Viime päivät on ollut kyllä ihanan keväinen fiilis! Kevät on lempivuodenaikani ja saa minut aina hyvälle tuulelle – myös nyt, vaikka on ollut jälleen hirveä kiire opinnoissa. Tämä Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää ei nyt ihan täysin istu vuodenaikaan, mutta mitäpä siitä! Tämän löysin Kirjasammosta etsiessäni sopivaa kirjaa vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteen haastekohtaan 21: Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan. Etsiskelin siis hakusanalla "talvi", ja tämä pisti silmään houkuttelevalla takakansitekstillään ja kannellaan. Binchyltä en ollut aiemmin lukenut mitään, mutta tämän lukukokemuksen jälkeen tahtoisin tulevaisuudessa lukea lisää!

Vahvat naiset -lukuhaasteessa (1.1.-31.5.2021) tämä kirja täyttää kohdan Kirja naisten välisestä ystävyydestä. #vahvatnaisetlukuhaaste
 

 

Seitsemän talvista päivää / A Week in Winter

WSOY

suom. 2013

364 sivua
 

Irlannin länsirannikolla, korkealla tuulen pieksämillä kallioilla seisova Stone House uhkaa rapistua maan tasalle, kunnes kotiseudulleen palaava Chicky puhaltaa paikkaan jälleen eloa. Menneisyydestään vaitonainen Chicky kunnostaa talon idylliseksi hotelliksi, joka tarjoaa täydellisen pakopaikan jokaiselle aikaa, tilaa ja rauhaa kaipaavalle.

Hotelliin avajaisviikolla saapuvat vieraat muodostavat sekalaisen joukon surun ja onnen täyteisiä ihmiskohtaloita. Winnie on päätynyt lomamatkalle sietämättömän anoppikokelaansa kanssa. Andersia piinaa vaikea suhde isäänsä, Johnia julkisuus, ja Freda taistelee mielenterveytensä kanssa. Nicolan ja Henryn elämää varjostaa traaginen kuolemantapaus, ja he etsivät Irlannin jylhistä maisemista voimaa jatkaa eteenpäin. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

"– – Minä aina toivoin, että sinä tulisit asumaan tähän taloon. Se oli aina minun haaveeni."

Siitä se alkoi.

Koko hullu ajatus siitä, että Chicky ostaisi rantakalliolla seisovan suuren talon. Stone Housen, jonka villiintyneessä puutarhassa hän oli lapsena leikkinyt, jota hän oli katsellut uimaretkillään mereltä käsin ja jossa hänen ystävänsä Nuala oli ollut herttaisten Sheedyn sisarusten palvelusneitinä. (s. 26)

 

Seitsemän talvista päivää alkaa kertomuksella Chicky Starrista. Hän on maalaistalon tyttö, joka rakastuu Irlantiin lomalle tulleeseen amerikkalaismieheen ja muuttaa tämän perässä New Yorkiin. Salamarakkaus kuitenkin kuihtuu, ja Chicky palaa takaisin kotiin. Hän ei kehtaa kertoa erostaan, vaan valehtelee miehensä kuolleen auto-onnettomuudessa ja esittää surevaa leskeä. Lapsuudenkodin lähellä seisovan Stone House -kartanon viimeinen elossa oleva asukas, vanha Queenie-neiti, ehdottaa Chickylle, että tämä voisi perustaa hotellin ja saada näin eloa rapistuneeseen taloon sekä uuden alun. Pian Chicky on avaamassa hotellia, ja avajaisviikolla saapuu vieraita sieltä sun täältä. Jokaisella heistä on salaisuuksia ja raskaita kokemuksia, joten loma tuulisella rannikolla lämpimässä ja kodikkaassa Stone Housessa tulee vaikuttamaan heistä jokaiseen.

Pidin aivan tavattoman paljon tästä kirjasta! Vaikka jokaisessa luvussa käsitellään eri henkilöä ja tämän elämäntarinaa perinpohjaisesti sekä saapumista Stone Houseen, muodosti teos silti tarinallisesti ehyen kokonaisuuden. Chicky on eräänlainen päähenkilö, koska perustaa hotellin, mutta häntä sivutaan myös pikaisesti kerrottaessa hotellivieraiden tarinoita. Tämän kirjan suola on ehdottomasti se, miten erilaisia ihmiskohtaloita vieraista löytyy. Anders on ruotsalainen suuryrityksen perijä, joka tahtoisi vain musisoida. Lääkäripariskunta Nicola ja Henry on elänyt mielenkiintoista ja helppoa elämää luksusristeilijällä, mutta erään asiakkaan yllättävä itsemurha saa heidät pois tolaltaan. Tyttökoulun rehtori Nell on kaikkien vihaama ja kylmä vanha nainen, Freda taas kaikkien rakastama kirjastonhoitaja, jonka unelmien miesystävä paljastuu naimisissa olevaksi pettäjäksi. John on tunnettu näyttelijä, joka ei tajua työnsä todellista merkitystä, vaan paahtaa tukka putkella eteenpäin. Winnien anoppi Lillian ei ole valmis päästämään irti pojastaan, ja Wallsin pariskunta jahtaa pakkomielteisesti erilaisten kilpailujen pääpalkintoja vain voittamisen ilosta. Sitten ovat vielä Chickyn ystävättären Nualan huligaanipoika sekä sisarentytär Orla, jotka tulevat töihin hotelliin.

Pidin kaikista tarinoista todella paljon niiden erilaisuuden vuoksi, mutta suosikkejani ovat ehkä Nicola ja Henry, John sekä Freda. En muista lukeneeni juurikaan romaaneja, jotka kertovat julkkiksista ja siitä, millaisia julkisuuden kirot ovat, joten Johnin elämä tunnettuna näyttelijänä oli todella kiinnostavaa luettavaa. Samoin Nicolan ja Henryn ura lääkäreinä luksusristeilijällä, jossa heidän elämänsä on miltei jatkuvaa lomailua. Kirjastonhoitaja-Freda tuntui ujoutensa ja kirjaintoilunsa vuoksi samaistuttavimmalta. Mutta totta puhuen ahmin jokaisen tarinan innoissani, sillä yllättäviä juonenkäänteitä ei niistä mistään puuttunut! Se, että lopuksi jokainen kokee eräänlaisen valaistumisen ja löytää elämälleen uuden suunnan, tuntui hyvältä ja sulkeutuvalta lopulta (pidän sulkeutuvista lopuista). Ainoastaan Nell palaa kesken loman kotiin eikä tunnu muuttuneen lainkaan, mitä en voinut olla harmittelematta. Se, että jokainen henkilöhahmo teoksessa on epätäydellinen ja inhimillinen, saa lukijan samaistumaan heistä miltei jokaiseen.

 

"Täällä monen ajatukset saavat siivet. Olen nähnyt sen monta kertaa.
Se johtuu varmasti meri-ilmasta." (s. 256)

 

Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli jonkinlainen pidempi loppukatkelma Chickystä. Kirja alkaa hänen tarinallaan, ja lopussa, kun hotellivieraat lähtevät hotellista viikon jälkeen ja uudet vieraat ovat jo tulossa, olisin mieluusti lukenut vaikkapa 50 sivua lisää ihan vain siitä, miltä Chickyn tulevaisuus näyttää. Lisäksi, kuten yleensäkin lukiessani esimerkiksi jännittäviä novelleja, harmittelin joidenkin henkilöhahmojen tarinoiden lyhyyttä. Olisin voinut lukea heistä enemmänkin. Esimerkiksi Nicolan ja Henryn tarinasta saisi helposti kokonaisen mielenkiintoisen romaanin kirjoitettua, samoin Winniestä.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Seitsemän talvista päivää yllätti minut. Se on lämminhenkinen romaani, josta ei yllätyksiä ja juonenkäänteitä puutu, sillä päähenkilönsä Chickyn lisäksi se avaa lukijan silmien eteen kaikkien Chickyn hotelliin viikon aikana tulevien hotellivieraiden tarinat ja taustat. Henkilöhahmoista löytyy varmasti jokaiselle joku, joka sykähdyttää. Tarinat ovat ihmisläheisiä ja liikuttavia, ja lukiessa pääsee mitä mainioimmalle nojatuolimatkalle Irlannin sateiselle ja tuuliselle rannikolle. Suosittelen oikein lämpimästi!