Harjoittelukirjastoni helmikuun lukupiirikirjana on Ann-Christin Antellin historiallinen rakkausromaani Puuvillatehtaan varjossa. Puuvillatehdas-sarja on ollut puhuttu kotimainen kirjasarja viime vuosina ja uusin osa ilmestyi juuri, mutta en usko, että olisin tarttunut tähän ilman lukupiiriä. Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteessa tämä tulee kohtaan 19: Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt. Olen käynyt pari kertaa Turussa, joka toimii kirjan tapahtumapaikkana.

 

Puuvillatehtaan varjossa

Gummerus

2021

335 sivua

 

Järkevää ja leiskuvaa Jenny Malmströmiä eivät kovat ajat ole murtaneet. Nuorena leskeksi jäänyt rovastin tytär on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja. Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajaan Fredrik Barkeriin ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Seuraa mustasukkaisuutta ja vetävää kolmiodraamaa. (osa takakansitekstistä)

 

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

1800- ja 1900-lukujen vaihde on alkanut kiehtoa minua viime aikoina. Se on pitkähameisten naisten ja tyylikkäiden pukumiesten aikaa. Mutta joo, kyllähän ummehtuneet käsitykset naisten asemasta ärsyttävät. Viime keväänä luin tosi hyvän juuri tähän aikakauteen sijoittuvan romaanin, Laura Baldinin Uuden ajan opettajan (linkki postaukseen). Puuvillatehtaan varjossa on hyvin samankaltainen, sillä siinäkin päähenkilönainen joutuu kestämään syrjintää sukupuolensa takia sekä todistamaan jatkuvasti älykkyyttään ja taitojaan niin miesten kuin naistenkin silmissä.

 

Maailma oli miesten ja heillä oli valta päättää naisten asioista ja myös naisten palkoista. Hän [Jenny] kiitti Luojaa siitä, että hänellä oli niin viisas isä, joka oli antanut hänen opiskella ja maksanut hänen koulutuksensa. Jonain päivänä myös naiset voisivat opiskella yliopistoissa ja saisivat samat oikeudet kuin miehet. Siihen hän halusi uskoa ja tehdä kaikkensa sen eteen.

 

Kaarinan pappilan kirkkoherran tytär Jenny on nuori miehensä ja poikansa menettänyt leski. Turussa asuva Jenny viettää päivänsä isästään huolehtien ja osallistuu Rouvainyhdistyksen kokouksiin auttaakseen köyhiä. Äkkiä Jennyllä on peräti kaksi kosijaa: kiihkeä fennomaani Kosti Vanhanen sekä puuvillatehdasta pyörittävän herra Barkerin poika Fredrik Barker. Jenny torjuu molemmat. Fredrikiin hän tuntee fyysistä vetovoimaa, mutta koska ei voi saada lapsia, Jenny ei kelpaa Fredrikin vaimoksi. Fredrik nai siis toisen ja Jenny jatkaa elämäänsä hieman katkerana. Kun isä kuolee, Jenny muuttaa Turkuun ja alkaa elää itseellistä elämää säätyläistyttöjen opettajana. Hän ottaa ottolapsikseen kolme entisen naapurinsa orvoiksi jäänyttä lasta ja alkaa kasvattaa näitä ominaan. Hän kiinnostuu arkeologisista kaivauksista ystävänsä ansiosta ja tapaa charmikkaan arkeologin Juhani Aaltosen. Samaan aikaan Tukholmaan muuttanut Fredrik palaa vaimoineen Turkuun puuvillatehtaan johtoon isänsä kuoltua. Fredrik vikittelee yhä Jennyä ja kosii tätä toistamiseen, kun hänen vaimonsa kuolee verenvuototautiin. Jenny kieltäytyy, mutta tulee järkiinsä ja kosii itse Fredrikiä, joka on myynyt puuvillatehtaan ja aikoo muuttaa takaisin Tukholmaan.

Tässä kirjassa tapahtuu paljon. Enemmän kuin odotin. Sain vähän Tuulen viemää -viboja, sillä tumma ja komea Fredrik on Jennyn tulisen intohimon kohde, jota hän kuitenkin ärsyttävästi karttelee. Samaan aikaan taustalla pyörii muutama väritön, hajuton ja mauton kosija, jotka eivät Jennyä aidosti kiinnosta: Kosti ja Juhani. Minusta Juhani oli Jennyn kosijoista kiinnostavin ja potentiaalisin. Siinä missä Fredrik on naistenmies ja kiinnostunut Jennystä vain siksi, että tämä on vaikea saavuttaa, ja Kosti tahtoo naisten pysyvän kotona lastenkasvatus- ja kotihommissa, Juhani välittää sukupuolten tasa-arvosta ja on kaikin puolin muutenkin rehti ja reilu mies. Juhanikin kosii Jennyä ja toteaa vieläpä, että tietää ettei Jenny rakasta häntä, mutta tahtoo Jennyn silti lapsineen päivineen. Jenny ei kuitenkaan tahdo. Kun Jenny sitten suostuu pitkästyttävän soutamisen ja huopaamisen jälkeen Fredrikin vaimoksi, hän myöntää itsekin olleensa liian ylpeä suostumaan aiemmin. Siinä kohtaa vietiin sanat suustani. En pitänyt lainkaan siitä Jennyn piirteestä, että hän antaa ylpeytensä mennä tunteidensa ja tarpeidensa edelle.

 

Jenny arvosti herra Vanhasta, mutta tämän suhtautuminen naisen asemaan oli pöyristyttävä. Ei hän voisi olla avioliitossa miehen kanssa, joka ajatteli naisista tuolla tavalla. Ihan samalla lailla Fredrik Barkerkin suhtautui. – – Miehet saivat hänen päänsä ihan sekaisin.

 

Teoksen ajankuvaus on viehättävää. Turku ei ole minulle mitenkään kovin tuttu paikka, mutta pystyin elävästi kuvittelemaan sen eteeni 1800-luvun lopulla, varsinkin Aurajoen rannan. Hauskoja olivat vanhanaikaiset sanat, joita putkahtelee henkilöhahmojen puheessa esiin: karotti, räätikäs, loora, sinkku, cheksit, slaagi ja fati.

Loppu oli ennalta-arvattava, kun Jenny ja Fredrik saavat toisensa. Jälkisanoissa kirjailija kertoo henkilöhahmojen olevan fiktiivisiä, mutta listaa hyödyntämänsä oikeat historialliset henkilöt, joista on hakenut kirjaansa inspiraatiota. Minua historiallisten romaanien historiallinen oikeellisuus tai tarkkuus ei ole koskaan liiemmin kiinnostanut, joten lukaisin jälkisanat vain pikaisesti läpi. Kelpo historiallinen rakkaustarina, joskin olisin toivonut suurempaa roolia nimessä mainitulle puuvillatehtaalle. Kohtaus, jossa Fredrik kierrättää Jennyä puuvillatehtaan eri osastoilla, oli mielenkiintoinen.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Puuvillatehtaan varjossa on rakkausromaani, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Turkuun. Mitenkään kovin yllättävä se ei ehkä ole, mutta mielenkiintoista historiallista fiktiota kuitenkin. Suosittelen Turusta ja sen historiasta kiinnostuneille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.