Pari vuotta sitten etsin kirjaston hyllyjen välissä sen vuoden Helmet-lukuhaastetta varten kirjaa, jonka kirjailijan sukunimi alkaisi kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö. Ei minulla ollut mitään ideaa, mitä lukisin siihen kohtaan. Sitten poimin hyllystä sokkona latvialaisen Māra Zālīten romaanin Viisi sormea (linkki postaukseen). Sen takakansiteksti kuulosti tarpeeksi houkuttelevalta, joten vein sen kotiin ja luin. Se kertoo Siperiaan kyyditetyn latvialaisperheen kotiinpaluusta, ja päähenkilönä on pieni Laura-niminen tyttö. Lauran kommellukset muistuttivat minua ajoittain L. M. Montgomeryn Annasta, joten kirja osoittautui ihan hyväksi. Jokin aika sitten törmäsin netissä tietoon, että sille on ilmestynyt jatko-osa, Paratiisilinnut. Tykkään lukea kirjojen jatko-osia aina silloin tällöin, joten ei muuta kuin kirja varaukseen ja lukemaan. Tämän vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeseen sijoitan sen kohtaan 28: Kirjan päähenkilö on alaikäinen.

 

Paratiisilinnut / Paradīzes putni

Arktinen Banaani

suom. 2021

399 sivua

 

Paratiisilinnut jatkaa Viisi sormea -teoksen kertomusta Siperiaan kyyditetyn, kotikyläänsä palanneen latvialaisperheen elämästä. Romaanin päähenkilö on kymmenvuotias koulutyttö.

On edetty 1960-luvulle Hruštšovin aikaan. Kotiinpaluun riemu vaihtuu reaalisosialismin arkipäivään. Tähän todellisuuteen kuuluvat puolueen pakkovalta, toverituomioistuin, kielletyt kirjat ja kielletyt juhlapäivät, kaksinaismoralismi ja kellarissa piileskelevä metsäveli. Koulun ideologinen kasvatus tutustuttaa sosialistisen leirin maihin, mutta kaveripiiri tuo ulottuville Amerikan ihmeet: Coca-Colan, purukumin ja kuulakärkikynän. Edellisten sukupolvien elämänpiiriin kuulunut vapaa matkustelu vaikkapa Pariisiin tai Roomaan on Neuvosto-Latviassa mennyttä. Samalla vapauden unelmaa, taiteilijan värikylläistä vapautta, edustaa Tyynenmeren saaren idylli paratiisilintuineen. (osa takakansitekstistä)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Viidessä sormessa Laura huomaa kasvaneensa. Liikaakin. Tila ei tahdo riittää. Jalat ovat pitkät, kädet kuin ojankaivajan lapio. Mieluummin sitä olisi pieni ja hento kuin balleriina. Niin että ainakin joku luokan pojista olisi Lauraa pitempi. Edes yksi. Edes tästä syystä. Mutta ei. Kun liikuntatunnilla käsketään pituusjärjestykseen, etummaiseksi joutuu Laura. (s. 55)

 

Ensimmäinen ajatus, joka minulla heräsi, kun aloin lukea Paratiisilintuja, oli se, että se on hyvin samanlainen kuin edeltävä osa Viisi sormea. Viisivuotias Laura on nyt kasvanut kymmenvuotiaaksi, mutta sama annamaisen villi ja utelias luonteenlaatu on säilynyt. Tietyssä mielessä oli mukavaa, että tämäkin osa jatkaa edellisen linjalla ja lukija pääsee tarkastelemaan 1960-luvun Latviaa pikkutytön silmien kautta, mutta toisaalta toivoin jotakin enemmän. Ajassa olisi voitu hypätä reilummin eteenpäin, vaikkapa jo ihan Lauran teini-ikään asti. En nimittäin hirveästi välittänyt siitä, että jotkut tapahtumista jäävät epäselviksi lukijalle vain siksi, ettei Laura niitä ymmärrä. Sama juttu oli edeltävässä osassa. Kirjailijalla oli kuitenkin selvästi vielä halua kirjoittaa samalla tyylillä toinenkin kirja.

Edellisen osan tavoin tämäkin romaani keskittyy Lauran jokapäiväiseen arkeen. Hän asuu vuoroin vanhemmillaan, vuoroin isoisoäidillään. Isoisoäiti kuolee melko varhaisessa vaiheessa kirjaa, mutta Lauran isoäiti Buka saapuu vierailulle ja jää asumaan lapsuudenkotiinsa äitinsä luo hoivatakseen häntä viimeiset hetket. Olin hieman hämmentynyt näistä isoäitikuvioista, sillä olin muistellut isoisoäidin olleen Lauran isoäiti. Muutenkin jotkut henkilöhahmot, jotka olisi pitänyt edellisestä osasta muistaa, olin jo ehtinyt unohtaa. Ilahduin tosin siitä, että edellisessä osassa vähän heikonlaisesti kuvattuja Lauran vanhempia kuvataan nyt enemmän. He ovat molemmat töissä päivisin, joten Laura asuu suuren osan ajasta isoisoäitinsä (ja sitten isoäitinsä) luona, mutta he näyttäytyvät toisinaan Lauran elämässä. Isä esimerkiksi ottaa häntä mukaan kylälle.

 

Ennen lokakuun juhlia koko luokka otettiin pioneereihin. Piti olla valkoiset puserot. Pojilla valkoiset paidat. Kaikille puettiin punainen kaulahuivi. Sen jälkeen Lauran piti vannoa pioneerivala.

– Astuessani Yleisliittolaiseen pioneerijärjestöön minä, Laura, lupaan juhlallisesti tovereitteni edessä: rakastaa palavasti synnyinmaatani, elää, opiskella ja taistella niin kuin suuri Lenin opasti, niin kuin Kommunistinen puolue opettaa, ja noudattaa Neuvostoliiton pioneerien sääntöjä. (s. 11)

 

Uutta ja ihmeellistä edelliseen osaan verrattuna on se, että Neuvostoliitto on "vapauttanut" Latvian, mikä näkyy arjessa esimerkiksi siinä, että Laura liittyy lasten prikaatiin ja joutuu töihin. Laura laitetaan muiden lasten kanssa tekemään erilaisia pieniä hanttihommia: lakaisemaan tietä, valvomaan keskenkasvuisia kanoja ja auttamaan kananrehun valmistuksessa. Kuten arvata saattaa, kommelluksilta ei vältytä. Lapset keksivät esimerkiksi aloittaa kananmunasodan löytämillään pienikokoisilla ja kelvottomilla kananmunilla ja joutuvat sitten peseytymään läheisessä joessa, etteivät vanhemmat suuttuisi.

Takakannessa mainitaan jotenkin mahtipontisesti amerikkalaiset vaikutteet, jotka saavuttavat Lauran pienen latvialaiskylän. Tästä kuitenkin kerrotaan vain yhdessä kirjan luvussa, jossa Lauran ystävän isoveli saapuu meriltä ja tuo maistettavaksi kokista ja purukumia. Siihen ne amerikkalaiset vaikutteet sitten jäävät. Parhaiten mieleen jäi koko kirjasta kohtaus, jossa Laura vie syödyn purukuminsa penaalissa kouluun ja kierrättää sitä luokassa oppilaalta oppilaalle, jotta nämä saavat kokeilla tätä amerikkalaista ihmettä. Opettaja saa Lauran kiinni, ja rehtori paasaa hänen isälleen siitä, miten Laura levittää länsimaisia ja kiellettyjä vaikutteita kouluun.

Aivan romaanin loppu, jossa Lauralle paljastuu, että hän saa pikkusisaruksen, antaa ymmärtää, että kirjasarja saisi vielä jatkoa. Voisin lukea kolmannenkin sarjaan kuuluvan kirjan, mutta jos siinä Laura ei ole jo teini-iässä tai peräti nuori aikuinen, voi olla, että tylsistymiseltä ei vältytä.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Paratiisilinnut jatkaa Viisi sormea -teoksen tarinaa latvialaisesta Laura-tytöstä ja hänen elämästään. Molemmat osat ovat hyvin samanlaisia, vaikka Laura onkin kasvanut, tosin tässä osassa ovat lisämausteena Neuvostoliiton vaikutukset Latviaan. Ihan mielenkiintoinen kirja, jota suosittelen Viisi sormea -romaanin lukeneille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.