9789511268567.jpg

Tämä on viimeinen Fifty Shades of Grey -aiheinen postaus ja käsittelee siis trilogian kolmatta ja viimeistä kirjaa, Fifty Shades - Vapautettu. Olen iloinen siitä, että pääsen nyt uusien ja erilaisten kirjojen pariin, mutta oloni on myös hieman haikea. Voin kuvitella elokuvat katsoneella olleen samanlaisia tuntemuksia viimeisen leffan nähtyään. Itse en ole siis vieläkään katsonut ainuttakaan.
 

Fifty Shades - Vapautettu / Fifty Shades Freed

Otava

2018

621 sivua
 

Trilogian päätösosassa Anastasia Steele ja Christian Grey ovat saaneet toisensa, eli Anastasia kantaa nimeä rouva Grey. Heidän avioelämänsä kukoistusta tosin häiritsevät samat Christianin menneisyyden haamut kuin ennenkin. Nyt kuvaan astuu myös eräs Anastasiallekin ennestään tuttu henkilö, jolla on kana kynimättä Christianin kanssa ja pahat mielessään.

Anastasia jatkaa Christianin uhmaamista ja saattaa itsensä useita kertoja vaaroille alttiiksi. Pian hän saa yllättävän uutisen, joka tulee muuttamaan hänen ja Christianin elämän totaalisesti. Christian on kuitenkin yhä viidenkymmenen sortin sekopää, ja Anastasian ajatukset ovat sekaisin.
 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista
 

Tämä teos eroaa aiemmista osista siinä, että tämä sisältää jaksoja, joissa ajassa hypitään edestakaisin Anastasian ja Christianin häämatkan ja nykyhetken välillä. Hämmästelin toisen osan kohdalla (linkki postaukseen), miten kaksikon yhteenpaluu tapahtui jo ensimmäisten sivujen aikana, ja tässä osassa hämmästelin samaa naimisiinmenon kanssa. Kirja alkaa häämatkan kuvauksella, ja pian kerrotaan itse häistä. Nopeaa toimintaa.

Toisen osan tavoin tässäkin syntyy alati kitkaa Anastasian ja Christianin välille. Anastasia tuntuu tässä viimeisessä osassa jotenkin todella uhmakkaalta ja Christian todella vihaiselta. Paitsi Anastasian jääräpäisyys, myös Christianin mustasukkaisuus ja heidän erilaisuutensa aiheuttavat riitoja. Esimerkiksi Anastasian ehdottaessa Christianille "halailua ja pussailua" sohvalla TV:n edessä, Christian vastaa: "Voimme mennä sänkyyn, jos haluat seksiä." Tässä ja parissa muussakin kohtaa Anastasia tulee pohtineeksi nuoruuttaan ja sitä, miten hän haluaa nauttia nuoruudestaan tekemällä asioita, joita hänen ikäistensä kuuluu tehdä. Christianin kieroutunut tunne-elämä vakeuttaa heidän avioarkeaan, mutta Anastasia ottaa sen olankohautuksella ja pohtii, että nyt kun he ovat naimisissa, heillä on rutkasti aikaa tutustua toisiinsa. Mielenkiintoinen – ja aika moderni – logiikka sikäli, että yleensä pariskunta tutustuu siinä ennen naimisiinmenoa ja astelee vihille vasta sitten, kun on oikeasti varma siitä, että tahtoo viettää loppuelämänsä sen toisen ihmisen kanssa ja tuntee häntä jo jonkin verran. No jaa... Suhde, joka alkoi sadomasokistisesta seksisopimuksesta, ei kai voikaan olla täysin samanlainen kuin muut ns. "normaalit" ihmissuhteet.

Christian avautuu yhä enemmän, mikä onkin odotettavissa trilogian päätösosassa. Nyt vihdoinkin tajusin, ettei Christian aio palata takaisin entiseen ja että hänen rakkausromaanimies-puolensa ottaa vihdoin vallan. Hän on yhä kiinnostunut sitomisesta ja muusta, mutta järkyttyy nähdessään Anastasian ranteissa käsirautojen jättämät jäljet. Hän ei halua enää satuttaa Anastasiaa oikeasti, vaan syytää mieluummin tälle rakkautta, huomionosoituksia, hellyyttä ja ylenpalttisia lahjoja. Esimerkkeinä se aiemmassa osassa mainittu merenrantatalo sekä häämatka Euroopan ympäri, uusi oma auto ja tietenkin oma kustantamo (SIP, jonka nimen muuttaa Grey Publishingiksi). Anastasia ei ole kullankaivaja, mutta hän saa kaiken elämäänsä niin naurettavan helposti, että lukiessa ei voi kuin huvittua (ja kadehtia).
 

Tässä sitä taas ollaan sängyssä sekopään kanssa. (Fifty Shades - Vapautettu, 342)
 

Parasta antia ovat mielestäni jännittävät juonikuviot, joita varsinaiseen tarinaan on ujutettu. Jack Hyde pahiksena on ennalta-arvattava mutta hyvä ratkaisu, ja hänen sitomisensa Christianin menneisyyteen ja lapsuuteen yllättävä elementti. Lisäksi rouva Jonesin ja Taylorin rakkaussuhde sekä Anastasian isäpuolen Rayn sairaalaan joutuminen ovat asioita, jotka tuovat vaihtelua jatkuvaan seksin harrastamiseen ja söpöilyyn. Leila ja rouva Robinsonkin ovat yhä mukana, mitä osasin odottaa, mutta mistä yllättäen pidin. Sen sijaan Anastasian yllätysraskaus on todella kliseinen juonenkäänne. Puhumattakaan kirjan imelästä elokuvamaisesta lopusta, jossa Anastasia odottaa jo toista lasta ja Christian kirmaa uuden talon heinäpellolla heidän pienen poikansa perässä ollen yhtäkkiä maailman paras isä.

Lopuksi minun on ihan pakko mainita yksi kohtaus teoksesta! Kyseessä on melko alussa tapahtunut kohtaus, jossa Jack Hyde murtautuu Christianin asuntoon sillä välin, kun Anastasia on ulkona Katen kanssa Christianin kiellosta huolimatta. Kun Christian kuulee tapahtuneesta, hän raivostuu todella paljon, ja kaksikon ollessa suihkussa hän ei poikkeuksellisesti tahdo Anastasian koskevan tai kosketa tuota, mistä Anastasia tuumii näin:

Hän ei halua! Alan kuumeisesti miettiä, onko näin tapahtunut koskaan ennen. Alitajuntani pudistelee päätään huulet mutrulla. Se tuijottaa minua kissalasiensa yli, ja sen ilme sanoo ”nyt olet mokannut ihan kunnolla”. Minusta tuntuu kuin minua olisi läimäytetty, kovaa. Hylätty. Ja yhtäkkiä minuun iskee vanha tuttu epävarmuus: ehkä hän ei halua minua enää. Nyyhkäisen, kun kipu sykkii lävitseni. (Fifty Shades - Vapautettu, 240)

Tässä kohtaa mietin, että voi herranjumala, miten vääristynyt kuva Anastasialla on normaalista parisuhteesta ja seksistä. Christian on vihainen ja hänen tahtoessaan etäisyyttä Anastasia tulkitsee asian heti niin, ettei Christian tahdo häntä enää. Myöhemmin Christian vie Anastasian leikkihuoneeseen ja kiihottaa tuota, muttei anna laueta, eli kostaa tällä tavalla aiemman. Anastasia ei kestä tätä ja käyttää ensimmäistä kertaa turvasanaa koko trilogian aikana. Christian tulee tästä apeaksi ja antaa lopulta Anastasialle mitä tuo "tarvitsee". Mikä minua tässä rassaa, on se, että Anastasia käyttäytyy kuin voisi kuolla jos ei tule tyydytetyksi. Hän ei tiedä mitään epäonnistuneesta aktista, kyvyttömyydestä saada orgasmia tai seksistä kieltäytymisen normaaliudesta arkisessa, normaalissa parisuhteessa. Mieleni suorastaan huusi romaania lukiessani kohtausta, jossa jotakin tällaista tapahtuisi täydellisten seksikuvausten sijaan, ja kyseinen epävarmuuden aalto Anastasian mielessä tuotti minulle hieman iloa täydellisen parisuhteen kuplan puhjetessa hetkeksi.

Mitä loppuun tulee, lukisin mielelläni jatko-osan, jossa kerrotaan kaksikon seksielämän kuihtuneen lapsien myötä, Christianin halukkuuden laantuneen Anastasian kehon muutosten myötä tai muuta vastaavaa, jotakin vähän realistisempaa nimittäin. Koko trilogia on ollut pelkkää täydellistä seksihypetystä, jonka lukeminen alkaa pitkän päälle raivostuttaa sen epärealistisuuden vuoksi. Tietysti ymmärrän kyseisen genren, mutta tajusin, että itse ainakin kaipaan enemmän epätäydellisyyttä lukukokemukseltani. Joku toinen voi tietysti olla toista mieltä.
 

Lopuksi
 

Fifty Shades of Grey -trilogia on ollut mielenkiintoinen lukukokemus noin kokonaisuudessaan. Kliseiltä ei vältytä, muttei toisaalta myöskään yllätyselementeiltä, joita mahtuu mukaan erityisesti viimeiseen osaan. Toisaalta pidän ensimmäisestä osasta eniten, koska siitä kaikki alkaa, toisaalta taas viimeisessä osassa on enemmän draamaa ja jännittäviä juonenkäänteitä kuin kahdessa edellisessä, jotka toistavat melko samaa kaavaa alusta loppuun.

Täydellisen, rakkausromaanimaisen kuvauksen ystäville trilogia on parasta antia, sillä seksi on täydellistä jokaisella kerralla, sitä on paljon ja mukaan mahtuu myös romantiikkaa, mitä pidemmälle sarjassa ja tapahtumissa edetään. Ensimmäinen osa on pelkkää pornoa, toinen osa jo vähän muutakin ja kolmas sen sijaan jo mielestäni enemmän rakkausromaani. Epätäydellisen, arkisen kuvauksen ihmisille trilogia voi tuntua raivostuttavalta, paikoin kitkerältä luettavalta, sillä sitä lukiessa tulee pohtineeksi jatkuvasti, ettei oikea elämä ole näin ruusuista. Kyseessä on kuitenkin fiktiopohjainen sarja, jota lukiessa pääsee pakenemaan omaa tylsää arkea, mikä on välillä ihan jees.

Fifty Shades of Grey on puhuttu ilmiö, ja syystä. Suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti ainakin ensimmäistä kirjaa. Trilogian voi aina jättää kesken ja siirtyä johonkin muuhun, joka miellyttää enemmän! :)