Viime aikoina on tullut luettua paljon synkkiä ja aika inhorealistisiakin historiallisia romaaneja, joten todella kaipasin väliin jotakin kevyttä ja ihanaa. Halusin lukea jonkin oikein hyvän mielen romaanin. Kaipuu tällaisen kirjan lukemiseen lisääntyi entisestään, kun isäni loukkaantui vakavasti muutama viikko sitten. Perheessämme eletään nyt rankkoja aikoja, mikä heijastuu jaksamiseeni. Selailin TBR-listaani ja pohdin, keksisinkö jonkin kivan romaanin, joka sopisi myös Herkulliset kirjat -lukuhaasteen (1.9.-30.11.2022) ruutuun "kirjassa syödään suklaata". TBR-listaltani löytyi Cathy Cassidyn nuortenkirja Kirsikkasydän, joka aloittaa kuusiosaisen Suklaamuruset-kirjasarjan. Kansi on herkullinen, ja minulla oli hyvä aavistus myös sisällöstä. Se oli lopulta juuri sitä mitä tarvitsin tähän hetkeen. Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2022-31.3.2023) tämä tulee ruutuun "kirjan kannessa on kukka".

Kirsikkasydän / Cherry Crush

WSOY

suom. 2012

243 sivua

Cherry Costello on aina elänyt kahdestaan isänsä kanssa, mutta nyt kaikki muuttuu. Isän työ epämuodostuneiden suklaapatukoiden hävittäjänä makeistehtaan liukuhihnalla vaihtuu kotikonditoriaan, kun Cherry ja isä muuttavat Somersetiin, kauniiseen taloon meren rannalla. Siellä odottavat uusi äiti ja neljä siskoa: Coco, Skye, Summer ja Honey. Siellä on myös Shay, Honeyn poikaystävä. Cherryn tulisi pysyä pojasta erossa, mutta Shay ei tunnu tätä ymmärtävän... Jos Honeyn jäähileisiä viestejä on uskominen, Cherry taitaa olla uuden perheen linjalta poistettava jämäpala.

Suklaamuruset on pinnalta kepeä ja sydämen sulattava sarja, jossa suuret haaveet ja arjen kolhut kohtaavat kuin mausteet ja maitosuklaa, yllättävästi ja hauskasti. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Haaveet ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa, alan huomata. Olen haaveillut äidistä niin kauan kuin saatan muistaa, mutta en ole koskaan kuvitellut, että joutuisin jakamaan hänet neljän muun tyttären kanssa, eikä minulla taatusti ole käynyt ikinä edes mielessä, että joutuisin jakamaan isän. (s. 68-69)

13-vuotias Cherry on ujo ja omissa oloissaan viihtyvä tyttö, jonka äiti on kuollut hänen ollessaan vielä pieni. Cherry haluaa epätoivoisesti kuulua joukkoon, joten hän keksii valheita äidistään ja valheille kehittyy yhä pidempi häntä. Kun Cherry joutuu ongelmiin koulussaan, tulee isän uutinen muutosta Somersetiin kuin taivaan lahjana. Isä on löytänyt Somersetista uuden rakkauden, lapsuudenystävänsä Charlotten, jonka kanssa he aikovat perustaa suklaayrityksen. Paketissa tulee kuitenkin mukana myös neljä siskopuolta: Coco, Skye, Summer ja Honey. Siskoksista vanhin, Honey, on kaunis ja suosittu tyttö, eikä Cherry tule hänen kanssaan lainkaan toimeen. Muut siskot sen sijaan ottavat hänet avosylin vastaan. Ongelmia aiheuttaa myös Honeyn poikaystävä Shay, joka flirttailee häpeilemättä Cherrylle ja vie tämän sydämen.

Herkullinen lähtöasetelma, joka tempasi oitis mukaansa! Cherry on samaistuttava päähenkilö varmasti jokaiselle lukijalle, joka on joskus joutunut kiusatuksi tai sivuun kaveriporukoista. Hän on suloinen tyttö, joka etsii paikkaansa maailmassa ja ikävöi äitiään. Uusperheen arjesta oli hauska lukea, ja jokainen sisko on oma ihastuttava persoonansa. Heidät on mielestäni rakennettu hienosti. Kapuloita rattaisiin laittava Honey on tarinan pahis, kapinoiva teini, joka väittää vihaavansa kaikkia ja kaikkea eikä tahdo uutta isää, koska haikailee biologisen isänsä perään. Biologinen isä on kuitenkin muuttanut pois eikä hänestä juuri kuulu. Tunsin sympatiaa myös Honeya kohtaan, vaikka hän käyttäytyykin todella kurjasti muita kohtaan. Jos olisin lukenut tätä teininä, olisin varmaan vain inhonnut Honeyn hahmoa, mutta nyt aikuisena ja opettajana näin hänet apua ja huomiota kaipaavana tyttönä.

Nyt isä keskittyy valitsemaan kahdeksan tryffelimakua festivaaleille. – – Mietimme makuvaihtoehdoille yhdessä nimiä – Honeykin – ja keksimme sellaisia suklaahoukutuksia kuin mansikkapyörre, mokkaunelma ja viehko viski ja kirsikkasydän. Viimeksi mainittu saa minut punastumaan, koska nimeni tarkoittaa kirsikkaa ja minusta tuntuu, että kaikki näkevät kuka minun sydämeni on vienyt. (s. 174)

Suklaa-aihe oli mielenkiintoinen. Kuten Cassidy alkusanoissaan toteaa, kukapa ei rakastaisi suklaata ja suklaasta kertovaa kirjaa. Cherryn isä on ollut töissä epämuodostuneiden suklaapatukoiden hävittäjänä, mutta tahtoo oman yrityksen ja lähtee kokeilemaan mitä mielikuvituksellisimpia suklaamakuja. Tämän kirjan lukeminen lämmitti mieltä (ja kehoakin) kuin mukillinen kuumaa ja makeaa kaakaota syysiltana peiton alla. Henkilöhahmot herkuttelevat paljon niin suklaalla kuin muillakin herkuilla ja osaavat nauttia elämästä murehtimatta turhia. Toki vakavampikin vivahde säilyy taustalla, kun uusperhe yrittää tulla toimeen ja menneisyys kummittelee mielessä. Sopiva sekoitus keveyttä ja vakavia aiheita toimi minusta oikein mainiosti.

Cherryn ja Shayn suhde pisti miettimään. Honey ja Shay ovat parisuhteessa, kun Cherry muuttaa uuden perheensä luo, ja varattu Shay alkaa oitis piirittää Cherrya. Aluksi Cherry tekee kuten kunnon ihmisen pitääkin: torjuu Shayn ja pitää koko ajan mielessään, että Shay on varattu. Loppua kohden nuori lempi kuitenkin roihahtaa, ja aivan romaanin lopussa Cherry ja Shay menevät yhteen, kun Shay päättää jättää oikuttelevan Honeyn. Hän perustelee päätöstään sillä, ettei jaksa tukea enää Honeya. Minulla soivat tässä vaiheessa hälytyskellot: millainen kumppani Shay mahtaa olla pitkällä tähtäimellä, kun hän ei jaksa hetkeä kauempaa tukea kumppaniaan, jolla on elämässä vaikeaa? Vaikka Cherry ja Shay ovatkin tietyllä tapaa söpöjä yhdessä, minua häiritsi se, miten Cherry syrjäyttää Honeyn ja kirjaimellisesti varastaa hänen poikaystävänsä. Se on väärin niin monella tavalla. Vanhemmat hyväksyvät asian toteamalla vain, ettei tunteilleen ja sille, keneen rakastuu, voi mitään. En pitänyt tästä ajattelu- ja toimintatavasta, ja säälin Honeya yhä enemmän. Jokainen tämän sarjan kirja kerrotaan eri sisaren näkökulmasta, enkä malta odottaa, että pääsen Honeya käsittelevään osaan sarjan loppupuolella. Toivottavasti hänkin löytää vielä onnen.

Pakko mainita vielä lopuksi, että kirjan lopussa on hauska testi, jonka avulla voi testata, kuka Suklaamuruset-tytöistä itse on. Minä sain tulokseksi Summerin ja tekstin: "Olet intohimoinen ja hauska. Olet päättänyt tehdä unelmistasi totta... ja perheesi ja ystäväsi tukevat sinua täysillä." Aika nappiin meni! :) Testin lisäksi viimeisiltä sivuilta löytyy kaksi herkullista reseptiä. Cathyn suussasulava kirsikkasuklaakakku suklaakastikkeen kera voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Lopuksi: suosittelenko?

Suklaamuruset-sarjan ensimmäinen osa, Kirsikkasydän, on herkullinen ja suklainen nuortenkirja. Se on kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Pidin siitä kovasti, ja tahdon ehdottomasti lukea sarjan loputkin osat. Suosittelen lämpimästi aivan kaikille!

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.