Lapsena haaveilin siitä, että isona minusta tulisi rikas ja kuuluisa. Vanhemmaksi vartuttuani tällaiset haaveet jäivät, ja tavallisen pulliaisen rauhallinen elämä alkoi tuntua houkuttelevammalta. Olen kuitenkin aina tykännyt lukea kirjoja ja katsoa televisiosarjoja tai elokuvia, jotka kertovat rikkaiden naisten elämäntyylistä juhlineen, upeine vaatteineen, shampanjoineen ja kaviaareineen, suurine kartanoineen sekä komeine miehineen. Kirpputorilöytö parin vuoden takaa, Jo Reesin Kostajattaret, on juuri tällainen kirja. Aloitin sen jo kerran, mutta jätin kesken, sillä halusin säästää sitä lomalukemiseksi voidakseni lukea sen kiireettömästi nautiskellen. Päätös oli oikea. Tähän kirjaan oli ilo uppoutua rauhassa.

Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän haastekohtaan 23: Kirja, jota luet ulkona. Kesä on jo lopuillaan, enkä muutenkaan tule usein ottaneeksi kirjoja mukaan kävelylenkeille tai reissuille, joten tällä kertaa parvekkeella lukeminen saa käydä ulkona lukemisesta. Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaasteessa (1.5.-31.8.2021) tämä sijoittuu ruutuun panokirja, sillä tässä on paljon seksiä. #rakkaudenpaloalukuhaaste
 

 

Kostajattaret / Platinum

Gummerus

suom. 2009

511 sivua

 

Ökyrikkaiden kansainvälisellä leikkikentällä toisensa kohtaa kolme kaunotarsta, joilla ei pitäisi olla mitään yhteistä:

Neito: Frankie Willis on 25-vuotias Blondi ja it-alan ihmelapsi, joka etsii jännitystä elämäänsä kansitarjoilijana luksusjahti Puškinilla.
Hutsu: Peaches Gold on rämäpäinen, tyrmäävä brunetti – ja Los Angelesin vaikutusvaltaisin maksullinen seuralainen.
Lady: Emma Harvey on kiihkeä, punapäinen aristokraatti ja onnellisesti naimisissa Englannin komeimman miehen kanssa.

Kolmea naista yhdistää viha yhtä ja samaa miestä kohtaan. Mies on:
Miljardööri: Juri Hordinski, häikäilemätön venäläinen oligarkki.

Tällä kertaa Hordinski on kuitenkin sotkenut väärien naisten elämät. Ja nämä naiset ovat päättäneet kostaa. (takakansitesti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

Kostajattaret-romaanin päähenkilöinä on kolme naista. Peaches Gold pyörittää Los Angelesin menestyneintä ja laadukkainta prostituutiorinkiä. Hänellä on synkkä ja salaperäinen menneisyys eikä hän tunne oikeita vanhempiaan. Peaches on oppinut tulemaan toimeen yksin, ilman kenenkään apua. Hänelle tärkeintä on hallita miehiä seksin avulla ja tehdä elämästään mahdollisimman nautinnollista. Myös tietokonenero Frankie Willisillä on synkkä menneisyys Etelä-Afrikassa, minkä vuoksi hän on pestautunut luksusjahdille hyttiemännäksi. Hän etsii elämäänsä uusia tuulia, mutta tuntee kyllästyneensä rikkaiden passaamiseen ja heidän jälkiensä siivoamiseen. Pakotien tarjoaa jahdin komea venäläinen omistaja Aleksei, johon Frankie ihastuu. Emma Harvey puolestaan on hyvästä suvusta tuleva britti, joka asuu suuressa sukukartanossaan rikkaan ja komean aviomiehensä Julianin kanssa. Pariskunnalla on takanaan monen kymmenen vuoden takainen onnellinen avioliitto ja rahaa riittää. Hulivilipoika Cosmo tuottaa kuitenkin päänvaivaa.

Taustalla vaikuttaa venäläismiljardööri Juri Hordinski, joka liittyy tavalla tai toisella jokaisen kolmen naisen elämään. Peaches on hänen avioton tyttärensä, jonka hän myi kolmevuotiaana amerikkalaiselle pedofiilille ja jonka äidin, oman vaimonsa, silmät hän poltti varoitukseksi. Frankie rakastuu Alekseihin, jolle Juri on eräänlainen isähahmo, minkä seurauksena Juri mustamaalaa Frankieta ja järjestää tämän parrasvaloihin tunnetun näyttelijän käsipuoleen. Se saa Aleksin raivostumaan. Emman miestä Juri huijaa lähettämällä kätyrinsä solmimaan sopimuksen venäläisestä kaivoksesta, josta on tarkoitus alkaa louhia platinaa. Kaivos osoittautuu huijaukseksi ja Julian tapetaan Venäjällä. Peaches, Frankie ja Emma päätyvät lopulta toistensa luo Jurin jälkiä seuraamalla ja päättävät yhdessä kostaa elämänsä pilanneelle miehelle.

 

"– – No niin, tiedän teistä vain sen, että teillä on..." Peaches vaikeni ja valikoi sanansa tarkasti. "... hankaluuksia Hordinskin kanssa. Sen vuoksi tulin tänne. Olen nimittäin päättänyt kostaa sille paskiaiselle."

"Niin minäkin", Emma sanoi.

"Samoin minä", Frankie vakuutti. (s. 405)

 

Yleensä romaanit, joissa on enemmän kuin kaksi päähenkilöä, saavat pääni pyörälle. Sama juttu, jos sivuhenkilöitä on aivan liikaa. Kostajattarissa päähenkilöitä on kolme ja sivuhenkilöitä tusinoittain, mutta se ei lainkaan vaikeuttanut keskittymistä. Rees on saanut niin taitavasti punottua yhteen kolmen naisen tarinat, että vaikka lukijalle kirjan edetessä esitellään yhä enemmän uusia henkilöitä, henkilöt tai tapahtumat eivät sotkeennu epäselväksi sotkuksi. Aluksi mitättömältä sivuhenkilöltä vaikuttanut tyyppi tuleekin vastaan vielä myöhemmin ja hänellä on tarinassa tärkeä rooli, ja pienetkin yksityiskohdat juonessa osoittautuvat oleellisiksi. En voi kuin ihailla kirjailijan taitoa osata tehdä näin yhtenäinen ja selkeä tarina näin moninaisista aineksista! Nostan hattua.

Pidin todella paljon siitä, miten erilaisia Peaches, Frankie ja Emma ovat. Jokaisella on oma miljöönsä ja tarinansa, eikä kukaan jää toisen varjoon. Erilaiset päähenkilöt, joiden tarinaa seurataan rinnakkain, todellakin pitävät lukijan mielenkiintoa yllä. Joissain kohdissa olisi tosin halunnut lukea heti perään toisen luvun jostain tietystä päähenkilöstä sen sijaan, että siirrytään välillä toiseen. Tämä on kuitenkin positiviinen asia, sillä se vain kertoo mukaansatempaavista päähenkilöistä ja tapahtumista. Emma on mielestäni kolmikosta tylsin, mutta hänelläkin on oma osansa juonessa. Frankie nousi suosikikseni, sillä perinteinen ryysyistä rikkauksiin -tarina toimii aina. En myöskään voi vastustaa hyvin kirjoitettua intohimoista suhdetta, joka leimahtaa liekkeihin tultakin nopeammin. Peaches vaikutti alkuun hieman vastenmieliseltä, mutta ammatistaan huolimatta hän on arvonsa tietävä ja mielenkiintoinen nainen. Kirjan seksipuolikaan ei ollut lainkaan vaivaannuttavaa, kuten se joissain kirjoissa saattaa olla. Seksiä riittää, mutta se sopii tähän kirjaan todella hyvin.

 

Artikkelit olivat kiehtovaa luettavaa. Sikäli kuin Frankie pystyi päättelemään, Juri Hordinskilla oli yhtä monta tukijaa kuin vihamiestä. Hänen yhteistyökumppaneitaan istui Venäjän vankiloissa, mutta Juria ei ollut koskaan pidätetty eikä syytetty mistään. Hän vaikutti kulisseissa upporikkaana ja salaperäisenä. Hänestä ei löytynyt edes valokuvia. (s. 225)

 

Romaanissa vilisee venäläispahiksia, ja venäläistwisti tapahtumiin niin henkilöiden kuin tapahtumapaikkojenkin muodossa kiinnosti minua valtavasti. Olen lukenut niin paljon romaaneja, jotka sijoittuvat Yhdysvaltoihin tai Iso-Britanniaan, että ne tuntuvat jo kovin tutuilta ja välistä tylsiltäkin paikoilta sijoittaa kirjan tapahtumat. Se, että pääpahis ja pahikset muutenkin ovat venäläisiä, tuntui uudenlaiselta tuulahdukselta. Juri Hordinski on ällöttävä ja kamala pahis, joka on henkilöhahmona hyvin rakennettu. Rakastin myös sitä, miten kirjassa liikutaan niin erilaisissa paikoissa ja maissa! Eksoottisuutta tästä ei ainakaan puutu.

Pitkästä aikaa minulla ei ole juuri lukemastani kirjasta mitään negatiivista sanottavaa. Tykkäsin tästä aivan valtavan paljon! Pakko vielä toistaa aiemmin sanomani: vaikutuin tarinankerronnasta ja juonenkäänteiden yhteenpunoutumisesta. Tämä romaani todella piti otteessaan ensimmäisiltä sivuilta viimeisiin lauseisiin saakka.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Kostajattaret on kertomus kolmesta erilaisesta naisesta, joita yhdistää viha heidän elämänsä pilannutta venäläismiljardööriä kohtaan. Näin runsaasti henkilöhahmoja, tapahtumapaikkoja ja juonenkäänteitä viliseväksi kirjaksi Kostajattaret on todella hyvin ja huolellisesti rakennettu romaani. Se ei ole lainkaan sekava ja pitää tiukasti otteessaan. Minun mielenkiintoni lukijana ei lopahtanut kertaakaan, sillä koko ajan tapahtui jotakin jännittävää. Suosittelen taidokkaasti kirjoitettujen kirjojen, jännityksen, vaihtelevien miljöiden sekä vahvojen naishenkilöhahmojen ystäville ja arvostajille.

Annoin Goodreadsissa täydet viisi tähteä, koska tämä ei ansaitse yhtään vähempää.