Kirjallisuus ei ole totta: se on turvallista, ravitsevaa ja puhdistavaa kuvitteellisuutensa vuoksi (Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta, 90).

Sitten hän kertoi kirjoista, joita oli lukenut, ja kirjoista, jotka aikoi lukea. Ja hän kertoi, miten hän joskus kopioi kirjojen sivuja vain kirjoittamisen ilosta, ja miten hän joskus jatkoi kopioimiaan kappaleita omin sanoin. Ja miten hän joskus kirjoitti muistiin ajatuksiaan vain päästäkseen niistä eroon. Ja miten hän joskus työnsi nenänsä kiinni paperiin vain haistaakseen sitä. (Ane Riel: Pihka, 41.)

She buried herself in her books, her poetry, her dreams, and her solitude and forgot about the ugliness of the world (Melody Lee: Moon Gypsy).

Ellei onnettomuus ole ollut tarpeeksi tuskallinen estääkseen silmiä sulkeutumasta, ne varmasti avautuvat tajuamaan lientyvän tuskan ja kirkkaamman toivon (Jane Austen: Emma, 175).

Kaikki, jotka elävät, ovat lihottamisen arvoisia. Nykyjään ihmiset laihduttavat itsensä surullisen näköisiksi. Mikä on seuraus? He ovat tyytymättömiä ja levottomia. Aurinko on pyöreä ja sehän on ilon ja kauneuden tunnuskuva, sanoi kauppias, jonka kasvot loistivat valaisten lihakaupan kuin pieni aurinko. (Novelli "Lihakauppias" kokoelmasta Eva Hirn: Lyö sinä, minä venytän, 44-45.)

Useimmat murheet saattoi melko hyvin hoitaa tai ainakin lieventää käpertymällä sohvalle munakas edessään katsomaan elokuvaa, jossa oli zombeja (Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, 360).

Rakkaus on tässä maailmassa ainoa asia, joka on täysin yksiselitteinen. Rakkautta on toki monenlaista, mutta aina siihen pätee sama joko-tai-kysymyksenasettelu. (Harper Lee: Kaikki taivaan linnut, 21.)

Leipominen vaatii monenlaisia hyveitä, ja kärsivällisyys on listan kärjessä (Marsha Mehran: Ruusuvettä ja lammaspataa, 107).

Jos mansikan istuttaa erilaiseen maahan, se kasvaa silti mansikaksi. Vaikka kuinka toivoisimme persikoita tai luumuja tai päärynöitä. Meidän luonteemme on ennalta määrätty. (Joanne Harris: Mansikkavaras, 316.)

[H]än tajusi, mitä rakkaus on. Se tarkoittaa sitä, että olet peloissasi ja haavoittuvainen lopun elämääsi. (Jay Bonansinga & Robert Kirkman: The Walking Dead - Kuvernöörin nousu, 221.)

Ahdistuksen iskiessä minä hakeudun turvaan. Kauas ei tarvitse mennä: riittää kun siirryn kirjallisten muistojeni maailmaan. Sillä mikä soisikaan ylevämpää viihdytystä, virkistävämpää seuraa tai suloisemman hurmion kuin kirjallisuus? (Muriel Barbery: Siilin eleganssi, 136.)

Se on tämän elämän suuria sääntöjä: älä ikinä kadu. Jos kokemuksesi oli hyvä, hienoa. Jos se oli huono, ota se elämänkokemuksena. Sitäkin tarvitaan. Silloin opit, mitä ei enää kannata tehdä. (Victoria Holt: Opaalien kirous, 93.)

Ihmiset eivät yleensä käsitä, miten onnellista yhdessäolo on (Elina Karjalainen: Uppo-Nalle, 105).

Nuorilla ei yleensä ole mitään silmien avaamista vastaan. Sen sijaan heillä on paljonkin vastaan niitä pinttyneitä jyrkkiä mielipiteitä ja ajatuksia, joita vanhemmilla yleensä riitti. (Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää​, 102.)

Kirjoittamisessa itsessään ei ole mitään hienoa, päinvastoin se on piinallista ja tuskastuttavaa, itsensä pakottamista sanomaan asioita jotka muut ovat sanoneet paljon paremmin (Pajtim Statovci: Bolla, 53).

Kuka olisi parempi apu kuin kirjastonhoitaja, kun taistellaan orastavaa diktatuuria vastaan? (Stephen King: Kuvun alla, 752)

Useimmille ihmisille riittää, että he saavat pelätä elokuvissa tai kirjoja lukiessaan. He eivät halua pelätä tosielämässä. (R.L. Stine: Hirviöitä! Hirviöitä!, 50.)

Kirjastossa oli helpompaa, sanoihin voi luottaa ja niitä voi katsella kunnes ne ymmärsi, ne eivät vaihtuneet kesken lauseen niin kuin ihmiset, siksi valheenkin erotti helpommin (Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, 99).

Haluaisin antaa kaikille nuorille naisille kaksi neuvoa: leikatkaa tukkanne lyhyeksi ja opetelkaa ajamaan autoa. Nämä kaksi asiaa mullistavat ihmisen elämän. Vuosisatojen ajan pitkät hiukset ovat orjuuttaneet naisia – yhtäkkiä sitä tuntee itsensä sanoinkuvaamattoman vapaaksi, kun on lyhyt tukka, jonka saa siistiksi hetkessä ja jota tuuli voi tuivertaa. (Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin.)

Kirjat ovat parasta seuraa, eikö totta? Niistä poimimamme viisaat ja kauniit sanat tekevät meistä parempia ihmisiä. Voi nähdä selkeän eron sellaisen ihmisen välillä, joka on lukenut jotakin, ja sen, joka ei ole ikinä koskenutkaan kirjaan: edellinen voi sanoa tutustuneensa moniin sieluihin, kun taas jälkimmäinen ei ole koskaan astunut omien rajojensa ulkopuolelle, kurja rassukka. (Care Santos: Suklaan maku, 341-342.)

Uskon, että minkä tahansa unelman voi jonakin päivänä toteuttaa, koska meitä ohjaava ääni auttaa löytämään sen, mitä tarvitsemme. Ihmisen elämä ei ole vain yhtä väriä, ja joskus kaikki värit muuttuvat kerralla. (Durian Sukegawa: Tokuen resepti, 154.)

Särkyneet unelmat... ehkä ne ovatkin vain astinkiviä uusiin mahdollisuuksiin. Ajatus miellyttää minua. (Cathy Cassidy: Kesäunelma, 239.)

Niin, niin, hän ajatteli huokaisten. Näinhän seikkailukertomuksissa aina käy. Pelastaa ja tulla pelastetuksi. Miksi ei kukaan kirjoita koskaan niistä, jotka yrittävät lämmittää sankareita perästäpäin? (Tove Jansson: Taikatalvi, 117.)

tsundoku (jap.) = kirjojen haalija; haalii kirjoja, mutta antaa niiden kasaantua kotiinsa ja kirjahyllyynsä lukematta niitä