Pimeä marraskuu vaihtui joulukuuksi silmänräpäyksessä. Mielessä siintää jo joululoma ja perinteinen ihana joulunvietto lapsuudenkodissa. Odotan nyt joululomaa kaksin verroin, sillä sain jotakin aivan mahtavaa lomalukemiseksi! En kuitenkaan paljasta sitä vielä. Seuraavassa kirjavinkkauksessani selviää, mistä on kyse. Tällä kertaa kirjoitan kirjasta, jota minulle suositeltiin opettajan pedagogisissa opinnoissa viime keväänä. Pidin äidinkielen harjoitustuntia lukiolaisille renessanssista, ja ohjaajani pyysi, että käsittelisin tunnilla Margareeta Navarralaista. Hän halusi nostaa esiin vähemmän tunnettuja renessanssin ajan kirjailijoita, joista Margareeta Navarralainen on yksi. Navarralaisen yhteydessä ohjaaja kertoi, että Karolina Ramqvistin Karhunainen on lukemisen arvoinen kirja, jos renessanssi ja historian naishahmot kiinnostavat. Pistin vinkin korvan taakse, mutta en mitenkään erityisesti innostunut siitä vielä silloin. Pari viikkoa sitten kirjastossa käydessäni bongasin kuitenkin samaisen teoksen hyllystä, ja päätin, että voisin tarttua siihen.

Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.9.2021-30.4.2022) laitan tämän kirjan ruutuun "ei sähköä". Se liikkuu kahdella aikatasolla, 2010-luvulla ja 1500-luvulla, joista jälkimmäisen vuoksi sen voi sijoittaa juuri kyseiseen ruutuun.
 

 

Karhunainen / Björnkvinnan

Gummerus

suom. 2020

363 sivua

 

Vuonna 1542 nuori Marguerite de la Rocque seuraa hänelle määrättyä holhoojaa tutkimusmatkalle Uuteen maailmaan. Kesken matkan tapahtuu skandaali, ja Marguerite hylätään karhujen asuttamalle saarelle Pohjois-Atlantilla. Alkaa uskomaton selviytymistarina. Miltei 500 vuotta myöhemmin se ei jätä rauhaan kirjailijaa, joka alkaa jäljittää Karhunaisen historiaa.

Karhunainen kertoo kahdesta vaikuttavasta naisesta, joiden elämät kietoutuvat kirjassa yhteen: Marguerite de la Rocquesta, joka selviytyi vastoin odotuksia, ja Karolina Ramqvistista, joka kysyy viiltävän teräviä kysymyksiä niin historiasta ja nykyajasta kuin kirjoittamisesta ja kylmyydestä. Monikerroksinen teos yhdistelee taidokkaasti omaelämäkertaa, esseetä ja proosaa. (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Halusin että hän sulautuisi minuun, sillä en pitänyt ajatuksesta että olimme kaksi eri ihmistä ja että välillämme oli aikojen halki ulottuva side, joka teki hänestä jälleen kerran alistetun ja minusta yhden niistä, jotka alistivat hänet valtaansa. (s. 175-176)

 

Karhunainen ei ole perinteinen romaani. Se on romaani kirjailijuudesta, feminismistä, historian ja nykypäivän naisista, äitiydestä, uskonnosta ja kasvamisesta ihmisenä. Kuten takakansi kiteyttää, se on yhdistelmä omaelämäkertaa, esseetä ja proosaa. Yleensä en tartu tällaisiin kirjoihin. Pelkään niitä, sillä jos en tajua lukemaani, tunnen itseni tyhmäksi. Tahdon lukemisen olevan kouriintuntuvaa, teksti ei saa olla liian korkealentoista. Siksi olin ennakkoluuloinen myös tämän kirjan suhteen, ja lämpenin sille hitaasti. Todella hitaasti.

Karolina Ramqvist on kirjailija, jolle syntyy pakkomielle 1500-luvulla eläneestä naisesta nimeltä Marguerite. Hän alkaa kaivella tietoa Margueritesta, sillä hän ei ole tyytyväinen populaarikulttuurin kuvaamaan Margueriteen. Hänestä romaanit, elokuvat ja tv-sarjat kaunistelevat totuutta. Ramqvist tahtoo tietää oikean totuuden. Se vaatii paneutumista työhön koko sydämellä, matkustamista maailmalla ja paljon tutkimustyötä.

Aluksi ärsyynnyin siitä, miten Ramqvist pohtii esimerkiksi kirjailijuutta ja kirjailijoiden tapaa vääristellä historiaa niin paljon. Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että tämä kirja olisi ollut yksi niistä hänen mukaansa romantisoivista kertomuksista, joka siloittelee asioita. Aloin kuitenkin kiinnostua hänen työstään kirjailijana. Kirjan luettuani en voi olla miettimättä, miten ihmeellistä on, että kirjailija voi paneutua työhönsä tuollaisella intohimolla. Ja että joku jaksaa oikeasti pohtia tuollaisia asioita. Samalla mietin, ettei minusta varmaankaan olisi koskaan kirjailijaksi. Olen kova stressaamaan aivan kaikkea, mitä elämässä tulee eteen, joten en varmaankaan kestäisi.

Oli yllättävän virkistävää lukea välillä katkelmia Ramqvistin kiireisestä perhe-elämästä 2010-luvun Ruotsissa, välillä katkelmia 1500-luvulla eläneistä ihmisistä. Nautin kirjallisuudessa yleensäkin suunnattomasti tavallisen arkielämän kuvaamisesta ja ihmissuhdekiemuroista, mutta historialliset seikkailukertomuksetkin kutkuttavat. Tämä kirja tarjoilee molempia, mikä riitti pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Pienet tuokiokuvat tai esseemäiset luvut välissä toivat myös omalta osaltaan raikkautta kerrontaan.

 

Vaikka olin kuinka koettanut taistella vastaan, saaren yksinäinen nainen oli tunkeutunut kaikkiin kirjoituksiini ja tekemisiini, ja siten elämäni myös toimi. Se oli kuin kone. Se nielaisi kaiken, muokkasi ja sylki tekstinä ulos. Tartuin kaikkeen, mitä eteeni tuli. En tullut silloin ajatelleeksi, että joku muu ei kenties olisi suostunut häpeämään sitä vaan ollut vain tyytyväinen, että osasi hyödyntää tarjolla olevaa aineistoa, ja suhtautunut tyynesti kaikkiin kirjailijantyönsä ilmenemismuotoihin. (s. 92)

 

Teoksen parasta antia oli ehdottomasti loppu, Ramqvistin vihdoin päästessä kuvaamaan Margueriten elämää karhusaarella. Sitä olisin toivonut enemmänkin. Tekisi mieli lukea joku romaani, jossa fiktiivisesti ja rennolla otteella kerrotaan Margueritesta. Toisaalta taas tällaisen hyvin perinpohjaisen katsauksen jälkeen koen, etten jaksaisi enää lukea Margueritesta yhtään enempää. Ramqvist kertoo jo hänen elämästään kaiken mahdollisen, minkä on voinut selvittää, ja vähän omaa tulkintaansa päälle. Jos hänen tavoitteenaan on ollut tarjota lukijalle kattava ja suorastaan uuvuttava kuvaus eräästä historian naisesta, siinä hän todellakin onnistuu. Tämän kirjan luettua olo on kuin hyvän aterian jälkeen: kylläinen. Yhtäkään suupalaa ei tee enää mieli ottaa.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Karhunainen ei ole perinteinen romaani. Se on tulosta erään kirjailijan päättäväisyydestä ja samalla kertomus kirjan kirjoittamisesta. Suosittelen kirjailijan urasta haaveileville sekä historian naisista kiinnostuneille. Perinteisen romaanin ystävät saattavat hieman kavahtaa tai tylsistyä. Ennakkoluulottomuus on kuitenkin joskus hyvästä, ja ainakin jonkin uudenlaisen lukukokemuksen nälkää tämä kirja varmasti tyydyttää.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.