Uskokaa tai älkää, minun oli vaikea keksiä kirjaa Helmet-lukuhaasteen 2020 haastekohtaan 2: Iloinen kirja. Eihän iloisen kirjan löytäminen pitäisi olla kovin vaikeaa. Moni Helmet-lukuhaasteen Facebook-ryhmäläisistä on lukenut tähän kohtaan esimerkiksi Tove Janssonin Muumi-kirjoja. Mielestäni moni viime aikoina lukemani kirja on kuitenkin sisältänyt ainakin jonkin verran vakavia teemoja, minkä vuoksi ne eivät ole sopineet iloiseksi kirjaksi. Sama pätee suurimmaksi osaksi lukulistani kirjoihin. Taidan vain pitää enemmän synkemmästä kerronnasta ja aiheista. Lopulta päädyin sitten Mamen Sánchezin teokseen On ilo juoda teetä kanssasi, joka on ainakin omalla synkkien kirjojen mittapuullani suhteellisen iloinen kirja. En enää muista, mistä sain vinkin siihen. Muistaakseni joko lukuhaasteen Facebook-ryhmästä tai sitten jonkun toisen kirjablogista. Innostuin eniten kauniista kannesta ja houkuttelevasta nimestä, sillä olen vannoutunut teenjuoja.

 

On ilo juoda teetä kanssasi / La felicidad es un té contigo

Bazar Kustannus Oy

2015

306 sivua

 

Englantilaisen mahtisuvun komea vesa Atticus Craftsman ei koskaan matkusta ilman Earl Grey -teetä ja lempikirjaansa. Kun hänet lähetetään Madridiin lakkauttamaan Librarte-kirjallisuuslehteä, hän pakkaa laukkuunsa molemmat.

Lehden hurmaavat työntekijät Berta, Soleá, María, Asunción ja Gabriela eivät niin vain lakkauttamiseen alistu. Persoonalliset naiset keittävät kokoon suunnitelman työpaikkansa pelastamiseksi. Ja minkälaisen suunnitelman! Ainakin siihen liittyvät espanjalaiset kitarat ja kuuma Granada. Ja mitä tekemistä Atticus Craftsmanin katoamisella on tämän kaiken kanssa? (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

On ilo juoda teetä kanssasi -romaanin tapahtumat sijoittuvat suurimman osan ajasta värikkääseen ja iloiseen Espanjaan. Atticus Craftsman on kirjakustannusalalla toimivan isänsä alaisuudessa lähetetty Madridiin lakkauttamaan pientä kirjallisuuslehteä. Lehteä pyörittää viisi räiskyvää ja erilaista naista: haaveellinen vanhapiika Berta, nuori kaunotar Soleá, suuren perheen äiti María, liikalihava mutta hyväsydäminen Asunción sekä taiteellinen Gabriela. Saatuaan kuulla uutisesta he punovat juonen, jonka seurauksena Atticus lähtee Soleán mukaan tapaamaan tuon suurta sukua Granadaan. Samaan aikaan kun Atticus maistaa uutta espanjalaista elämää, muut toimituksen naiset sotkeutuvat Marían salasuhteen kiemuroihin. Sitten Englannista saapuvat Atticuksen huolestuneet vanhemmat, jotka ovat palkanneet paikallisen poliisin selvittämään kadonneen poikansa olinpaikkaa, he kun eivät ole kuulleet Atticuksesta moneen kuukauteen.

Yleensä rakastan poikkeuksetta vieraisiin maihin ja kulttuureihin sijoittuvia romaaneja ja niiden tarjoamaa nojatuolimatkailua, mutta tämän kirjan kohdalla petyin. En tiedä miksi, sillä se on ihan mukiinmenevä eikä mitenkään todella huono. Espanjaa kuvataan kiinnostavasti ja värikkäästi, mutta ehkä syynä on omaan makuuni liian nopeatempoinen tarina. Kerronta teoksessa on mielestäni hengästyttävää ja katkonaista. Pidän yksityiskohtaisesta ja viipyilevästä kuvauksesta, jota tässä kirjassa ei juuri ole. Tapahtumat etenevät vauhdilla ja rävähtävät lukijan silmille.

 

Vaikka Atticus Craftsman olisi elänyt kuinka vanhaksi ja vaikka mantereet olisivat eksyneet suunnattomassa valtameressä ja kiinnittyneet takaisin yhteen, hän ei olisi koskaan unohtanut, kuinka Soleá Abad Heredia astui hänen tuoreeseen työhuoneeseensa Madridin Calle Mayorilla. – –

Nainen oli eittämättä noita. Tarkemmin ajatellen he kaikki olivat. Viisi noitaa oli kokoontunut kuparipatojen ääreen keittämään liemiä ja lemmenjuomia. Eihän hänenlaisensa Oxfordissa koulutettu maailmanmies, jonka äiti ja isoäiti olivat ylhäisiä aristokraatteja, olisi muuten suhtautunut Soleán kaltaiseen tyttöseen niin eläimellisesti.
(On ilo juoda teetä kanssasi, 87)

 

En hirveästi pitänyt tarinasta ja sen elementeistä. Kirja oli mielestäni suoraan sanottuna vähän tylsä lukukokemus. Toimiston naisilla on kullakin omat huolensa, kuten Bertalla ohitse mennyt nuoruudenihastus, Gabylla ongelmat raskaaksi tulemisessa ja Maríalla rakastaja, joka paljastuu pahikseksi. Nämä eivät kuitenkaan juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Atticuksen ja Soleán rakkaus on kuvattu tulisena ja intohimoisena, ja Atticuksen muodonmuutos peribrittiläisestä, Earl Greyhin ja kirjoihin mieltyneestä keikarista "valkoiseksi mustalaismieheksi" on hyvin ennalta-arvattava, mutta omasta mielestäni intohimon kuvaus on aivan liioiteltua. En juurikaan ymmärtänyt seksuaalisuuden kuvausta, joka alkaa sillä, että Atticus lukee punakantisia perheensä kartanosta löytämiään eroottisia kirjoja, joiden oppeja sitten soveltaa käytäntöön. Loppukohtauksessa naimisiin menneet Atticus ja Soleá lukevat sitten yhdessä Kamasutraa, ja häihin tulleet vieraat saavat kaikki orgasmin tunnelman ja omituisen juoman ansiosta. Seksin ja seksuaalisuuden kuvaus tuntui turhalta ja ärsyttävältä. Myös onnellinen, kliseinen loppu, jossa kaikkien henkilöhahmojen asiat järjestyvät, on yllätyksetön.

En ole opiskellut espanjaa, mutta pakko sanoa myös se, että espanjalaisten nimien lukeminen turhautti. Monessa nimessä on mukana pidennetty vokaali (en tiedä oikeaa termiä), kuten Soleá ja Asunción, ja halusin lukea nimet mielessäni autenttisesti, mikä hidasti lukemista, sillä välillä luin nopeasti ja ajatuksissani vokaalit lyhyinä tai sitten jonkun lyhyen vokaalin vahingossa pidennettynä. Pieni yksityiskohta, mutta häiritsi lukemista.

Mitä hyvää sitten? Atticuksen teenhimo ja Soleán hauskat sukulaiset. Muuten tämä kirja oli pitkäveteinen eikä oikein iskenyt, valitettavasti.

 

Lopuksi

 

On ilo juoda teetä kanssasi kertoo teetä rakastavasta englantilaisesta Atticuksesta, joka saapuu Espanjaan työasioissa ja rakastuu siellä yllättäen tulisesti. Sivussa podetaan sydänsuruja, ratkotaan arvoituksia ja huudetaan espanjaksi englantilaisille, jotka eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä. Espanjaan mieltyneille, siellä vierailleille ja nojatuolimatkailua harmaaseen marraskuuhun kaipaaville suosittelen, mutta omalla kohdallani tarina jäi vaisuksi, eikä kirja ollut kovin mielenkiintoinen lukukokemus.