20220411_120312.jpg


Instagramissa pyörii huhtikuun ajan haaste #kevätotavankirjastossa, jossa luetaan nimensä mukaisesti Otavan kirjaston kirjoja. Itse olen lukenut vasta yhden, Anne Tylerin Avioliiton lyhyen oppimäärän (linkki postaukseen). Toinen huhtikuinen Otavan kirjani on Ian McEwanin Makeannälkä, jonka bongasin Otavan kirjalistaa selaillessani. Sen nimi kiinnitti huomioni, ja takakansitekstikin vaikutti lupailevalta. Kirjan kansikuvasta ja nimestä voi herätä joitain mielleyhtymiä sisällöstä, mutta en kyllä osannut odottaa, että se kertoisi Ison-Britannian turvallisuuspalvelussa työskentelevästä parikymppisestä naisesta ja hänen miesseikkailuistaan. Millainen lukukokemus se sitten oli? Lue eteenpäin, niin saat tietää. Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteeseen tämä kirja tulee kohtaan 4: Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana. Syy siihen on, että olen täysin tyytyväinen hiljaiseen ja vakaaseen elämääni enkä kaipaa sen enempää arvaamatonta työpaikkaa turvallisuuspalvelussa kuin tilannettakaan, jossa vaihdan miestä kuin sukkaa. Historiallisessa lukuhaasteessa tämä kirja tulee ruutuun "LGBTQ+", koska eräs sivuhenkilöistä on homoseksuaali. Kuvassa on pala leipomaani pääsiäiskakkua, ja tämän postauksen myötä toivottelenkin hyvää pääsiäistä!

 

Makeannälkä / Sweet Tooth

Otava

suom. 2013

395 sivua

 

Ison-Britannian turvallisuuspalvelu värvää nuoren Serena Fromen suoraan Cambridgesta vuonna 1972. Salaisessa tehtävässä koodinimeltä Makeannälkä Serena tutustuu nuoreen kirjoittajalupaukseen. Hän lumoutuu miehen teksteistä ja pian miehestä itsestään. Kylmää sotaa käydään niin kirjallisuudessa kuin rakkaudessa, eikä Serena enää tiedä, mihin tai kehen voi luottaa. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Matkalla kotoa töihin pohdiskelin usein, miten suunnaton kuilu erotti nimellisen toimenkuvani todellisuudesta. Saatoin sanoa itselleni – koska kellekään muulle sitä ei voinut sanoa – että olin töissä MI5:ssä. Sillä oli aivan omanlaisensa kaiku. Vielä nytkin tunnen pieniä väristyksiä ajatellessani tuota kalvakkaa pientä tyttöä, joka halusi kantaa kortensa kekoon maansa hyväksi. Olin kuitenkin vain yksi minihameisista toimistotyöntekijöistä toisten joukossa – – Kitkuttelin jotenkin eteenpäin, mutta en tuntenut olevani osa hohdokasta salaista maailmaa. (s. 56-57)

 

"Leikkisä, koominen, jopa hillitön", luonnehditaan Makeannälkää sen takakannessa. Olen toista mieltä. Kirjassa parikymppinen Serena Frome, joka on saanut uskonnollisen kasvatuksen, opiskelee vastentahtoisesti matematiikkaa Cambridgen yliopistossa. Todellisuudessa hän olisi tahtonut opiskelemaan äidinkieltä ja kirjallisuutta, mutta taipui äitinsä painostukseen. Serena aloittaa suhteen yliopistolla tapaamansa nuoren miehen, Jeremyn, kanssa, mutta Jeremy paljastuu homoseksuaaliksi ja suhde päättyy. Jeremyn kautta Serena tutustuu historian professori Tonyyn. Serena aloittaa suin päin suhteen 30 vuotta vanhemman miehen kanssa, joka opastaa häntä kirjallisuudessa ja politiikassa. Tony kuitenkin päättää suhteen yllättäen. Tonyn kautta Serena otetaan yliopistosta MI5:n, Britannian turvallisuuspalvelun, palvelukseen toimistotyöntekijäksi. Suhteiden avulla Serena saa ylennyksen avustavaksi tiedusteluvirkailijaksi ja pääsee mukaan operaatioon nimeltä Makeannälkä. Siinä hänen tulee esittää peiteorganisaation virkailijaa, joka värvää aloittelevan kirjailija Tom Haleyn ja tarjoaa tälle avokätistä apurahaa romaanin kirjoittamiseen. Kuten arvata saattaa, Serena aloittaa suhteen myös Tomin kanssa ja pohtii suhteen syventyessä, kertoako totuus Tomille vai ei. Lopulta hänet paljastetaan.

Minusta tässä kirjassa ei ole mitään koomista. Leikkisyyttä hieman, mutta sekin vähä tuntui jäävän kaiken jyräävän poliittisen pohdinnan jalkoihin. Politiikka on yksi niistä asioista, joista en voisi olla vähempää kiinnostunut oikeassa elämässä, ja sama pätee kirjallisuuteen. Välttelen yleensä romaaneja, joissa on paljon poliittisia vivahteita. Ikävä kyllä tämä kirja, joka sijoittuu kylmän sodan aikaan 1970-luvulle, sivuaa aiheensa puolesta usein sen ajan politiikkaa ja poliittisen kentän tapahtumia. En tajunnut juuri mitään mistään, jos totta puhutaan. Brittiläisten poliitikkojen nimet ja sen ajan kriisit vilisivät silmieni edessä odottaessani, että jotakin kiinnostavampaa tapahtuu. Se oli yksi syy siihen, miksi lukeminen välillä takkusi.

Juonen suhteen olin toiveikas. En kuitenkaan missään vaiheessa pitänyt päähenkilö Serenasta. Aivan ensimmäisillä sivuilla ajattelin hänen olevan ainakin jonkinlainen sukulaissielu: kirjallisuusopinnoista ja lukemisesta kiinnostunut parikymppinen nainen. Kun hänen kerrotaan harrastavan lukutapaa, jossa sivuja käännellään parin sekunnin välein ja teksti vain silmäillään, aloin jo epäröidä, sillä itse olen hidas ja makusteleva lukija. Kun hän sitten paljastuu politiikasta kiinnostuneeksi (tai ainakin sitä jollakin asteella seuraavaksi) ja jatkuvasti uuteen mieheen rakastuvaksi ihmiseksi, tajusin, ettei meillä ole mitään yhteistä. Jokin hänen nuoren naiivissa luonteessaan ärsytti.

 

T. H. Haley, turvallisuusvaltion juoksupoika, oli menettänyt uskottavuutensa jo ennen kuin oli päässyt kunnolla alkuunkaan, ja syyllinen hänen tuhoonsa olin minä, tai ei vaan me, Serena Frome ja hänen työnantajansa. Kuka luottaisi mieheen, joka kirjoittaa sensuuritoimista Romaniassa, kun hän saa kirjoituksistaan maksun valtion salaisista määrärahoista? Se meidän hienosta Makeannälästämme. Siihen kuului yhdeksän muutakin, kenties tärkeämpää ja hyödyllisempää kirjailijaa, jotka eivät olleet joutuneet silmätikuiksi. (s. 341)

 

Ylipäänsä minua jotenkin turhautti tapa, jolla asiat kirjassa etenevät. Se, että Serenalle ja Tomille tulee suhde, ei olisi voinut olla ennalta arvattavampi käänne. Siksi olisin toivonut, että alkupuolella kirjaa Serena ei olisi vikitellyt jo kolmea muuta miestä ja maannutkin heistä kahden kanssa. Silloin tässä intohimoisessa ja kielletyssä suhteessa kirjailijaan olisi voinut ollakin tietynlaista hohtoa. Nyt se tuntui lähinnä suhteelta muiden joukossa. En myöskään oikein sietänyt tapaa, jolla McEwan teoksessa kuvaa naishenkilöhahmojaan. Ärsyynnyin siitä, miten Serena kuvataan yksinkertaisena seksinnälkäisenä tyttönä, joka vain juoksee miesten perässä. Sitä, miten paljon hän pitää seksistä ja miten usein hän sitä haluaa harrastaa, jaksetaan korostaa aina uudelleen, ja kyllästyin nopeasti jatkuvaan seksin harrastamiseen, jota oli teoksessa tarpeettoman paljon. En myöskään pitänyt yhtään siitä, miten kirjaiija kuvaa Serenan työtoveria Shirleytä. Shirleyn kerrotaan olevan parikymmentä kiloa ylipainoinen, minkä vuoksi hänen ihraisilta kasvoiltaan on vaikea lukea ilmeitä (näin muistelen melkein sanasta sanaan häntä kirjassa kuvatun). Kirjan lopussa Shirley on laihtunut, ja Serena ihastelee, miten paljon paremmalta hän näyttää. Kivaa läskifobiaa...

Halusin kovasti pitää tästä romaanista. Se tuotti kuitenkin pettymyksen. Ärsyttävä ja jokseenkin epäuskottava päähenkilö, ennalta-arvattava suhde kirjailijaan sekä viittaukset Britannian yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään eivät ihan olleet minun palani kakkua. Loppua kohden teos parani Serenan jäätyä suhteestaan kiinni. Viimeiset sivut olivat jännittävimmät, ja ne luin ahmimalla. Sitten kirja kuitenkin loppuu kesken ja jättää lukijan pohtimaan, miten Serena reagoi Tomilta saamaansa pitkään kirjeeseen, jossa tämä epäsuorasti kosii(?) ja ilmaisee haluavansakin vielä jatkaa suhdetta. Olisin halunnut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta toisaalta olin helpottunut, ettei minun tarvitse viettää enempää aikaa Serenan kanssa.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Makeannälkä kuulostaa nimensä ja takakansitekstinsä perusteella mielenkiintoiselta romaanilta, ja sitä se ehkä onkin, jos on edes vähän perillä Britannian 1970-luvun politiikan tapahtumista ja on niistä kiinnostunut. Jos politiikka ei kiinnosta, luvassa on ajoittain pitkäpiimäistä luettavaa. Suosittelen siis politiikasta ainakin hieman kiinnostuneille sekä James Bond -tyyppisistä vakoilijaromaaneista pitäville. Tosin sillä varauksella, että tässä on jokseenkin epäonnistunut päähenkilö, jonka elämä pyörii liikaa miesten metsästyksen ympärillä.

Annoin Goodreadsissa kaksi tähteä.