kerrotaan kuningattaren järjestämistä kutsuista sekä paljastetaan Philipin olleen intohimoinen ruoanlaittaja. Kaiken kaikkiaan teos antaa Elisabetista ja Philipistä hyvin inhimillisen kuvan. He olivat lopulta kuin kuka tahansa meistä virheineen, puutteineen ja epävarmuuksineen. Kaikesta huolimatta he pysyivät yhdessä yli 70 vuotta. Kirjan lopussa tosin todetaan, että kuningattaren asema lienee vaikuttanut avioliiton pitkäikäisyyteen, mutta silti kunnioitettava määrä vuosia pysyä yhdessä!

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Elisabeth ja Philip: kuninkaallisen avioliiton tarina kuvaa kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin yhteiseloa heidän ensitapaamisestaan lähtien. Tietokirjoille tyypillisesti se on ajoittain vähän kuivakkaa tekstiä, mutta aihe jaksoi pitää mielenkiintoa yllä. Inhimillinen puoli, joka lukijalle välittyy edesmenneestä kuningattaresta ja hänen puolisostaan, saa tuntemaan myötätuntoa ja ymmärrystä kuninkaallisia kohtaan. Hekin ovat lopulta vain ihmisiä.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.