Hyviä vuoden 2023 viimeisiä päiviä! Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste julkaistiin juuri ja nyt alkoi alkuvuoden lukemisten suunnittelu. Vuoden viimeiseksi kirjaksi jää dekkari, Ruth Waren Lumimyrsky. Vaikea uskoa, mutta se oli vasta toinen tänä vuonna lukemani dekkari. Luin koko vuonna siis ainoastaan kaksi dekkaria! Saa nähdä, tuleeko ensi vuodesta dekkarintäyteisempi. Haaveissa olisi ainakin yksi Agatha Christien Poirot lukea jossain vaiheessa. Lumimyrsky valikoitui lukuun, koska se oli ollut omassa kirjahyllyssäni jo reilun vuoden löydettyäni sen minikirjastosta Tapanilasta eräällä kyläilyreissulla. Taidan antaa sen taas eteenpäin viemällä sen työkirjastoni vaihtohyllyyn, jotta seuraava kiinnostunut saa sen itselleen. Paha mieli, paras mieli -lukuhaasteessa (15.9.2023 - 15.3.2024) se tulee ruutuun "kiusaaminen" ja Luonto sivuilla -lukuhaasteessa (1.10.2023 - 30.5.2024) ruutuun "ruumis".

 

Lumimyrsky / One by one

Otava

suom. 2020

398 sivua

suomentanut Antti Saarilahti

 

Kuumimman uuden musiikkisovelluksen avaintiimi vetäytyy ylellisen ranskalaisen alppimajan suojiin päättääkseen yhtiön tulevaisuudesta. Pöydällä on tarjous, joka voisi tehdä kaikista miljonäärejä - tai jättää osan heistä tyhjän päälle. Tarjouksen kello käy, ja ryhmän jäsenten pinnat kiristyvät. Kun lumimyrsky saartaa paikan ja katkaisee yhteydet muuhun maailmaan, ensimmäinen heistä katoaa. Kuinka moni heistä on jäljellä, kun myrsky viimein lakkaa? (takakansiteksti)

 

Spoilerivaroitus! Ajatuksiani kirjan tapahtumista

 

"Ihan näin meidän kesken", hän sanoo katkeraan sävyyn ja madaltaa ääntään, "olisin mieluummin pistellyt hammastikkuja silmiini kuin lähtenyt jollekin helvetin laskettelulomalle. Mutta sen siitä saa, kun on töissä Snoopin kaltaisessa firmassa. Topher on lumilautailufriikki ja Eva melkein ammattilaistason laskettelija, ja heidän pillinsä mukaan tanssitaan. Me muut emme voi kuin nyökytellä."

Nyökkään ikään kuin hän vain jutustelisi, mutta tosiasiassa tämä sisäpiiritieto Snoopin toimintatavoista on kumman kiehtovaa. Vaikka osakkaita on viisi, näyttää siltä, että käytännössä Topher ja Eva määräävät kaikesta melko itsevaltaisesti. (s. 87-88)

 

Musiikkisovellus Snoopin kehittäneen teknologiayrityksen osakkaat ja pääjehut ovat vuokranneet Alpeilla sijaitsevan alppimajan käyttöönsä viikon kestävälle laskettelulomalle. Siitä tarina alkaa ja sitä seurataan kahden päähenkilön silmin. Toinen on yrityksessä vuosia sitten assistenttina työskennellyt osakas Liz, joka on raahattu reissulle vastoin tahtoaan, ja toinen alppimajan emäntä Erin, jonka tärkein tehtävä on täyttää vieraidensa kaikki toiveet yhdessä kokki-Dannyn kanssa. Kun ryhmä saapuu, käy ilmi, että yksi pääosakkaista haluaisi myydä firman. Se tietenkin hiertää porukan välejä, ja Erin ja Danny ovat kaiken keskellä. Heidät vedetään mukaan tahtomattaan, kun toinen Snoopin perustajista katoaa ensimmäisen päivän laskettelureissulla ja yllättävä lumivyöry saa aikaan sen, että koko poppoo jää jumiin alppimajaan. Seuraavana päivänä firman tietokonenörtti löytyy kuolleena huoneestaan. Pian ollaan tilanteessa, että kaikki epäilevät kaikkia eikä kukaan voi olla turvassa, sillä murhaaja on tietenkin joku heistä.

Keksitty musiikkisovellus Snoop kuulostaa juuri sellaiselta, että se voisi menestyä oikeassa elämässä. Sen avulla voi salakuunnella, mitä muut ihmiset, esimerkiksi julkkikset, reaaliajassa kuuntelevat. En tiedä hölkäsen pöläystä yrityksen perustamisesta tai pyörittämisestä saati sitten bisnesmaailmasta, joten kirjan alku epäilytti. Yrityskauppoja alppimajassa? Joo, ei oikein iske. Tiesin kuitenkin, että myöhemmin tulee tapahtumaan murhia, joten jatkoin lukemista. Onneksi en jättänyt kirjaa kesken, sillä se parani loppua kohden.

Hyvä valinta kirjailijalta oli, että päähenkilöitä on kaksi ja toinen heistä on murhaaja. Hiljainen hissukka Liz, joka esittää olevansa muiden armoilla ja surkea laskettelija, paljastuukin lopulta kylmäveriseksi tappajaksi, joka on saanut kestää koko elämänsä kiusaamista ja on nyt saanut siitä tarpeekseen. Murhaaja päähenkilönä toi mukavaa vaihtelua, sillä kurkistus murhien motiiveihin hänen itsensä kertomana teki hänestä samaistuttavamman (siltä osin kuin se oli mahdollista). Murhaajan henkilöllisyys oli niin ennalta-arvattava, että olin jo sulkenut Lizin pois laskuista kun paljastui, että hänhän se on.

 

Olen alppimajassa eristyksissä murhaajan kanssa. Enkä voi sille mitään. (s. 294)

 

Kun dekkareita lukee vain harvoin, haluaisi lukemansa olevan laadukasta ja oikeasti jännittävää. Minulla ei ollut tämän romaanin suhteen suuria odotuksia, joten ne eivät voineet täyttyä tai jäädä täyttymättä. Lievetekstissä hehkutetaan Warea ja hän on kyllä kirjoittanut hyvän dekkarin, mutta tahtoisin nostaa esiin toisen päähenkilön, Lizin, ristiriitaisuudet. Lizillä on ollut traumaattinen lapsuus hyväksikäyttäjä-alkoholisti-isän varjossa, ja lukija saa hänen menneisyydestään selkoa pieninä pilkahduksina nykyhetkeen sijoittuvan kerronnan lomassa. Siihen se sitten jää, sillä Lizin menneisyyttä ei missään vaiheessa avata tai selitetä sen tarkemmin. Siksi se tuntui lähinnä päälleliimatulta, joltakin minkä kirjailija koki välttämättömänä lisänä saadakseen vähän selitettyä Lizin nykyistä mielenlaatua. Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin uskottava. Liz murhaa ensimmäisen kerran työntämällä ahdistelevan miehen parvekkeelta alas juhlissa, joihin hänet on kutsuttu Snoopin työntekijänä. Toinen firman perustajista, Eva, on järjestänyt kaiken ja kuvaa tapahtuman, jotta voisi kiristää Liziä. Eva on Alppien ensimmäinen uhri, sillä Liz houkuttelee hänet rotkon reunalle ja työntää siitä alas. Se, miten Liz kuvataan ihmisenä, miten hiljainen ja epävarma hissukka hän on, riitelee sen kanssa, miten hän kylmäverisesti murhaa ensin ahdistelijamiehen ja sitten Evan. Ja sen jälkeen hän murhaa alppimajassa vielä kaksi ihmistä. Ilmeisesti jokin napsahtaa hänen päässään, mutta juuri siitä olisin toivonut syvempää luotaamista. Nyt tuntui, että Liz paljastui murhaajaksi vain shokkiefektin vuoksi: joukon hiljaisin olikin murhaaja, joka halusi kostaa. Eivät nämä ristiriitaisuudet lukukokemusta pilanneet, mutta jäivät mietityttämään.

Miljööstä pidin valtavasti. Suljetun paikan mysteerit ovat kyllä siitä tylsiä, että murhaajan tietää aina olevan joku rajatusta joukosta, mutta jumiin jääminen lumivyöryn ja -myrskyn takia syrjäiseen alppimajaan oli kieltämättä kuumottavaa. Kaikkein eniten pidin romaanin lopusta, jossa Liz ja Erin jäävät kahdestaan alppimajaan muiden lähtiessä hakemaan apua. Kun Lizin teot selviävät Erinille, tuo lähtee pakoon ja laskettelee vapaalaskua murtuneella nilkalla keskellä yötä vaarallisessa ja kapeassa solassa. Tämä jamesbondmainen takaa-ajo oli kuin kirsikka kakun päällä ja sitä oli hurjan jännittävää seurata. Muutenkin tuntui, että kirja sopi hyvin luettavaksi näin talvella. Tunnelmaan pääsi helposti. Etelä-Suomeen luvataan ensi viikolla kovia pakkasia ja lunta, joten toivoa sopii, ettemme kuitenkaan ole ihan samoissa fiiliksissä kuin tässä kirjassa.

 

Lopuksi: suosittelenko?

 

Lumimyrsky on Ranskan Alpeille sijoittuva suljetun paikan mysteeri. Se on täydellistä luettavaa talveen. En voisi kuvitella nauttivani siitä kesähelteillä. Kelpo dekkari, jonka parissa viihdyin. Suosittelen Alpeista, suljetun paikan mysteereistä ja laskettelemisesta kiinnostuneille.

Annoin Goodreadsissa kolme tähteä.