Olin aivan hulluna W.I.T.C.H. ja Winx -sarjakuviin lapsena. Oli aika, jolloin luin paljon enemmän sarjakuvia kuin romaaneja. Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen: sarjakuvia en lue lainkaan, romaaneja senkin edestä. Yhdistän sarjakuvien lukemisen mielessäni lapsuuteen ja helppoon elämään, ja mieleeni tulvii muistoja siitä, miten luin tuntikausia sarjakuvia ja käytin paljon aikaa tutkiakseni jokaisen piirretyn ruudun mahdollisimman huolellisesti, koska se oli niin kivaa. Kirjastossa työskennellessä olen huomannut, että ainakin omassa työkirjastossani sarjakuvia kyllä luetaan ja niitä liikkuu, mutta lasten sarjakuvat (muut kuin Asterix ja Obelix, Karvinen, Simpsonit ja Akkari-taskarit) eivät viihdy hyllyssämme. Haluan uskoa, että syy on siinä, että ne ovat jatkuvasti lainassa, eikä siinä, ettei niitä ole. Muutama viikko takaperin järjestelin uutuushyllyä ja huomasin siinä Nathan Fairbairnin kirjoittaman ja Michele Assarasakornin kuvittaman koira-aiheisen sarjakuvaromaanin Kuonokamut - Uusia tuulia. Se näytti niin hauskalta ja koira-aiheensa takia sympaattiselta, että lainasin sen itselleni, vaikka se olikin sarjan toinen osa. Varasin myös ensimmäisen, Kuonokamut - Tytöt kuin tuulispäät. Kun se tuli, luin ne nyt peräjälkeen, ensin ykkösen ja sitten kakkosen. Netistä löysin tiedon, että kolmaskin kirja on tulossa, mutta koska kakkonen vasta suomennettiin, sen ilmestymisessä kestänee vielä jonkin aikaa.

 

Kuonokamut - Tytöt kuin tuulispäät / PAWS: Gabby Gets It Together

Otava

suom. 2022

167 sivua

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

 

Tässä tulevat parhaat ystävykset Gabby, Priya ja Mindy! He ovat samalla luokalla, he kaikki rakastavat eläimiä, mutta kellään heistä ei ole omaa lemmikkiä. Niinpä he keksivät perustaa oman yrityksen: he vievät naapuruston koiria ulos. Pian tyttöjen päivissä vilistää kuonoja, tassuja, hieman kuolaa ja paljon innostunutta haukuntaa. Kaikki ei suinkaan suju ihan niin hyvin kuin tytöt odottivat. Mutta ystävyydessä on voimaa! (takakansiteksti)

 

Kuonokamut - Uusia tuulia / PAWS: Mindy Makes Some Space

Otava

suom. 2023

171 sivua

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

 

Mindyn, Gabbyn ja Priyan koiranulkoilutusbisnes kukoistaa. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut, koira-asiakkaita tulee koko ajan lisää ja tyttöjen ystävyys tiivistyy. Mindyllä on kuitenkin paljon mielen päällä. Äidillä on uusi poikaystävä (jolla tosin on tosi söpö kissa), eikä Mindy saa olla enää kahdestaan äidin kanssa. Kaiken lisäksi koulun uusi oppilas Hazel tahtoo liittyä Kuonokamuihin. Joutuuko Mindy nyt jakamaan myös työnsä ja ystävänsä? Mindyn itsepäisyys tekee hallaa Kuonokamujen yhteishengelle, ja tyttöjen on nostettava kissa pöydälle. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjojen tapahtumista

 

Tytöt kuin tuulispäät -kirja kertoo kolmesta ystävyksestä: Gabbysta, Priyasta ja Mindystä. Tarinaa seurataan tässä ensimmäisessä osassa Gabbyn näkökulmasta. Kolmikko käy fiktiivistä Charlotte Brontën peruskoulua Vancouverissa Kanadassa. Gabby on vitosluokalla, Priya ja Mindy kutosella, mutta koulussa on niin innovatiivista opetusta, että siellä eri ikäryhmiä on yhdistetty opiskelemaan keskenään soluihin ja kolmikko opiskelee samassa solussa. Jo tarinan alussa Gabby toteaa esitellessään itsensä ja ystävänsä, että he ovat melko erilaisia. Gabbyn isä on fantasiakirjailija (ja tyttöjen mielestä äärimmäisen nolo nörtti) sekä siisteysintoilija, joka ei tahdo kotiinsa lemmikkejä. Intiasta muuttanut Priya on urheilullinen ja harrastaa useita urheilulajeja, ja hänen äitinsä on tosi allerginen koirille. Mindy taas asuu kahdestaan äitinsä kanssa ja on Gabbyn mielestä "supercool", koska saa olla paljon yksin ja koska äiti on päättänyt antaa hänelle vapaan kasvatuksen. Mindykään ei voi hankkia lemmikkiä, koska vuokrasopimuksessa on lemmikit kielletty. Tyttöjä yhdistää rakkaus eläimiin, mutta jokaisella on omat syynsä siihen, miksi oma lemmikki ei ole mahdollinen.

Tytöt laativat suunnitelman saadakseen olla tekemisissä eläinten kanssa. He yrittävät löytää kaveriporukkaansa jonkun neljännen, jolla olisi lemmikki, pelastaa eläimiä kadulta, kävelyttää koiria löytöeläintalolla sekä päästä apulaisiksi pieneläinklinikalle. Mikään näistä ei kuitenkaan onnistu. Sattumalta he päätyvät ulkoiluttamaan suurta Pikkelssi-nimistä koiraa. Gabbyn isän avustuksella he jakelevat mainoksia perustamastaan koiranulkoilutusfirmasta nimeltä VUHH (VauhtiUlkoiluttajat HuippuHauvoille) ja saavat pian viisi koiraa ulkoilutettavakseen. Todellisuus on tietenkin rankempaa kuin kolmikko kuvitteli, varsinkin kun Priyalla on useita kertoja viikossa urheilutreenejä ja Gabby ja Mindy joutuvat pärjäämään kahdestaan. Tytöille tulee iso riita, jonka seurauksena Gabby päätyy ulkoiluttamaan kaikkia viittä koiraa yksin. Ne karkaavat häneltä, mutta Mindy rientää hätiin, samoin urheilukisansa keskeyttänyt Priya. Lopulta kaikki on taas hyvin, kun tytöt vähentävät ulkoilutettavia koiria ja kävelyttävät kukin kerrallaan vain yhtä koiraa.

Lukiessani muistelin W.I.T.C.H.-sarjakuvia, joita ahmin lapsena, ja totesin pitäväni eniten Gabbystä. Siinä missä Priya on urheilullinen ja Mindy "supercool", Gabby on ihan tavallinen ja luonnehtii itseään kertomalla, että lukee paljon kirjoja ja pitää syömisestä. Hän muistuttaa paljon W.I.T.C.H.-tyttöjen Irmaa, joka oli ja on edelleen suosikkini. Vaikka tytöt ovatkin bestiksiä keskenään, tuli silti ajoittain tunne, että Gabby saattaa olla kolmas pyörä verrattuna kahteen muuhun tyttöön. Mindy ja Priya simputtavat Gabbyä useammin kuin kerran, mikä ärsytti. Olen oikeastaan aina ollut ystäväporukoissa se kolmas pyörä ja altavastaaja, joten tiedän, miltä Gabbystä tuntuu. Samaistuin myös siihen, että hän yrittää riidan jälkeen selviytyä kaikkien viiden koiran ulkoiluttamisesta yksin. Jääräpäinen ja itsestään epävarma, aivan kuten minäkin. Gabby tuntui myös muita fiksummalta, sillä hän kyseenalaistaa paitsi ryhmän nimen (joka on minustakin aika huono), myös jo varhaisessa vaiheessa sen, että koiria on aivan liikaa. Muut eivät kuuntele ennen kuin pahin tapahtuu ja koirat karkaavat. Voi Gabby-raukkaa... Onnellinen loppu paransi vähän fiilistä.

Uusi tuulia -kirjassa näkökulma vaihtuu ja päähenkilöksi nousee Mindy. Hänen arkeaan avataan lukijalle ensimmäistä osaa tarkemmin, mikä oli mielenkiintoista. Mindyn äiti Sunny, joka näyttäytyy Gabbyn silmissä maailman siisteimpänä äitinä, on sitä vain ajoittain. Sunny pelaa vapaa-ajallaan videopelejä, mikä on kyllä ajatuksena siisti, mutta silti outo. Minusta itsestäni tulee varmasti vielä jonakin päivänä äiti, joka pelaa videopelejä, mutta en osaa kuvitella oman äitini pelaavan ja olevani itse pelaavan vanhemman lapsi. Siksi suhtauduin skeptisesti. Mutta siis Mindyllä ja hänen äidillään on hyvin läheinen suhde. Mindy on tottunut elämään äitinsä kanssa kahden, sillä isä on lähtenyt hänen ollessaan vasta kaksivuotias, eikä hän tahdo asioiden muuttuvan. Koiranulkoilutusbisnes voi hyvin, mutta sitten koulun uusi oppias, pyörätuolissa istuva Hazel, muuttaa kaiken. Priyan treenit lisääntyvät ja Hazeliin tutustuneet Gabby ja Priya ehdottavat häntä VUHHin uudeksi jäseneksi. Mindylle tulee tunne, että Hazel korvaa hänet, joten hän vastustaa ajatusta ja käyttäytyy mukavaa Hazelia kohtaan töykeästi. Samaan aikaan Sunny alkaa tapailla videopeleistä kiinnostunutta miestä ja Mindystä tuntuu, että äitikin on korvaamassa hänet tällä uudella miehellä. Tuttuun ja turvalliseen arkeen astuneet uudet ihmiset sekoittavat kuvioita siinä määrin, että Mindy riitaantuu ystäviensä kanssa ja käyttäytyy ilkeästi äitiään kohtaan. Lopussa kaikki saadaan tietenkin sovittua, kun Mindy tajuaa, että joskus omia tapojaan on muutettava toisten ihmisten vuoksi ja oman onnen jakaminen toisten kanssa voi parhaimmassa tapauksessa lisätä omaa onnellisuutta, ei vähentää sitä. Hazel liittyy kaveriporukkaan ja Mindy hyväksyy äitinsä uuden miesystävän.

Toisessa kirjassa oli kiva, että päähenkilö vaihtui. Jos mietin taas W.I.T.C.H.-sarjakuvia, siinä missä Gabby muistuttaa minua Irmasta, Mindystä tulee mieleen Will. Myös Willin äiti alkaa seurustella uuden miehen kanssa (Willin historianopettajan, haha). Tässä osassa oli ihmissuhdedraamaa ensimmäistä osaa enemmän. Ikäsuositusta ei ensimmäiselle kirjalle ole laitettu, toisella se on 8+. Luulisin sen johtuvan siitä, että se on paikoin ahdistavampi. Nostetaanpa tässä kirjassa esiin vammaisten oikeuksiakin. Pyörätuolissa istuva Hazel ei pääsee halloweenin karkki tai kepponen -kierroksella talojen oville portaiden takia, joten ystävykset auttavat häntä noutamalla hänelle karkkia sekä odottamalla hänen kanssaan portaiden juurella, että oven avannut ihminen tuo karkit sinne. Lopussa Mindy tekee Hazelille ikävän tempun. Äidin uuden miesystävän kissa kaipaa ulkoilutusta ja Mindy antaa Hazelille luvan tulla porukkaan, mutta vaatii, että hänet otetaan koeajalle ja että hänen pitää todistaa kyvykkyytensä ulkoiluttamalla aluksi kissaa. Kissa, joka on aikamoinen pullukka, ei ole kovin mukava ulkoilutettava, ja Hazel odottaa muita sateessa yli tunnin kissan nukkuessa pusikossa. Hazel tietysti suuttuu muille ja kun ystävykset myöhemmin sopivat, hän epäilee, että häntä syrjittiin hänen pyörätuolinsa takia. Tytöt saavat sovittua ja näyttävät, että Hazel on yhtä arvokas kuin he muutkin, mikä on loistava opetus (ja lopetus) tarinalle. Olin kuukausi sitten kirjastoalan koulutuksessa, jossa puhuttiin siitä, miten kirjoja, joissa henkilöhahmoina on vammaisia ihmisiä, tulisi nostaa enemmän esiin. Tässä kirjassa niin tehdään, mikä on hyvä juttu. Varsinkin kun sitä vielä alleviivataan, ettei Hazel ole lainkaan muita huonompi pyörätuolistaan huolimatta.

Koirakuumeeni ei ainakaan helpottunut näitä sarjakuvaromaaneja lukiessa. Pidin kummastakin valtavasti. Kuvitus ja värimaailma on kaunis, tarinat arkisine aiheineen ja varhaisteinien ihmissuhdekiemuroineen samaistuttavia. Odotan jo kolmatta osaa.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Kuonokamut - Tytöt kuin tuulispäät ja Kuonokamut - Uusia tuulia ovat molemmat lapsille suunnattuja sarjakuvaromaaneja. Suosittelen eläimistä kiinnostuneille sekä sarjakuvista pitäville. Itse tykkäsin kyllä ja viihdyin näin aikuisenakin näiden sarjakuvien parissa. Hyvä löytö. :)

Annoin molemmille Goodreadsissa neljä tähteä.