Helmet-lukuhaasteen 2020 haastekohtaan 23: Kirja on julkaistu myös selkokielellä jouduin etsimään netistä sopivaa kirjaa. Päädyin sitten kepeään ja hauskaan kotimaiseen Veera Niemisen Avioliittosimulaattori-romaaniin, jonka selkomukautus kulkee nimellä Avioliittotesti. Muistan kuulleeni joskus tästä kirjasta, mutta en liiemmin tiennyt siitä mitään. Suurin syy sen valitsemiseen oli se, että tahdoin vaihtelun vuoksi lukea jotakin kotimaista. Huomasin jokin aika sitten lukevani enimmäkseen ulkomaista kirjallisuutta, ja koska kouluttaudun parhaillaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, podin omantunnontuskia siitä, että en lue juurikaan kotimaista kirjallisuutta (muuten kuin opinnoissa). Siksi tämä ehkä hieman yllättävä valinta.

Kävin muuten eilen kirjastossa kahmimassa sylin täydeltä kirjoja, sillä minuun iski paniikki, kun kuulin kirjastojen mahdollisesta sulkemisesta. Huolestuin lukuhaasteeni puolesta, mutta nyt minulla pitäisi olla kaikki viimeiset haastekirjat käden ulottuvilla. Olen optimistinen sen suhteen, että ehdin suorittaa tämän ihka ensimmäisen Helmet-lukuhaasteeni kokonaan!

 

Avioliittosimulaattori

Tammi

2013

260 sivua

 

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja pikkuveljensä kanssa. Sen kuullessaan Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!

Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee ”Uggoloi”. Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä! (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Avioliittosimulaattorin päähenkilö on vähän reilu parikymppinen itäsuomalainen Aino. Kirja alkaa siitä, että hän tapaa messuilla länsisuomalaisen Jussin, ja parin välillä roihahtaa rakkaus heti ensisilmäyksellä. Kesäloma on alkanut, joten Aino matkustaa Jussin luo Länsi-Suomeen kuukaudeksi. Kotitilalla odottavat Jussin isä Unto, setä Erkki ja 13-vuotias pikkuveli Jaakko. Jussin äiti on kuollut synnyttäessään Jaakkoa. Aino törmää paitsi murre- ja kulttuurieroihin, myös siihen, että neljän miehen taloon muuttava nainen saa kaiken aivan sekaisin.

 

Aion juurtua kuukaudeksi Jokikuntaan, tulevan mieheni kotitilalle, tulevan mieheni kainaloon. Aion tunnustella loppuelämääni. Tämä on kuukauden mittainen varsinaissuomalainen avioliittosimulaattori. (Avioliittosimulaattori, 12)

 

Pidin todella paljon Veera Niemisen tavasta kirjoittaa! Olen itse tylsästi kotoisin Etelä-Suomesta enkä juurikaan ole reissannut Suomen itä- ja länsirajalla, mutta murrepiirteitä olen toki opiskellut yliopistossa suomen kielen opinnoissani. Ehkä juuri siksi pidin niin hauskana itä- ja länsimurteiden välisiä eroavaisuuksia, joita kirjassa humoristisesti esitellään. Ruotsista vaikutteita ottanut länsimurre saattaa Ainon (ja minut lukijana) aivan hämilleen, ja Ainon itämurre kuulostaa korvaani hassulta. Tykkäsin myös minä-muotoisesta kertojasta, sillä en ole pitkään aikaan lukenut minä-muotoisia kirjoja.

Aino on todella aito ja hauska päähenkilö. Hän on aivan tavallinen vähän yli parikymppinen, eli omassa ikähaarukassani. Hänen ajatuksensa ovat todella samaistuttavia ja ymmärrettäviä, ja tykästyin häneen valtavasti jo teoksen alussa. Jussi puolestaan on nallekarhumainen länsisuomalainen mies, joka myös herätti heti sympatiani.

Kokonaisuudessaan romaani kuvaa minusta hyvin suomalaisuutta. En osaa sanoa itä- tai länsisuomalaisista ihmistyyppinä juurikaan, mutta perinteinen suomalainen olemus kiteytyy uskomattoman hyvin kirjan henkilöihin. Rakastin myös arkista kuvausta ja pieniä yksityiskohtia. Ja kaikki ne kahvipöytäkohtaukset! Tämä jos mikä on suomalaiselle kirjoitettu kirja, sillä vain suomalainen ymmärtää sen, että navettahommista tullaan välillä kahville ja pullalle, ja sitä pullaa on oltava. Unto ja Erkki ovat kaikessa mörököllimäisyydessään hauskoja henkilöhahmoja. Samoin 13-vuotias Jaakko, joka on fiksu ikäisekseen ja herättää nuoressa Ainossa äidinvaistoja.

 

Minulla on vuosi ympäristöalan opintoja jäljellä. Jussilla on vuosi maatalousopintoja jäljellä. Kaikki on kuin käsikirjoitettu valmiiksi. Opintojen jälkeen menemme hänen kotitilalleen, punainen tupa, perunamaa, puoli valtakuntaa ja pakahduttavaa rakkautta elämämme loppuun saakka. (Avioliittosimulaattori, 8)

 

Ainon ja Jussin kiihkeä rakkaus on toki hellyyttävää luettavaa, mutta en oikein pitänyt siitä, että he kihlautuvat. Ensinnäkin: Aino kertoo aiempien parisuhteidensa kestäneen vain muutamia viikkoja, enintään kuukausia, ja kummallakin on takanaan ymmärtääkseni monen monta aiempaa suhdetta. Toiseksi: he ovat tunteneet toisensa kihlautumisen aikaan vasta kuusi viikkoa, eli reilun kuukauden. Kirja loppuu mielestäni kesken, ja olisin mieluusti lukenut lisää Ainosta ja hänen elämästään, mutta lopussa en myöskään voinut olla ajattelematta, että ehkä tämä lopetetaan tähän siksi, että Ainon ja Jussin tulevaisuus ei ole yhtä ruusuinen. He ovat vielä suhteen alkuhuumassa, jolloin toinen näyttää täydelliseltä, eivätkä ole voineet vielä tutustua kunnolla. En vain jaksa uskoa, että suuresta rakkaudestaan huolimatta he välttämättä pysyvät loppuikäänsä yhdessä, varsinkin kun ottaa huomioon Ainon, jolla on ollut tapana pitää parisuhteensa lyhyinä. Onneksi loppu jätetään kuitenkin auki, ja halukkaat voivat kuvitella Ainon ja Jussin onnen kestävän ikuisesti.

 

Lopuksi

 

Avioliittosimulaattori on kevyt ja hauska kotimainen romaani täynnä romantiikkaa ja suomalaisia henkilöhahmoja. Itä- ja länsisuomalaiset murrepiirteet tuovat humoristisia sävyjä kerrontaan, ja maalaiselämän arjen tarkka kuvaus kahvipöytineen, lehmineen ja Teboil-huoltoasemineen tuntuu kotoisalta. Päähenkilö Aino on hauska ja samaistuttava, ja romantiikkaa ei tästä teoksesta puutu, muttei myöskään hassuja kommelluksia. Suosittelen lämpimästi!