Kuukausi sitten luin ensimmäisen Twisted Tales -kirjani Toinen tähti oikealla, joka perustuu Peter Panin tarinaan (tästä linkistä pääset lukemaan). Sen kirjoittanut Liz Braswell on kirjoittanut muitakin Twisted Tales -kirjoja, kuten Aladdiniin perustuvan nuortenromaanin Sydän taikamatolla. Sen alaotsikko kuuluu "Mitä jos Aladdin ei olisikaan löytänyt taikalamppua?" Sinänsä harhaanjohtava alaotsikko, että Aladdin kyllä löytää kirjassa taikalampun, mutta menettää sen. Twisted Tales -romaanien tarinat perustuvat klassisiin Disney-elokuviin ja ovat niin kutsuttuja "mitä jos" -versioita. Niitä on kirjoitettu yhteensä 12 ja suomennettu kahdeksan. Pidin valtavan paljon tuosta Peter Panista kirjoitetusta kieroutuneesta versiosta, ja koska myös Aladdin kuului lapsuuteni suosikkielokuviin, halusin tietenkin lukea myös sen.

Vahvat naiset -lukuhaasteessa (8.3.-11.10.2024) tämä täyttää ruudun "naisjohtaja".

Sydän taikamatolla / A Whole New World

Tammi

suom. 2019, Susanna Hirvikorpi

326 sivua

Mitä jos Aladdin olisikin menettänyt taikalampun heti saatuaan sen käsiinsä? Jos suurvisiiri Jafar olisikin vapauttanut Hengen ja kaapannut vallan tarunhohtoisessa Agrabassa?

Vaikka melkein kaikki muu on toisin kuin tutussa tarinassa, yksi pysyy. Aladdin ja prinsessa Jasmine tuntevat vetoa toisiinsa heti ensi silmäyksellä. Heidän maailmansa ovat kenties kaukana toisistaan, mutta kummallakin on jotain sellaista, mistä toinen unelmoi. Jafar joutuu turvautumaan pimeisiin voimiin, kun katurotta ja prinsessa yhdistävät voimansa ja valmistautuvat taisteluun vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Agraban aavikkokaupungissa elää köyhä nainen poikansa Aladdinin kanssa. Vuosia myöhemmin Aladdinista on varttunut vahva ja itsenäinen nuorukainen, yksi Agraban slummien kasvateista, joita katurotiksikin kutsutaan. Hän varastaa elääkseen, mutta vain elääkseen, siinä missä muut katurotat himoitsevat rikkauksia. Aladdin tapaa torilla kauniin tytön, joka ei tunnu ymmärtävän kaupankäyntiä tai rahan arvoa, ja pelastaa tuon pulasta. Tyttö paljastuu prinsessa Jasmineksi, joka on elämäänsä tyytymättömänä paennut palatsista. Sekä Aladdin että Jasmine haaveilevat paremmasta elämästä. He rakastuvat toisiinsa oitis. Palatsissa katala suurvisiiri Jafar kuitenkin punoo juoniaan ja erottaa rakastavaiset toisistaan. Hän on nähnyt tulevaisuuden ja vallanhimossaan vangitsee Aladdinin, joka on ainoa, joka pystyy noutamaan hänelle salaperäisen taikalampun Ihmeiden Onkalosta. Valepukuinen Jafar houkuttelee Aladdinia paitsi rikkauksilla, myös Jasminen rakkaudella, ja Aladdin lähtee Ihmeiden Onkaloon, josta löytää kuin löytääkin taikalampun. Tähän asti tarina on tismalleen sama kuin Disneyn Aladdin-piirretyssä, mutta sitten lähdetään sivuraiteille. Piirretyssä Aladdin putoaa Ihmeiden Onkaloon lamppu mukanaan, mutta tällä kertaa hänen käy köpelösti. Hän antaa lampun Jafarille, joka vie sen mukanaan, ja Aladdin putoaa pimeyteen.

Aladdin katseli kauhuissaan, kuinka kivitiikerin suu heidän yläpuolellaan levisi vihoviimeisen kerran haukotukseen ja karjaisuun, napsahti kiinni ja vajosi hiekkaan.

Aladdin oli vankina satoja metrejä maanpinnan alapuolella. Ei ollut mitään pakotietä, ei aarretta... eikä lamppua. (s. 73)

Alku oli tuttua kauraa, mutta tarina muuttuu oikeasti jännittäväksi sen jälkeen kun Jafar saa lampun haltuunsa. Hän esittää lampun Hengelle kaksi toivetta: hän haluaa Agraban sulttaaniksi ja maailman mahtavimmaksi velhoksi (piirretyssä Jafar huutaa "maailman mahtavin noita", mikä on vähän hoopoa, sillä naiset ovat noitia ja miehet velhoja, mikä on kirjassa tarkkanäköisesti huomioitu). Henki toteuttaa vastahakoisesti uuden isäntänsä toiveet. Kolmas toive, Jasminen rakkaus, ei toteudu, sillä Henki kertoo, ettei pysty pakottamaan rakkautta. Rakkauden- ja hyväksynnänkaipuussaan Jafar taikoo Hengen avustuksella Agraban asukkaille loputtomasti kultaa ja leipää. Jasminen isän, edellisen sulttaanin, Jafar tyrkkää alas parvekkeelta. Vaikkei saakaan Jasminen rakkautta, hän aikoo silti pakottaa Jasminen kanssaan naimisiin. Samaan aikaan Aladdin onnistuu jotenkin ihmeen kaupalla kaivautumaan esiin hiekan alta täysin omin avuin ja palaa Agrabaan. Siellä hän menee tapaamaan muita katurottia, vanhoja ystäviään Morgianaa ja Dubania, ja puikahtaa palatsiin pelastamaan Jasminea. Kaksikko onnistuu pakenemaan ja Jasmine värvää katurotista itselleen armeijan, vastarintaliikkeen, Jafaria vastaan. Jafar on pelottava vastustaja, sillä hän onnistuu vanhojen mystisten kirjojen avulla kiertämään taikalait ja nostattamaan kuolleet haudoistaan. Yhdessä elävistä kuolleista, ghouleista, koostuvan armeijansa kanssa Jafar hallitsee pelolla Agraban kansaa.

Yksityiskohdilla täytetty ja mielikuvituksella maustettu tarina vie mennessään, kunhan alkuun päästään. Hengen taustatarina on aika surullinen. Hän on lajinsa, jinnien, viimeinen ja ollut joskus naimisissa, mutta menettänyt vaimonsa. Henki on ihan paras hahmo Aladdinissa, joten petyin, kun hän esiintyy kirjassa niin pienessä roolissa. Aladdin on urhoollinen, Jasmine rohkea ja rämäpäinen, kuten elokuvassakin. Jafar puolestaan tuntui ristiriitaiselta hahmolta. Häntä nimitetään muun muassa hulluksi, sairaaksi ja hirviöksi, millä korostetaan hänen pahuuttaan. Tässä versiossa Jafarilla ei ole lemmikkipapukaijaansa Jagoa, sillä hän on uhrannut sen tehdäkseen monimutkaisen veritaian ja ennustaakseen tulevaisuuden. Lisäksi hän saksii lentävän maton ja käyttää sitä pystyäkseen lentämään ja lennättääkseen ghoul-vartijoitaan. Nämä asiat olivat kieroutuneinta, mitä Jafar romaanissa tekee, mutta muuten hän käyttäytyy kuin keskivertopahis. No okei, hän polttomerkitsee ihmisiä ja hallitsee pelolla, mutta kuten Jasminekin toteaa, pohjimmiltaan hän kaipaa vain ihmisten hyväksyntää. Jafarin taustasta kerrotaan sen verran, että hänet on myyty aivan pienenä orjaksi eikä hänen äitinsä rakastanut häntä. Jafarilla on aluksi ihan hyvät aikeet, tahtoohan hän tarjota kultaa ja leipää köyhille ja saada ihailua osakseen. En oikein missään vaiheessa osannut päättää, miten suhtautua häneen. Jos tätä kirjaa vertaa Peter Panista kertovaan Twisted Tales -tarinaan, siinä pidin siitä, että kapteeni Koukun näkökulmasta kerrotaan useampikin luku. Jafarin ääni jää romaanissa harmillisesti pimentoon. Olisin tahtonut päästä hänen päänsä sisään ja kuulla lisää siitä, mitä hän mistäkin tapahtumasta ajattelee. Ehkä hänen motiivinsa ja tunteensa olisivat paljastaneet lukijalle, ettei hän todellisuudessa ole niin "sairas" mitä väitetään.

Enää hän [Jasmine] ei pillittäisi sängyllä.

Olihan hän prinsessa. Hänen piti alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Enää hän ei saanut valittaa siitä, kuinka hänet oli vangittu ja kuinka hänet luovutettiin mieheltä toiselle. Hänen täytyi alkaa toimia.

Hänen oli aika ryhtyä sankariksi. (s. 115)

Miljöö on uskottavasti rakennettu ja lukuisat sivuhenkilöt ovat toimivia. Jasminen ryhtyminen rosvokuningattareksi ja katurottien johtajaksi kapinassa sulttaani Jafaria vastaan oli kutkuttavaa luettavaa. Romaanin lopussa on paljon hyvää, mutta myös jonkin verran huonoa. Jasmine antautuu vartijoille hämätäkseen Jafaria, kun katurotat punovat juonen, jossa hyökkäys palatsiin toimii hämäyksenä sillä välin kun Aladdin joukkoineen livahtaa palatsiin varastamaan lampun ja Al Azifin, kirjan jota Jafar käyttää mustan magian harjoittamiseen. En ihan ymmärtänyt, miksi Jasmine näkee tarpeelliseksi oman hämäyksensä, varsinkin kun hyökkäys toimii varsinaisena hämäyksenä. Lopputaistelussa Jafar kiduttaa Henkeä ja on vanginnut Aladdinin ystävän Dubanin isän sekä veljentyttären ja -pojan tiimalasin sisään. Jasmine saa käsiinsä Jafarin käärmesauvan ja melkein tuhoaa hänet raivon vallassa, mutta Aladdin puhuu rakastettunsa ympäri. Jafar anoo armoa ja pyytää karkotusta tai mitä tahansa muuta kuin kuolemaa. Yllättäen Duban astuu esiin ja surmaa Jafarin pahalla muinaisella kirjalla. Ennen kuolemaansa Jafar esittää vielä viimeisen toiveensa Hengelle: hän toivoo, että kaikki taikuus kuolee hänen mukanaan. Sitten Jafar heittää henkensä ja Henki muuttuu normaaliksi ihmiseksi.

Loppu oli kyllä jännittävä, mutta minusta monin tavoin epätyydyttävä. Jäin pohtimaan monia asioita sekä lopussa että tarinassa itsessään. Koska säälin Jafaria ja pidin häntä ristiriitaisena hahmona, en olisi suonut hänelle niin kurjaa kohtaloa. Hänen kuolemansa tuntui turhalta. Edes Peter Panin Twisted Tales -tarinassa kapteeni Koukku ei kuole, vaikka on vähintään yhtä paha ja julma kuin Jafar. Jäin miettimään myös sitä seikkaa, että Jafar onnistuu kiertämään taikalait ja nostattamaan kuolleet henkiin (ja suunnittelee päälle vielä maailmanvalloitusta, mikä on ehkä kliseistä suurin, kun puhutaan pahiksista), mutta hän ei saa pakotettua Jasminea rakastumaan itseensä. Mikä mahtaa saada hänet priorisoimaan kuolleiden armeijan perustamiseen? Hän voisi varmasti yhtä helposti löytää pahan muinaisen rakkausloitsun ja saada sen mitä on aina halunnut: jonkun, joka rakastaa. Aivan kirjan loppu jäi myös häiritsemään. Jafarin viimeinen toive, taikuuden kuolema, tuntui jotenkin hyvin epä-Jafarimaiselta. En usko, että hän oikeasti toimisi niin. Ja jos Jafar kerta on niin paha ja "sairas", eikö sairaampi twisti olisi toivoa esimerkiksi Agraban pyyhkiytymistä maailmankartalta (jos Jafar ei saa hallita sitä niin ei kukaan), Jasminen kuolemaa (koska Jafar ei koskaan voi saada prinsessan rakkautta) tai Aladdinin kuolemaa (kostoksi Jasminelle)? Koin erityisen epätyydyttäväksi loppuratkaisuksi sen, että Henki muuttuu ihmiseksi. Ei enää hauskaa hulluttelua taioilla.

Kokonaisuudessaan viihdyttävä kirja, vaikka kaikkiin juonikuvioihin en ollutkaan ihan tyytyväinen. Välistä tuntui kuin olisin lukenut fanifiktiota tai kirjallista versiota Disneyn Aladdin-animaatiosarjasta, jota näytettiin 2000-luvun alussa televisiosta. Olin ihan hulluna siihen. Sarjoja oli jopa kaksi, toinen kertoi Aladdinista ja toinen keskittyi Jasmineen. Tämän kirjan tarina olisi hyvin voinut olla yhden jakson aiheena.

Lopuksi: suosittelenko?

Sydän taikamatolla on osa Disneyn Twisted Tales -romaanisarjaa nuorille. Se kertoo vaihtoehtoisen tarinan Aladdinista. Viihdyin, joitain kohtia jopa ahmin, ja vaikka koin jotkin osat epätyydyttäviksi, pidin tästä silti. Suosittelen Aladdin-faneille, varsinkin Disney-piirretyn nähneille. Tämä pohjaa hyvin vahvasti siihen.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.