Torey Haydenin Tiikerin lapsi on ollut omassa kirjahyllyssäni jo yli vuoden. Löysin sen harjoittelukirjastoni vaihtokirjahyllystä, kun harjoitteluni oli vielä kesken. Luin Haydenilta viime kesänä Auringonkukkametsän, jonka niin ikään löysin kirjaston vaihtohyllystä, joten tämä oli toinen Haydenini. Olen töissä hyvin lapsivaltaisessa kirjastossa, joten erilaisten lasten kohtaaminen on minulle arkipäivää ja siksi aihe kiinnostaa.

Tämä täyttää vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteen haastekohdan 44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen. En yleensä lue tietokirjoja, mutta Haydenin kohdalla tein poikkeuksen, koska hänen romaaninsa teki minuun niin suuren vaikutuksen ja koska olin kuullut tästä nimenomaisesta kirjasta hyvää. Vahvat naiset -lukuhaasteessa (8.3.-11.10.2024) tämä tulee myös ruutuun "tietokirja".

Tiikerin lapsi / One Child & The Tiger's Child

Otava

suom. 1996

428 sivua

suomentanut Eeva-Liisa Jaakkola

Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänellä on paikkansa.

Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti. (osa takakansitekstistä)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Tiikerin lapsi on sen kirjoittajan Torey Haydenin omista kokemuksista kertova tietokirja, joka luokitellaan kirjastoluokkaan 59.563 eli Mielenterveys ja tunne-elämän häiriöt. Kirja alkaa siitä, että vasta reilu parikymppisen erityisluokkaa opettavan Torey Haydenin oppilaaksi tulee 6-vuotias Sheila-tyttö. Toreyn luokkaa kutsutaan "jäteluokaksi", sillä se on viimeinen pysäkki ennen laitosta. Luokka koostuu toivottomista tapauksista, jotka eivät kelpaa muualle. Sheila on ryöstänyt 3-vuotiaan pikkupojan, jonka on sitonut kiinni puuhun ja jota on polttanut. Tyttö määrätään lähetettäväksi sairaalaan, mutta koska vapaita paikkoja ei ole, hän tarvitsee väliaikaisen paikan. Se löytyy Toreyn luokalta, sillä Torey on ainoa, joka suostuu ottamaan haasteen vastaan. Muut aikuiset pelkäävät pientä Sheilaa.

Sheila on aluksi hyvin sulkeutunut lapsi, jonka katse on täynnä vihaa, joka ei puhu ja joka ei suostu tekemään mitään muuta kuin riehumaan. Ensimmäisenä koulupäivänään Sheila kaivaa luokan kultakaloilta silmät päästä lyijykynällä. Aluksi toivottomalta tapaukselta vaikuttava Sheila avautuu pikkuhiljaa. Hän alkaa puhua ja osoittaa älykkyyden merkkejä. Älykkyystesteistä paljastuu, että hän on keskimääräistä älykkäämpi ja osaa ikäistään paremmin monia asioita. Torey saa tietää Sheilan kamalasta menneisyydestä. Sheilan äiti oli vasta 14-vuotias synnyttäessään tytön ja vuosia myöhemmin karkasi Sheilan pikkuveljen kanssa hyläten Sheilan yksin tienpientareelle. Sheila asuu alkoholisoituneen ja huumeriippuvaisen isänsä kanssa kahdestaan siirtotyöläisten leirissä tervapaperihökkelissä, jossa ei ole juoksevaa vettä eikä monia muitakaan hyvän elämän perusedellytyksiä. Torey säälii Sheilaa niin paljon, että alkaa huolehtia hänestä itse. Hän kampaa Sheilan takkuiset hiukset, pesee tuon vaatteet koululla, ostaa tuolle hiuspinnejä ja hygieniatarvikkeita, ja viettää tuon kanssa aikaa pari tuntia koulun jälkeen muiden jo lähdettyä, kun Sheila odottaa omaa bussiaan. Sheila alkaa sopeutua luokalle, mutta on edelleen hyvin häiriintynyt ja aiheuttaa hankaluuksia. Torey onnistuu kitkemään Sheilasta pois hänen vahvan tarpeensa kostaa muille ihmisille sekä jääräpäisen päätöksen olla kirjoittamatta tehtäviä kynällä paperille.

Kuusi ja puolivuotias Sheila oli ollut kolmesti tekemisissä poliisin kanssa.

Tuijotin noita pieniä tiedonsirpaleita. Sheilaa ei olisi helppo rakastaa, sillä hän oikein ponnisteli ollakseen mahdollisimman epärakastettava. Häntä ei olisi myöskään helppo opettaa. Mutta häneen ei olisi mahdotonta saada yhteyttä. – – Sheila oli nähdäkseni normaali lapsi, mikä sai edessä olevan taistelun tuntumaan erikoisen kovalta, koska sen tulos lepäisi kokonaan meidän ulkopuolisten vaikuttajien harteilla. Jos me epäonnistuisimme Sheilan kaltaisten lasten auttamisessa, emme voisi piiloutua näppärien fraasien tai autismi- tai aivohäiriödiagnoosien taakse. Me olisimme aivan yksin. Noiden vihamielisten silmien takana oli hyvin pieni tyttö, joka oli oppinut, ettei elämä ole oikeastaan koskaan hauskaa ja että paras tapa suojautua jatkuvilta hylkäämisiltä on tehdä itsensä mahdollisimman epärakastettavaksi. Silloin ei koskaan yllättäen joudu kohtaamaan omaa epärakastettavuuttaan. Sen tietää ennestään. Se on kylmä tosiasia. (s. 33)

Kun Sheilalle vapautuu paikka sairaalasta, Torey vie asian oikeuteen ja voittaa jutun asianajajamiehensä Chadin avustuksella. Sheila saa jäädä hänen luokalleen. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, sillä lukukauden lähestyessä loppuaan Torey saa kuulla, että hänen luokkansa lopetetaan. Suurin syy on raha. Lapset aiotaan sijoittaa normiluokille, niin myös Sheila. Torey suunnittelee jatkavansa omia opintojaan syksyllä ja aikoo muuttaa kauas pois. Torey järjestää Sheilalle paikan toisesta koulusta hyvän ystävänsä opettamalta kolmosluokalta, sillä Sheila saa hypätä yhden luokka-asteen yli älykkyytensä ansiosta. Sheila ei ota uutisia hyvin vastaan, mutta suorittaa kuin suorittaakin kolmosluokan onnistuneesti. Kun Torey seuraavan kerran kuulee tytöstä, tuo on muuttanut isänsä kanssa pois. Yhteydenpito katkeaa vuosiksi. Torey ryhtyy tutkijaksi ja kirjoittaa Sheilan tarinan muistiin. Tiikerin lapsi -kirja koostuu tästä 6-vuotiaasta Sheilasta kirjoitetusta osasta (luvut 1-20) sekä hänen myöhemmistä vaiheistaan kertovasta osasta (luvut 21-47). Kun Torey seuraavan kerran kohtaa Sheilan, tyttö on jo 14-vuotias. Kirjan toinen osa kertoo siitä, miten Torey pitää yhteyttä teini-ikäiseen Sheilaan vaihtelevalla menestyksellä. Sheila pääsee tutkijana toimivan Toreyn kesäkouluun apulaiseksi ja aiheuttaa hämminkiä kiintymällä erääseen häiriintyneeseen poikaan ja viemällä hänet mukanaan, jottei poikaa lähetettäisi takaisin kotimaahansa. Sheila on edelleen hyvin tasapainoton ihminen, ja Toreylle paljastuu, että tytön menneisyys, erityisesti hylätyksi tulemisen kokemukset, piinaavat häntä edelleen. Sheila kulkee lastenkodista toiseen, ja Torey tukee häntä välillä etäämmältä, välillä lähempää.

Tätä kirjaa lukee kuin romaania. Välillä meinaa jopa unohtaa, että kyseessä on tositapahtumista kertova tietokirja. Pidin kirjan alkuosaa mielenkiintoisempana kuin loppua, sillä häiriintyneen pienen tytön opettaminen ja sopeuttaminen oli hyvin kiinnostavaa ja toisaalta karua luettavaa. Teini-ikäinen Sheila on lähinnä raivostuttava. Torey pohtii tätä asiaa itsekin sekä yksin että Sheilan kanssa. Kun vuodet luovat kaksikon välille kuilun, Torey järkyttyy ja pettyy, kun Sheila on teini-ikäisenä aivan erilainen kuin lapsena. Sheila syyttää häntä siitä, että hän tahtoisi Sheilan olevan edelleen se sama pikkutyttö kuin ennenkin.

Sheila oli kuitenkin suhtautunut tapaukseen ihmeen tyynesti. Hän oli jopa ylpeillyt sillä, ettei hän ollut itkenyt rehtorin lyödessä häntä.

"Eikö sinua itketä?" olin kysynyt hämmästyneenä. Hän oli kuuden ja minä kahdenkymmenenneljän, ja minua itketti.

"Ei kukaan voi satuttaa minua sillä lailla", hän oli vastannut rauhallisesti. "Eivät he tiedä että minuun sattuu, jos en itke. Sen takia he eivät voi satuttaa minua."

Seitsemän vuotta myöhemmin Sheila noudatti yhä suurin piirtein samaa periaatetta. (s. 321)

Sheilan kokemukset ovat aivan kamalaa luettavaa. Pahinta on, että ne ovat totta, eivät kirjailijan kuvitelmaa. Romaaninomainen muoto ja kerronta saivat onneksi aikaan sen, etten käyttänyt kuin pieniä yksittäisiä hetkiä sen suremiseen, millaista elämää Sheila on joutunut elämään. Hylkäämisiä, seksuaalista väkivaltaa, välinpitämättömyyttä ja rakkaudettomuutta. Torey näyttäytyy aivan uskomattoman kärsivällisenä ja hyväsydämisenä ihmisenä. Erityisen paljon minua koskettivat kohdat, joissa Torey hoitaa Sheilaa aamulla ennen koulutuntien alkua: kampaa, pesee ja pukee hänet ja pistää ankkapinnejä hänen hiuksiinsa kuin äiti, jota tytöllä ei ole koskaan ollut. Torey pohtii, että on siinä suhteessa erilainen kuin monet muut opettajakollegansa, että kiintyy liikaa opettamiinsa lapsiin. Olen itsekin hyvin lempeä, empaattinen ja helposti kiintyvä ihminen, joten samaistun vahvasti Toreyn ajatuksiin ja toimintatapoihin. Mietin tosin myös, että jos olisin ollut hänen housuissaan, en olisi pystynyt siihen kaikkeen mihin hän pystyy. Olisin musertunut kaiken sen henkisen paineen ja taakan alla.

Mietin, miten näin painava tietokirja voi edes päättyä. Torey päättää kertomuksensa Sheilasta paljastamalla, mihin tyttö lopulta aikuisena päätyy. Torey toivoo kovasti Sheilan menevän yliopistoon ja käyttävän älynlahjojaan kunnon ammatin opiskeluun, mutta Sheila valitsee toisin. Hän menee töihin McDonald'siin ja päätyy myöhemmin ravintolapäälliköksi. Ja on täysin tyytyväinen elämäänsä niin. Torey on hieman pettynyt, mutta hyväksyy kuitenkin asian. Sheila myös tekee sovinnon menneisyytensä kanssa ja pääsee siten eteenpäin elämässään. Ensin äidin ja sitten Toreyn hylkäämäksi tullut tyttö on kantanut valtavaa henkistä painolastia mukanaan pienestä asti ja yrittää teini-ikäisenä löytää äitinsä siinä onnistumatta. Toreysta tulee hänelle eräänlainen äidinkorvike. Lopussa Sheila kutsuu häntä avoimesti äidiksi.

Lopuksi: suosittelenko?

Tiikerin lapsi on hieno kirja, joka jätti tietyllä tapaa sanattomaksi. Se on kertomus häiriintyneen lapsen ja hänen opettajansa läheisestä suhteesta. Suosittelen erityisesti kasvatus- ja opetussalalla työskenteleville sekä lasten mielenterveys- ja muista häiriöistä kiinnostuneille. Tämä oli toinen lukemani Hayden, ja aion ehdottomasti lukea lisää.

Tätä oli tosi vaikea pisteyttää tähdillä. Päädyin antamaan Goodreadsissa kolme tähteä.