L. M. Montgomeryn Anna-sarja jatkuu! Viime vuoden keväällä kirjastojen sulkeuduttua jouduin turvautumaan sähköisiin kirjoihin, ja Anna-kirjat löysin Project Gutenberg -sivustolta. Ensimmäisen osan luin keväällä, toisen kesällä. Sitten luin paljon muuta siinä välissä. Nyt, kevään kolkutellessa ovella, kun katseet ovat kääntyneet edessä siintävään ihanaan kesään ja lomaan, tuntui sopivalta hetkeltä siirtyä kolmannen kirjan, Annan unelmavuodet, pariin. Sen sijoitan vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 14: Kirja on osa kirjasarjaa.

Vahvat naiset -lukuhaasteessa (1.1.-31.5.2021) se täyttää ruudun Tytöille suunnattu kirja, ja sen myötä: BINGO! #vahvatnaisetlukuhaaste
 

Annan unelmavuodet / Anne of the Island

WSOY

suom. 1921

320 sivua

Sähköinen kirja, löydettävissä täältä

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

Annan unelmavuodet kertoo nyt 18-vuotiaasta Annasta, joka lähtee korkeakouluun opiskelemaan Engannin kirjallisuuden historiaa, ilmeisesti sekä kartuttaakseen osaamistaan kirjallisuuden saralla että valmistautuakseen jatkamaan opettajantointa ja saadakseen sitä varten lisää tietoja ja taitoja. Lapsuudenystävä Diana jää Avonleaan, mutta korkeakouluun Redmondiin merten taakse lähtevät myös lapsuudenihastus Gilbert sekä Priscilla, Annan ystävä seminaariajoilta. Kirjassa seurataan Annan neljää opiskeluvuotta, ja sivussa nuoreksi naiseksi varttuneelle Annalle ystävineen alkaa tulla ajankohtaiseksi kihlautuminen ja miehen löytäminen. Redmondissa tavataan uusia henkilöhahmoja, kuten rikkaasta perheestä tuleva ylimielinen Philippa, joka paljastuukin ihan mukavaksi tytöksi. Toisaalta myös hyvästellään joitakin edellisten osien henkilöitä. Varttunut Anna luonnollisesti jatkaa kasvamistaan tässäkin osassa. Poissa ovat leikillisyys ja hauskat kommellukset, sillä Annan unelmavuodet ei enää kerro lapsesta vaan aikuisuuden kynnyksellä olevasta nuoresta naisesta. Anna haaveilee yhä, muttei enää niin paljoa, vaan alkaa vakavoitua ja tulla selvästi aikuisemmaksi. Leikkimisen, kommelluksien ja haaveilun sijasta tärkeässä osassa ovat korkeakouluopinnot, seuraelämä suuressa kaupungissa ja seurusteluasiat. Jonkin verran kuvataan kuitenkin myös elämää Avonleassa loma-aikoina, Annan kirjoitusharrastusta ja Davyn kommelluksia.

Kuten arvata saattaa, Gilbert on yhä todella rakastunut Annaan, mutta Anna on kuitenkin yhä sen verran lapsellinen, ettei voi ajatellakaan Gilbertiä muuten kuin ystävänä. Kolmio- (vai pitäisikö sanoa neliö-) draamaa on luvassa, kun Gilbertiä liehittelee musiikkiopiskelija Helena ja Annaan ihastuu tumma ja komea Roy, joka on suoraan Annan lapsuuden fantasioista ulos loikannut sulavakielinen nuori mies. En voinut välistä olla ärsyyntymättä Annaan hänen torjuessaan Gilbertin mutta ollessaan tästä kuitenkin samalla mustasukkainen. Kirjassa annetaan opetus siitä, että haavemaailma ja sadut eivät läheskään aina vastaa todellisuutta, mikä on minusta toisaalta hyvä opetus, toisaalta ei, sillä soisin lasten mielikuvituksen ja haaveiden säilyttävän siipensä mahdollisimman pitkään.

Miksi piti hänen niin joutua mielentasapainostaan, kun hän keskellä äkkiä syntynyttä äänettömyyttä nosti katseensa ja näki Gilbertin kirkkaiden, ruskeiden silmien katsovan syvästi vakavina häneen ja saattoi olla varma niiden ilmeen merkityksestä!
(Annan unelmavuodet, 127)

Romaani eroaa edellisistä osista sen suhteen, että mukana on tietynlaista vakavuutta ja entistä suurempia tunteita. Anna kuvataan jotenkin inhimillisempänä, sillä hän vihaa, ärsyyntyy, piikittelee ja keimailee, sen sijaan että vain toilailee ja on kuitenkin enkelimäisen kiltti kuten edellisissä osissa. Hän toivoo jopa kuolemaansa loppupuolella, kun Gilbert on vakavasti sairas. Pohdin, mahtavatko nämä myöhemmän osat tästä kolmannesta kirjasta eteenpäin enää olla niin lasten mieleen, vaikka tyttökirjoja ovatkin. Niissä ei todellakaan ole enää samaa huoletonta ja iloista "kaikki on ihanaa" -tunnelmaa kuin aiemmissa. Itse pidin kyllä tietyllä tapaa tästä vakavoituneesta tunnelmasta.

Oli hyvin mielenkiintoista saada tietää, millaisia korkeakouluopinnot ovat olleet 1800-luvulla. Siksi petyinkin hieman, kun lopulta itse opinnoista kerrotaan todella vähän. Seuraelämää ja juhlintaa opiskelujen ulkopuolella sekä loma-aikoja kuvataan hyvin tarkasti, ja vähän täysihoitolassa asumistakin, mutta itse luentoja tai kokeissa istumista ei lainkaan. Niitä olisin toivonut enemmän kuvattavan. Huvituin kyllä siitä, miten Anna asuu täysihoitolassa vain hetken ja saa sitten vuokrattua pienen sievän mummonmökin keskeltä kaupunkia kahdelta vanhalta rouvalta, jotka lähtevät kiertämään maailmaa ja viipyvät juuri sopivasti Annan opintojen ajan. Tämä tuntui epärealistiselta ja hieman hölmöltä juonenkäänteeltä, mutta toisaalta juuri Anna-kirjoihin soveltuvalta ja siksi ihanalta. Olen itse paraikaa opintojeni loppupäässä (reilu vuosi jäljellä ennen valmistumista!) joten samaistuin kyllä täydellisesti stressiin, jota tentit ja pänttääminen aiheuttavat. Samalla en voinut olla miettimättä, miten hauskaa olisi ollut, jos olisinkin lukenut tämän kirjan vuoden päästä, valmistumiskeväänäni. Silloin olisin ollut vielä enemmän fiiliksissä romaanin lopusta, jossa Anna juhlii valmistumistaan. Tähän yhteyteen pakko laittaa pätkä romaanista, joka kuvastaa omia tuntojani enemmän kuin hyvin nyt, kun gradun aihetta pitäisi pikkuhiljaa alkaa pohtia:

– – ja kun minä ajattelen kamalaa pro gradu -kirjoitusta, jäätyy veri suonissani. (Annan unelmavuodet, 206)

Suomennoksessa, jonka luin, Rakel Lynden nimi vaihteli häiritsevästi Rakelista Racheliin. Hauskoja yksityiskohtia sen sijaan olivat vanhahtavat sanojen kirjoitusasut, kuten "rabarberi" ja "chokoladipiirakas". Ne saivat minut hymähtelemään.

Lopuksi: suosittelenko?

Annan unelmavuodet kertoo nuoreksi aikuiseksi varttuneesta Annasta ja hänen korkeakouluopinnoistaan. Lukija saa kyllä pienen pilkahduksen Avonlean elämään ja vanhoihin tuttuihin, mutta tarina keskittyy muuten melko lailla pelkästään Annan opintoihin ja Redmondin seurapiireihin. Ystävien kihlautuessa nuorella iällä Anna kokee painetta vähän joka suunnalta, ja Gilbertin liehittely-yritykset tuntuvat hänestä lähinnä ahdistelulta. Pidin kyllä suhdekiemuroista ja vakavammasta Annasta, ja minusta oli mahtavaa saada lukea jälleen lisää tästä punatukkaisesta sankarittaresta. Jos olet lukenut ensimmäiset osat, lue ihmeessä Annan unelmavuodet.