En ole pitkään aikaan kirjastossa käydessäni valikoinut hyllystä kirjaa sokkona. Viime kirjastoreissulla tein niin, ja mukaan tarttui Anne Tylerin romaani Avioliiton lyhyt oppimäärä. Se houkutteli ennen muuta kansikuvallaan: sotilas suutelemassa naisystäväänsä junan ikkunasta. Ja iloiseksi yllätykseksi se osoittautuikin. Sijoitan sen vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 42: Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä. Eräs kirjan henkilöhahmoista päätyy nimittäin vieroitushoitoon huumeiden takia ja asuu jonkin aikaa kommuunissa. Historiallisessa lukuhaasteessa se täyttää ruudun "rakkaus".

 

Avioliiton lyhyt oppimäärä / The Amateur Marriage

Otava

suom. 2004

427 sivua

 

He rakastivat toisiaan, mutta eivät voineet sietää toisiaan... Vahvan kertojan suloisenkatkera romaani erään avioliiton elinkaaresta. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Eletään 1940-lukua. Parikymppiset Michael ja Pauline tapaavat erikoisissa olosuhteissa: loukkaantunut Pauline tuodaan Michaelin äidin kauppaan, jossa Michael Paulinen haavaa sitoessaan ihastuu tähän päätä pahkaa. Paulinen myötävaikutuksella Michael värväytyy sotaan, josta palaa pian takaisin nilkuttaen. He perustavat perheen ja saavat kolme lasta: Lindyn, Georgen ja Karenin. Teini-ikäisenä Lindy karkaa kotoa ja jää sille tielleen. Perhe kuulee hänestä vasta vuosia myöhemmin, kun Lindy on joutunut huumevieroitukseen ja Michaelin ja Paulinen pitäisi ottaa hoitaakseen hänen kolmevuotias Pagan-poikansa. Pagan kasvaa isovanhempiensa hoivissa. Äkisti avioituneet Michael ja Pauline eroavat 30 avioliittovuoden jälkeen erään riidan seurauksena, ja Michael avioituu uudestaan Paulinen ystävättären Annan kanssa. Lindy saapuu etsimään perhettään vuosikymmeniä myöhemmin, mutta silloin Pauline on jo kuollut eikä Pagan ole enää kiinnostunut äidistään.

 

Antonin perheessä ihmiset eivät käyttäytyneet tyynesti ja rauhallisesti. He liioittelivat ylen aikaa, viskelivät vaatteitaan ulos ikkunoista tai karkasivat kotoa tai menehtyivät järisyttävässä autokolarissa.

Tai ilmaantuivat näköpiiriin kahdenkymmenenyhdeksän vuoden poissaolon jälkeen ja ihmettelivät missä kaikki muut olivat. (s. 405)

 

Kirjan alku herätti kiinnostukseni yhtä paljon kuin kansikuvakin. Viehättävä ja nuori Pauline punaisessa takissa, rujo ja kokematon sotaan värväytyvä Michael sekä avioliitto, joka solmitaan pikaistuksissa. Mielestäni kirjan englanninkielinen nimi The Amateur Marriage kuvastaa sen sisältöä suomenkielistä nimeä paremmin, mutta yhtä kaikki arvasin jo kirjaa lainatessani, miten se tulee päättymään. Michael ja Pauline ovat lopulta hyvin erilaisia. Pauline on räiskyvä, äkkipikainen, suorasukainen ja hieman itsekeskeinen luonne, kun taas Michael on vakaampi, pidättyväisempi ja käytännönläheisempi. Minusta oli erikoista – ja samalla hieman karmivaa – miten paljon tunnistin Michaelin ja Paulinen parisuhteesta tuttuja asioita. Aviopuolisollani ja minulla on melko samanlaiset luonteet kuin heillä: minä olen meistä impulsiivisempi ja mieheni on se järjen ääni, joka toppuuttelee. Uppouduinkin kirjaan ihan täysillä siitä syystä, että Michaelin ja Paulinen parisuhde tuntui heti tutulta.

Samaistuin valtavasti Paulineen, onhan hän enemmän kaltaiseni kuin Michael, mutta toisaalta yritin ymmärtää myös Michaelia ja hänen käytännöllisyyttään. Se oli helpompaa, kun oma mieheni on samanlainen. Siitä en kuitenkaan pitänyt, miten herkästi he riitelevät aivan turhista asioista. En samaistunut henkilöhahmoihin heidän tavassaan käsitellä riitoja: ne jätettiin hautumaan eikä niitä sovittu, mistä seurasi vuosia jatkunut pinnan alla muhiva paha olo ja lopulta ero. En ole mikään parisuhdeneuvoja enkä edes naimisissa, mutta ajattelin lukiessani, että Michael ja Pauline toimivat väärin. He eivät olleet tarpeeksi avoimia toisilleen. Minulle jäi lopulta hyvin ristiriitainen fiilis heidän suhteestaan ja siitä, että he lopulta eroavat. Tahdoin uskoa heidän vain täydentävän toisiaan, kuten koen olevan omassa parisuhteessani, mutta eroavaisuudet olivatkin liikaa. En oikein osannut päättää, enkä osaa vieläkään, mitä mieltä olen heidän erostaan. Toisaalta olin sen puolella, toisaalta tunsin surua ja harmia Paulinen puolesta.

 

Tahtoiko Michael luopua hänestä? Osasiko hän muka kuvitella elämää ilman Paulinea? Silloin Pauline aina ajatteli, ettei Michael ehkä ollutkaan liian hidas, vaan hän itse oli liian hätäinen ja kärsimätön; ehkei Michael ollutkaan liian harkitsevainen vaan hän itse oli liian huikentelevainen, ja niin edespäin. Sitten hän kyynelehti vuolaasti ja toivoi, että voisi tehdä kaiken uudestaan – tavata Michaelin, rakastua ja mennä hänen kanssaan naimisiin – mutta tällä kertaa kunnolla, miestään arvostaen. (s. 108)

 

Olisin mieluusti lukenut pidemmän kuvauksen parisuhteen ja avioliiton alusta, mutta pidin kyllä siitäkin, miten ajassa hypitään välillä reilustikin eteenpäin. Lukija saa pieniä pilkahduksia sieltä täältä: ensin lasten ollessa pieniä, sitten heidän kasvettuaan hieman isommiksi ja lopulta ajasta, jolloin Michael ja Pauline ovat vanhuksia ja heidän lapsillaan on jo omia lapsia. Pidin myös valtavasti Tylerin yksityiskohtaisesta tavasta kuvata henkilöhahmojaan ja heidän elämäänsä. Jokaisen ulkonäköä ja vaatteita kuvataan aina hyvin tarkkaan, samoin sitä, mitä he esimerkiksi syövät. Minua ei lainkaan haitannut lukea useamman sivun kuvausta siitä, miten yksinasuva Pauline tuskailee kodissaan sitä, ettei hanasta tule lämmintä vettä, tai kuvausta siitä, mitä perhe syö jokaisella aamupalallaan. Pidän kirjoissa yksityiskohtaisesta arjen kuvauksesta, ja tässä sellaista riitti. Se oli iso plussa.

Pidin myös siitä, miten ympyrä sulkeutuu lopussa. Romaani on nimensä mukaisesti kuvaus eräästä avioliitosta, sen alkamisesta ja päättymisestä sekä sen jälkeisestä ajasta. Se päästää lukijan kurkistamaan erään perheen elämään. Tämä kirja ei varsinaisesti herättänyt mitään suuria oivalluksia elämästä, mutta se herätti kyllä monenlaisia tunteita.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Avioliiton lyhyt oppimäärä on avioliitto- ja perheromaani. Se on hyvin elämänmakuinen ja realistinen kuvaus kahdesta ihmisestä, jotka löytävät toisensa, mutta eivät sovikaan toisilleen ja jotka elämä lopulta erottaa. Se on kaunis ja katkeransuloinen tarina eräästä avioliitosta. Suosittelen elämänmakuisista romaaneista pitäville lukijoille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.