Vuoden 2022 Helmet-lukuhaasteessa on haastekohta 39: Novellikokoelma. En ole suuri novellien ystävä, pidän pitemmistä kertomuksista. Novelleissa jää yleensä liikaa lukijan pääteltäväksi, tai sitten ne yksinkertaisesti loppuvat juuri parhaassa kohdassa. Parin vuoden sisällä olen kuitenkin jonkin verran novellikokoelmia lukenut ihan vaan vaihtelun vuoksi. Esimerkiksi Stephen Kingin Mitä enemmän verta (linkki postaukseen) oli minusta tosi hyvä novellikokoelma. Siinä on 400 sivua ja vain neljä novellia, mikä tarkoittaa melko pitkiä ja yksityiskohtaisia novelleja. Siksi siitä pidinkin. Sen sijaan P.D. Jamesin Kuolema joulupäivänä (linkki postaukseen) tuotti pettymyksen. Se ei ollut tarpeeksi jännittävä tai kutkuttava. Nyt kohdalleni onneksi sattui vaihteeksi oikeasti kutkuttava novellikokoelma tämän vuoden Helmet-haasteeseen sijoitettavaksi: Roald Dahlin Rakkaani, kyyhkyläiseni.

Rakkaani, kyyhkyläiseni: jännityskertomuksia /
puolet kokoelmien Kiss, Kiss ja Someone Like You novelleista

Otava

suom. 1961

278 sivua

Roald Dahlin viisitoista kuuluisinta, lajissaan ylittämätöntä jännityskertomusta Pentti Saarikosken mestarillisina suomennoksina. Suomessa paremmin lastenkirjailijana tunnettu Dahl paljastaa pimeämmän puolensa. Mustan huumorin sävyttämät, makaaberit tarinat näyttävät ihmiselämän kaikessa arvaamattomuudessaan ja raadollisuudessaan. (takakansiteksti)

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

15 novellia alle 300-sivuisessa kokoelmassa tarkoittaa valitettavasti sitä, etteivät novellit ole kovin pitkiä. Yllätyin kuitenkin iloisesti, sillä takakannen kuvaus pitää täysin paikkansa ja tässä tapauksessa pituuden korvaa laatu. Novellit todella ovat mustimmasta mustinta huumoria, joka jättää lukijan haukkomaan henkeä yllätyksestä, joskus jopa järkytyksestä.

Rakkaani, kyyhkyläiseni sisältää seuraavat novellit: Suuri automaattinen kielikone, Pastorin huvi, Vuokraemäntä, William ja Mary, Maku, Kaula, Rouva Bixby ja everstin takki, Edward voittaja, Maailmanmestari, Lampaalla teurastettu, Tie taivaaseen, Myrkky, Nahka, Kuningatarhyytelö sekä kokoelman nimikkonovelli Rakkaani, kyyhkyläiseni. Novellit on poimittu kahdesta kokoelmasta, Kiss kiss (1960) sekä Someone Like You (1953).

[H]änellä oli kylmä ja hän oli hämmästynyt, ja hän seisoi hetkisen, katseli ruumista silmiään räpytellen ja piti naurettavaa lihakimpaletta yhä tiukasti molemmin käsin.

No niin, hän sanoi itselleen. Minä sitten tapoin hänet. (s. 186)

Pidin enemmän tai vähemmän kaikista kokoelman novelleista, mutta suosikkejani olivat Edward voittaja, Tie taivaaseen sekä Kuningatarhyytelö. Edward voittaja kertoo avioparista, joka löytää pihaltaan harmaan kissan. Kissa tulee heidän perässään taloon ja reagoi omituisesti vaimon soittaessa pianolla klassisten säveltäjien musiikkia: se silminnähden nauttii siitä. Vaimo vakuuttuu, että kissa on tunnettu 1800-luvun lopun säveltäjä, ja innostuu jo kuvitellessaan, miten kuuluisaksi hän ja kissa voivat tulla. Mies kuitenkin vie vaimonsa hömpötykseen kyllästyneenä kissan ulos ja viskaa sen nuotioon, jossa polttaa risuja. Ristiriita alun ihastuksen ja lopun makaaberin kissasta eroon hankkiutumisen välillä yllätti ja kiehtoi.

Tie taivaaseen oli minusta riemastuttava kaikessa hirveydessään. Sen päähenkilönainen on aina hirveän huolissaan ja stressaantunut matkustaessaan johonkin, sillä hän pelkää myöhästyvänsä. Hänen miehensä tekee hänestä pilaa ja viivyttää lähtöä aina tahallaan saadakseen vaimonsa oikein stressaantumaan. Tunnistin itseni tässä huolehtivaisessa naisessa, ja vaikka musta huumori ei yleensä iske minuun, koin tyydytystä novellin lopusta, jossa nainen lähtee matkalle ilman miestään ja tultuaan kotiin yli kuukautta myöhemmin huomaa, että mies on jäänyt jumiin talon hissiin ja kuollut sinne. Kuulostaa kamalalta, en tietenkään toivoisi omalle puolisolleni mitään vastaavaa, mutta se, että vaimoaan ilkkunut mies saa maistaa omaa lääkettään, oli hänelle oikein.

Kuningatarhyytelö kertoo avioparista, joka on saanut yhdeksän vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin lapsen. Lapsi on kuitenkin pieni ja sairaalloinen eikä suostu syömään kunnolla. Vaimo on suunniltaan huolesta, mutta mies, intohimoinen mehiläisharrastaja, keksii ratkaisun: hän lukee lehdestä kuningatarhyytelöstä, jolla mehiläiset syöttävät toukkiaan ja kasvattavat näistä ennätyksellisen nopeasti valtavan kokoisia ja terveitä kuningattaria. Mies alkaa syöttää vauvalle maidon mukana kuningatarhyytelöä, ja vauva kasvaa silmissä. Vaimolle paljastuu karmea totuus, kun mies, joka on alkanut muistuttaa mehiläistä, kertoo itsekin nauttineensa jo hyvän aikaa kuningatarhyytelöä. Tässä novellissa minua innosti yliluonnollinen vire ja karmiva totuus, joka paljastuu vaimolle: hänen miehensä on muuttumassa mehiläiseksi, samoin heidän vauvansa.

Jokainen kokoelman novelleista loppuu juuri ennen huippukohtaa, jossa jotakin karmeaa tapahtuu: lukijalle selviää jokin yllättävä seikka, mutta hän ei saa nähdä, miten novellien henkilöhahmot tapahtumien käänteeseen suhtautuvat. Tällaiset veitsellä leikaten -lopetukset ärsyttivät aluksi, mutta luettuani monta samanlaista novellia tulinkin siihen tulokseen, että niiden viehätys on juuri tällaisissa lopuissa. Kaiken kaikkiaan koin tämän novellikokoelman todella viihdyttävänä ja hauskana ajanvietteenä. Tunsin omantunnontuskia viihtyessäni näin mustien ja synkkien novellien parissa, mutta puolustuksekseni totean, etten yleensä välitä mustasta huumorista. Tämä novellikokoelma oli poikkeus.

Lopuksi: suosittelenko?

Suosittelen lämpimästi Roald Dahlin novellikokoelmaa Rakkaani, kyyhkyläiseni. Novellit ovat jo noin 60 vuotta vanhoja, mutta aiheidensa puolesta silti jollain tapaa ajattomia ja jaksavat naurattaa nykyaikaista lukijaakin. Musta huumori kukkii jokaisessa novellissa, ja novellit ovat keskenään niin erilaisia mutta silti nautittavia, että kokoelmaa lukiessa ei tule tylsää. Aivan mahtava novellikokoelma!

Annoin Goodreadsissa neljä tähteä.