Nuortenkirjallisuutta jälleen. Jason Reynoldsin Miles Morales : Hämähäkkimies on romaani, jota harjoittelukirjastossani vinkattiin seiskoille ja jonka lukemisesta kiinnostuin paitsi siksi, myös sen takia, että olen pitänyt Marvelin supersankarileffoista. Viime vuosina niiden lumovoima on kuitenkin omalta osaltani väljähtynyt. Ehkä oma supersankarikiinnostukseni alkaa jo hiipua kun vanhenen. Hämähäkkimies on aika klassinen supersankari, mutta Miles Morales, uusi tummaihoinen Hämähäkkimies, oli minulle uusi tuttavuus.

Miles Morales : Hämähäkkimies / Miles Morales : Spider-Man

Tammi

suom. 2022

256 sivua

Miles Morales on ihan tavallinen Brooklynissä asuva puertoricolaistaustainen teini, lukuun ottamatta sitä, että hän sattuu olemaan myös Hämähäkkimies. Viime aikoina Milesin hämähäkkivaisto on tosin alkanut temppuilla, ja ikävät tapahtumat koulussa ovat saaneet hänet pohtimaan omaa identiteettiään ja epäilemään kykyjään. Voiko entisen katujen kasvatin poika edes olla supersankari? Ennen pitkää hänen on kuitenkin luotettava voimiinsa ja pysäytettävä koko yhteisöä uhkaava vaara. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Puoliksi puertoricolainen 16-vuotias Brooklynissä asuva Miles Morales on Hämähäkkimies. Hänen pahamaineinen rikosten poluille eksynyt setänsä Aaron toi kerran kotiinsa hämähäkin, joka puraisi Milesia ja antoi hänelle supersankarin voimat. Miles on yliluonnollisen voimakas, hänellä on hämähäkkivaisto joka varoittaa vaarasta, hän pystyy sulautumaan ympäristöönsä naamiovärin avulla ja tietenkin hänellä on Hämähäkkimiehen asu. Supersankarius on kuitenkin vain osa Milesin elämää. Arkena hän käy arvostettua lukiota ja yrittää pärjätä opinnoissaan. Hämähäkkivaisto alkaa oikkuilla ja varoittaa häntä historian lehtorista, mikä saa Milesin päättämään, ettei hän ehkä tahdokaan enää olla Hämähäkkimies. Myös perimä meinaa musertaa Milesin. Hänen isänsä ja setänsä rikollinen tausta vaivaa häntä ja saa hänet uskomaan, ettei hän voi itse valita toisenlaista polkua elämässään. Myös salaperäinen vankilassa istuva serkku, jonka olemassaolosta Miles ei tiennyt, vahvistaa tätä uskomusta. Ja kun koulussa vielä olisi eräs ihana tyttö, Alicia, jota Miles ei uskalla lähestyä, vaikka haluaisi, on hänellä pohdittavaa kerrakseen.

Milesin yrittäessä pärjätä koulussa ja tölviessä useamman kerran – hän muun muassa saa potkut osa-aikatyöstä, koska häntä syytetään varkaudesta, jota hän ei ole tehnyt – paljastuu, että historian lehtori Chamberlain on kaiken takana. Hän on pahis ja osa aivopestyä joukkoa, joka tahtoo takaisin Amerikan alkuhämäriin palauttaakseen orjuuden. Milesin pitää taistella heidän johtajaansa vastaan estääkseen sen.

Milesin osaksi oli sattunut monimutkainen geneettinen ongelma: huonot sukujuuret. Ja mikä pahinta, isä ja setä olivat ryhtyneet rikollisiksi kuusitoistavuotiaina, siis juuri Milesin ikäisinä. Ehkä se osa hänen perimästään koetti parhaillaan kumota hämähäkinpureman aiheuttamat muutokset – kuin jokin laitapuolen verisolu, joka nitisti hänestä kaiken siistin. (s. 30)

Odotin mielenkiinnolla, millainen Hämähäkkimies Miles on. Odotin taisteluja eriskummallisia pahiksia vastaan. Romaanin suurin anti on kuitenkin sen kuvaamisessa, miten etniseltä taustaltaan värikäs nuori yrittää pärjätä ennakkoluulojen kanssa ja selvitä hormonihuuruistaan. Täytyy myöntää, että petyin. Vasta reilun sadan sivun päästä Miles alkaa taistella pahista vastaan (sekin on öykkäri, joka yrittää varastaa teinipojalta kengät), ja vasta aivan lopussa on lopputaistelu suurta pahista vastaan. Siinä se. Ei muita supersankaritekoja. Toivoin niitä paljon enemmän. Kirjan kohdeyleisön huomioiden toki kiva, että kuvataan tavallista teinin elämää, koulunkäyntiä ja ihmissuhteita, mutta jos kirja kertoo Hämähäkkimiehestä, voisi siinä olla enemmän toimintaa! Ja jotenkin uskon, että kohdeyleisö olisi samaa mieltä kanssani.

En muutenkaan oikein sulattanut ajatusta siitä, että koska Milesin isä ja setä olivat nuorisorikollisia, hän pelkää ajautuvansa itsekin rikosten polulle. Miles vaikuttaa niin kunnolliselta nuorukaiselta, joka murehtii muun muassa vanhempiensa taloudellista tilannetta, etten jaksa uskoa, että siitä olisi edes vaaraa.

Mitä tulee kirjan pahiksiin, hypnotisoituun lehtori Chamberlainiin sekä Valvojaan, Chamberlainien armeijan johtajaan, tuntuivat ne jotenkin oudoilta. Mielestäni parempi ratkaisu olisi ehkä ollut, että lehtori Chamberlain olisi ollut se pääpahis ja paljastunut joksikin kamalaksi monsteriksi, joka on vain ottanut ihmisen hahmon huijatakseen kaikkia. Sen sijaan Miles päätyy hienoon kartanoon maaseudulla, jota asuttaa parisataa vuotta vanha Valvoja, äijänkäppyrä, joka pystyy vääntelemään aikaa ja jolla on apunaan yhdeksänhäntäinen kissa. Onhan Valvoja erikoinen pahis joo, mutta kun hänen tavoitteenaan on palauttaa orjuus ja orjuuttaa tummaihoiset, mietin vain, että mitä ihmettä. Miten olisi mieluummin se klassinen maailmanvalloitus? Se tuntuisi luontevammalta. Valvojan pyrkimyksiä ei oikeastaan perusteltu lainkaan. Olisin kaivannut selitystä sille, miksi hän tavoittelee mitä tavoittelee.

Kirjan loppu on onnellinen. Miles voittaa pääpahiksen ja keskittyy täysillä koulunkäyntiin, kun hämähäkkivaisto ei enää häiritse. Jotkut asiat kuitenkin vain lakaistaan maton alle ja ne jäävät leijumaan ilmaan lopun jälkeen. Miten Milesin vankilassa oleva serkku, joka ottaa yhteyttä? Käykö Miles tapaamassa häntä vielä ja tuleeko heistä ystäviä? Onko serkulla pahoja vaikutuksia Milesiin? Entä se tosiasia, että Miles saa potkut työstä, jolla on rahoittanut syömisensä ja asumisensa, koska hänen vanhemmillaan ei ole varaa? Miles saa työtä kampaamosta hiusten lakaisijana, mutta riittääkö se kattamaan hänen kulunsa? Ja entä aivan kirjan loppu, jossa historian lehtorin rasistisiin kommentteihin pettyneet Miles ja Alicia marssivat luokasta ulos protestiksi ja kirja loppuu siihen? Saavatko he muutosta aikaan vai eivät? Niin paljon avoimia kysymyksiä, joihin ei saada vastauksia. Ikävä sanoa näin, mutta niin hienolta kuin kuulostaakin ajatus kirjoittaa kirja uudesta Hämähäkkimiehestä, se ei tässä tapauksessa toiminut. Tarina ontui paikoin pahasti.

Lopuksi: suosittelenko?

Miles Morales : Hämähäkkimies kertoo uuden ajan Hämähäkkimiehestä Miles Moralesista. Milesin tarina ei oikein uponnut minuun. Suosittelisin kuitenkin supersankareista ja Hämähäkkimiehestä kiinnostuneille nuorille.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.